Linnuille kauniita koteja !

Koko talven olemme tuijotelleet mielenkiinnolla lintujen ruokintapaikoille.

Nyt aloitimme pönttöjen tuijottelun.  Mitä niiden ympärillä tapahtuu ?  Voi että on mielenkiintoista seurata varpusten,  erilaisten talitiaistan sekä peippojen uusien kotiensa tarkastelua sillä näitä pikkulintuja suihkii runsaasti pihallamme  sekä vahtivat pesävaltauksiaan.  Mustarastaitakin on useita mutta nehän eivät olekkaan kololintuja.

Minulla on viime kesäkuusta asti ollut yksi kaunis, punainen pönttö, joka on Kaarina Toivasen maalaama ja miehensä rakentama.  Viime kesänä siinä ei vielä ollut pesää mutta nyt ainakin kuukauden sitä on isolla joukolla tarkasteltu, pidetty talvipesää ja nyt on  meneillään tiivis vahtiminen monellakin pariskunnalla.  Vaikealta se on meistä näyttänyt kun tuli tällainen pitkä talven jatkuminenkin.  Ja näyttää että punaisesta pöntöstä tulee kohta ”tappelu”.

Oli siis tehtävä lisää linnjauille koteja.   Jo jonkin aikaa olen etsinyt peruspönttöjä  ja pari päivää sitten löysin niitä Hankkijalta.  Ihanaa,  ostin 4 kpl ja olisin ostanut ehken lisääkin mutta meidän pihan kaikki puut ovat kovin nuoria eli kapearunkoisia joten 5 pönttöä saan just mahtumaan.

20170420_085033_resized

Samantien maalasin pohjamaalit tavallisella vaalealla lateksilla, laitoin reiän alapuolelle huonekalutapin astinlaudaksi.  Niin ja muutaman puupalikkakarahkan koristeeksi ja siihen tungin vielä pikkasen villaa väliin.  Ei kait lintu niitä kaipaa mutta kivahan koristukset siinä on .   Toinen maalikerros eilen ja se onkin sitten värikäs.  Akryylimaaleilla jatkoin ja maalatessa on huomioitava ettei maalia mene lentoaukkoon (paperitötsillä suojausta ) eikä missään tapauksessa etulevyn sisäpuolelle jotta poikaset aikanaan pääsevät siitä kiipeämään pöntöstään ulos.  Pöntön etukansi on avattavissa syksyistä siivousta varten.

Katolle maalasin vielä linnunkuvaa vaikkeivat ne puussa näykkään meille ihmisille.  Tarkemman kuvan maalaaminen olikin hankalaa kun laudat olivat karkeasahattua.

Saas nähdä huolitaanko näistä koteja ?  Heti siinä aukolla on käynyt ihmettelijöitä kun tänä aamuna pöntöt puuhun laitoimme.

Ovat niin värikkäitä mutta minä tykkään ja kauniitahan ne ovat kun  puut ovat paljaat mutta  kesällä niistä näkee vain pieniä pilkahduksia.

Nyt vielä laitan uudet pöntöt rekisteriin: www. yle.fi/miljoonalinnunponttoa

Vielä kuvaa Kaarinan punaisesta pöntöstä, jossa linnut ovat jo ”taisteluasemissa”.

20170420_122434

Keppareita esittelyssä !

Tuunaustekemiset jatkuvat ja hyvä niin sillä mikäs sen mukavampaa.

Olen tällä erää tehnyt näitä pari viikkoa.

Pikkutyttöni ovat innokkaita heppahoitajia ja ratsastus keppareilla on mainiota liikuntaakin.  Ensin niitä tehdään, varustetaan ja sitten hoidetaan sekä liikutellaan.  Talviloma Riistavedellä meni jotakuinkin Venlan, Iidan ja Lotan keppareiden tiimoilla.  Mutta nyt innostuin minäkin todenteolla näitä tuunaamaan enemminkin.  Josko jopa myyntiin asti.  Taidan suunnitella pienimuotoista näyttelyäkin hepoista.  Olenhan tehnyt muutaman maalauksenkin hevosista,  jota aihetta olen aikaisemmin eniten karttanut.  Mutta tämähän onkin kuin nuken tekoa ja sen kyllä osaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Koko touhu lähti  tälläkertaa näistä joutavista vanhoista töistä.  Ei niitä heitetä pois koska ovat tietysti mahtavaa materiaalia johonkin.  Nyt nämä villaiset kaulaliinat. sukat, kypärämyssyt sekä langat muokkasin kepparin rungoksi.  Villalangan neuloin yksinkertaiseksi sukaksi ja osan niistä täplitin   Kaulaliinasta sai osittain hepan päätä ja loput neuloin lisää.  Pesukonevanutustakin olen käyttänyt muutamiin.  Kiva  sukan ohje keppariksi löytyy Yhteishyvän sivuilta.

Muutenhan loppu onkin ”heppanuken” muokkausta:  turpa (suu), korvat, tukkaharja,  silmät, sieraimet, kuviointia …  Neulahuovutus on tässä myös paikallaan sillä heppa on villaa ja villakuoren alle olen myös asettanut osan villaa, osan tavallista polystervanua jotta ratsusta ei tule liian painavaa.

Lopuksi vielä kuvia:

20170416_12463120170416_112917_resized

Lotan kanssa olimme Pääsiäisen alla tyttöjen hevosta, Tuhkimoa hoitamassa ja ratsastamassa ja tietysti mukana yksi kepparikin.  Järvenpäässä ei lunta ja Tuusulanjärven jääkin jo lähtenyt mutta kotiin palatessani Riistavedellä on edelleen täysi talvi ja jäällä voisi vaikka auto ajaa.

20170416_124951

Jos joku kavereistani ei tiedä niin olen Kässämartta oman kylämme Riistaveden martoissa.

Yhdistyksillä on yleensä jokin projekti menossa ja Marttaliitolla niitä on aina useita.  Kässämarttana tartuin tähän uuteen virkkaus/neulonta projektiin, j0ssa teemme talkoilla vauvanpeittoja Helsinkiin Uuteen Lastensairaalaan.  Peitot lähetämme vuoden lopulla valmistuvaan sairaalaan ja  ensimmäiset pikkupotilaat saavat  mukaansa pehmoisen peiton kotiin vietäväksi.

Peitoista oli ohjetta Martta-lehdessämme ( nro 6/2016 ) ja artikkelista kuvaa yläpuolella.

Minä motivoiduin virkkaamiseen omista perusvalkoisista, sinisistä ja punaisista villa- sekä puuvillalangoista, joita en juuri käytä – siis vitivalkoista enkä juuri sinisiäkään  suosi omissa töissäni.  Niitä olin aikoinaan ” joutunut” ostamaan ja jääneet ylimääräisinä nurkkiin makaamaan.  Mutta pikkupeittoihin ne sopivat mainiosti ja eikun virkkaamaan isoäidinruutua, muunneltuja ruutuja.  No, oikeastaan taidan käyttää noita värejä pirtanauhoissa.

Pari muutakin pikkupeittoa on valmiina neulottuna, neulojana Lea.  Ja useita on tekeillä.

Martat tekevät tietty sukkia  ja näitä syntyy aatellen tulevaa Joulumyyjäistä sekä lahjoitukseksi syöpäosaston potilaille…ym.. mitä nyt keksitäänkään.

20170324_102424_resized

Tällaiset sukat kelpaisivat minullekkin.

ryijysuunnittelua

Tässä kuvassa ollaan aloittelemassa Sylvin ryijyn suunnittelua.  Vieraileva kissa, olikohan Helmi nimeltään, on seurana ja löytänyt kivan tiirailupaikan.

Kässäkerhossamme teemme muutakin eli ihkaomia töitä ja oppia olen antanut mm. ryijyn suunnitteluun ja nukan neulaamista ovat muutamat tekijät jo aloittaneetkin.Tässä työssä on tarkoitus hyödyntää mahdollisimman paljon oman varaston lankoja – kierrätystä parhaimmillaan tämäkin.

Hiihtolomaviikon viettona ovat olleet kuntoilun ohella pikkuompelukset.

Minä vain niin tykkään silputa kankaita ja katsoa mitä tulee tuloksena.  Kevät on selvästi jo tulollaan sillä pupujakin syntyy.

20170311_193621_resized

Tyttöpupu on saanut villaisen pitsimekon ylleen ja istuu maissiruohopellon reunalla.  Raotan tämän tekemistä mm: – mekko on aikoinaan tekemästäni jalkalampun varjostimesta, jossa oli huovuttamaani ohutta villakangasta ja metrin korkeana pieniä pitsivirkkauspaloja. Asiat uudistuvat ja lamppu tuli tiensä päähän ja materiaali muutaman vuoden kulutta tähän pupunukkeen.

Kuvaan nyt tässä muistiini näitä ”Olio-ötököitä”.  Nimet ovat olleet vaihdellen vaikka mitä ötökkää/oliota/otusta joten näillä minulle mieluisilla näyttää olevan monta nimeä  enkä osaa päättää mikä olisi oikea.  Onhan  siellä  kissaa, pupua, hiirtä,koiraa mörköä, joita mutrusuita syntyy mutta eivät mielestäni lainkaan vihaisina  heppuleina.

 

 

20170311_193922_resized

20170311_193723_resized

20170311_193825_resized

20170310_095110_resized

Oma vaatekomero on antoisa kangastilkkuvarasto.  Sitä vain huomaa että moni vaate on myös tullut tiensä päähän kun ovat hyllyllä käyttämättöminä.  Ja minähän en heitä mitään roskiin joten uusiokäyttöön sitten.

20170311_193511

Ja lopuksi viimevuotisista olioista kuvaa:

20160314_074701

Koko viikon näitä tuli tehdyksi hiihtoviikon kuntoilun lomassa.  Kun viikkoon ei ollut yhtäkään kokousta/opiskelutuntia, aurinkoisia päiviä monta, – hiihtoa ja lumikenkäilyä, kelkkailua ja huonompana sääpäivänä kuntosalia +++ oliompeluksia !

Huovuttaminen jatkuu  viikon urakoinnilla ja tuloksena syntyi pieniä huopalaukkuja.
Nämä käyvät isoillekin kännyköille ja vähän pienemmille tarvikkeille.

Tekniikkahan on perinteisesti huovuttaen: karstattua villaa, vettä ja saippuaa.  Itse käytän ihan vain mäntysuopaa.  Niin ja tietysti paljon hankaamista ja kun päivän urakka on tehty, on kuin lenkillä olisi käynyt.  Tosin ulkoilu- tai kuntosalilenkki tulee myös tehtyä.  Huovutuksesta tykkään mm siksi että siinä tuntee konkreettisesti tehneensä jotain ja lopputulos on jo samana päivänä nähtävissä.  Mikä on harvoin muissa käsityötavoissa mahdollista.

 20170116_095541_resized

Huovutettu laukku on kolmiulotteinen kappale ja siinä on n. 4 kerrosta molemmin puolin villaa (etu. ja takapuoli).  Tässä kuvassa ovat villat jo valmiina ja päällimmäinen kerros on hepan kuviointia.  Kappaleen sisällä on vielä kuplavuovinen kaavio (jotta puolet eivät vanutu keskenään kiinni). Tulee siten vaalean valkoinen heppa, jonka turvassa on ruskeanokraa.

20170114_153312_resized

…mustaa heppaa tulossa..

20170128_075423_resized

Monivaiheiset huovutus/vanutukset ovat tehdyt ja alkaa laukun leikkaus sekä ompeluvaiheet.

20170115_090540_resized_1

Vanhat pirtanauhavarastot

20170128_075317_resized

 

Laukun hihnoiksi sopii tehdä huopanauhaa ja kaivaa esille vanhat pirtanauhavarastot.  Lisäksi tarvitaan hepan tukkaa ja helmivarastoista mustia silmiksi.

Heppalaukun hintapyynti on 34 euroa ja laitan näitä myyntiin Järvenpäähän sekä Helsinkiin.

20170128_075026_resized

Hevoset ovat nyt minulla mieluisat koska perheeseen  on viimevuoden elokuussa tullut ihana Suomen pienhevonen, Tuhkimo 

Lopuksi maalaukseni, jossa Venla ja Tuhkimo kohtasivat  Tämä maalaus on tässä kuvassa vielä keskeneräinen mutta en sitä seuraavana päivänä paljookan muutellut.

20160924_170759_resized

Säärystimiä jalkoja lämmittämään !

Nämä ovat niin minun juttujani.  Ensin  neulon huovuttuvasta villalangasta putkilon, isosti ja löyhästi.  Jatkan pesukoneessa vanuttaen ja käsin muokaten jalkaan sopivaksi.  Ja eikun vapaasti kirjomaan niin pitkälle kuin jaksaa.  Tarkoittaa että kaunista pitää tulla ja useita vuosia jo koettu mahottoman käytännölliseksi vaatteeksi.

Lanka on houkutteleva materiaali himoneulojalle ja väriä pitää olla.

20161231_120630_resized

Olen neulonut ja käyttänyt näitä jo muutaman vuoden ja nythän muutkin ovat todenneet tämän asusteen muodikkaaksi hameiden sekä kapeiden pitkisten kanssa.  Pitkät kirjopolvisukatkin ovat kauniit mutta säärystimet ovat minun mielestäni käytännöllisemmät kun talvisaapas tai muu kenkä mahtuu aina jalkaan.

20170102_161656

kirjotut säärystimet

20170102_161455

Kuka haluaa myös tällaiset ihanuudet jalkaansa – ei alkaneen talven pakkaset pure niin äkäisesti pohkeita ja nilkkoja ?  Materiaali on täysvillaa tai alpakkaa, joka on vielä pehmeämpää sekä lämpöisempää kuin lampaanvilla.  Hintapapyynti on 35 euroa.

Valmiina säärystimiä on työhuoneellani ja Helsingissä OMA –  PUODISSA, joka on sama kauppa kuin OMA-KAUPPA, nimi vain vaihtui.

20141231_125254_resized

säärystimiä, jotka neulottu vuosia sitten

 

20161204_182117 

Siinä se on, Muumipiparitalo valmiina.  Minun tyttöjeni : Liisan, Venlan ja Lotan tekemänä.

Muotteja on paljon ja tässä osa tarvittavista.

20161205_091158_resized

Monenlaista on paistettavaa ja talon osia Liisa paistaa ylimääräisenäkin.  On tämä sen verran riskaapelia ja aikas stressaavaakin.   Moni tekovaihe jäi siksi kuvaamattakin.

20161203_084832

Talon kasaamisvaihe erityisesti vaatii stressinsietokykyä ja pikkutytöt siitä  kaukana.

Mutta lopussa kiitos seisoo.

20161204_181047

Koristeluvaihe onkin sitten hauskin vaihe ja erittäin palkitsevaa.

20161204_181137

Lotta taitaa tuumata suunnittelua tai sitten vain ” Muumikakun” karkkiherkkuja.

20161204_181410_resized

20161204_182008

pictures24 pictures25

Lopussa kiitos seisoo ja onhan tätä harjoiteltu jo muutama kerta edellisinä Jouluina.

Joulun jälkeinen aika on sitten tyttöjen  talon syönnin aikaa.

20161204_182117