20180906_105502

Syksy on saapunut helteisen kesän perään.  On siis erilaisten kerhojen aika aloittaa.

Minulla on  Siilinjärven Vuorelassa kuvataideyhdistyksemme lasten kuviskerho ja lupauduin sen ohjaajaksi kymmenelle taiteilijanalulle.  Kolmannen kokoontumiskerran aiheena oli pienesti ympäristöteokset.  Teimme oman pienen risukudoksemme luonnon antimista.  Koska olikin sateinen päivä, keräsin valmiiksi puutarhan ”rusuja sekä viimeisiä kukkia”.  Olin suunnitellut etukäteen keräävämme lasten kanssa oksia lisää pihaympäristöstä mutta ei nyt onnistunut.   Kehyksien kepukat olin kerännyt mäntymetsästä ja sitä löytyy lähistöltäni runsaasti.  Tein kehykset etukäteen valmiiksi sillä ei se ole ihan yksinkertaista pienten lasten tehdä lyhyessä kerhoajassa.  Loimet lapset loivat itse.

Tällaista kaunista syntyi:

20180906_104958

Olihan nämä kuvattava kun risut ovat katoavaa kuvakerrontaa.

Mainokset

20180802_115912

Puukappaleet ovat kauniita.  kivat kuviot toukkien tekemissä pinnoissa.  Niitä löytyy meidän männikkömetsistä helposti, Vanhoja harvennushakkuukepakoita on vaikka kuinka.

Kesä jatkuu ja näitä kepukoita on hyvä käsitellä pihalla helteelläkin kun järvi on vilvoittavasti tuossa vieressä.

Kokeilen risutöitä, joita voisi askarrella/taiteillakin  taidekerholaisten kanssa.  Itse on ensin tehtävä ”mallityö” jotta tietää mitä on edessä lasten kanssa.  Saatan testata näitä Venlan ja Lotan kanssa kun tulevat jälleen mummilaan ennen koulujen aloittamista.

20180802_115810

Ensin tein muutaman kehikon ja huomaan että nämä täytynee tehdä minun etukäteen sillä vaikuttaisi tässä projektissa olevan työläin vaihe ja vie aikaakin aloittelijalta. Vahvistin niitä vielä liimapyssyllä.  Liimauksella vahvistamisen onnistunee paksuhkolla erikiipperilläkin.  Minulla on ennestään vuosia sitten hankittua vihreää paperinarua, jossa oli ohutrautalanka vahvistuksena. Tämä on  hyvä juttu kepukoiden nurkkiin.

20180802_091654

Seuraavaksi tulee kehikkoon loimi ja tähän pieneen sopi hyvin keskivahva sukkalanka (nailonvahvisteinen).  Kuvasta käy selville miten loimi tulee eli melko harvasti koska  kuteeksi olen kerännyt erilaisia kukan ja pensaiden oksia, nauhoja, huopakukkaa.

Lasten kanssa tehdään pieni luontoretki ja edellisten lisäksi kehikkoon sopivat esim kaarnapalat, kukat ja erilaiset heinät. Mielikuvitus on vain rajana.  Voi myös miettiä ”kudetta” kerätessään kuinka kauan haluaa risuteoksen säilyvän…

PIENI RISUTAULU valmis !

Tällaisesta minä tykkään ja odotan jo innolla päiviä kun näitä teen ainakin Lotan kanssa.  Venlalla taitaa olle kiire heti kepparileirin järjestämiseen kun muutamat suitsetkin on vielä tehtävä.

20180718_104652Hellepäivä ja pienoinen tuuli joten maalaustyölle sopiva hetki.  Ja voihan aina välillä pulahtaa järveen,

Laiturimme on aika kirjava edellisvuosien öljyämisistä johtuen puuöljyn loppumisesta keskenkaiken ja toinen jatkopurkki on ollutkin jotain muuta..  Pikkasen on harmittanut tämä kauneusvirhe ja jotain piti tehdä.  Jotenkin tässä kohtia tuli oivallus että tähän sopii räsymatto, jollaista olen jo vuosia kaivannut maalaamalla.  Teen jatkuvasti matonkudetta ja mattoa on syntynyt vuosia  kangaspuissa, virkaten, ryijynukkaamalla ja huovuttaen.  Viimeisimmän maton tein hula- hularenkaaseen.  Mutta maalaamalla puualustalle tämä on ensimmäinen kokeilu.

20180718_122129

Lähtökohta maalaamisen  oli parin vuoden takainen seinämaalinjämä, joka oli valkoiseen sekoitettu hento keltainen.  Akryylimaaleja minulla on aina (kuvien maalaamiseen) ja ne ovat vesiliukoisia joten hyvin sekoitettavissa lateksimaaleihin = samaa materiaalia.

Suunnitelma oli yksinkertainen toistuvat raitakuviot:

  1. Aloitin vaaleimmasta väristä ja teen 5:n värin toistona.  Näin saan sekoitettua värit helpoimmin ja maalattua yhdellä ja samalla pensselillä koko homman loppuun.  Tosin hain kapeammankin pensselin lautaraitojen välien siistimiseen.

20180718_115430

2. En tykkää mitoista enkä viivottimista joten tässä riitti silmä miittamaan leveyden/suoruuden ja auttoihin myös lautojen alla oleva rima ruuveineen.  Eihän räsymatot ole minulla koskaan millintarkkoja ja maalauspensseli oli iso.  Seuraava väri oli keltainen, jonka jämistä pääsi helposti vihreään.

20180718_121705

20180718_121847

Tämähän alkoi näyttää jo kivalta.  Nyt piti jo tarkkaan miettiä mikä olisi seuraava väri.  Olin etukäteen ajatellut että perusväreistä se muodostuisi ja niitä vähän murtaen ettei ihan kirkuisi pitkälle rinteeseen.

20180718_121717

Tuolta kun juoksee nurmikkoportaita pitkin mattolaiturille onkin jo tärkeää että väri on kohillaan.

IMG_20180718_195944_268

Punainen oli kuitenkin väreistä tärkein kun talommekin ovat punaisia.  Sininen oli suunnitelmissani  myös yksi väreistä mutta ei sovi tähän ja enhän minä pidä edes sinisestä.  Sitä on järvessä ja taivaassa jo tarpeeksi.  Kun punainen tuli neljäntenä värinä oli tarkoitus ensin saada jotain ruskeaa mutta silmä sanoi toisin.  Harmaa oli sitten päätelmä tähän kohtaa.

20180718_151620

Tämähän alkoi tuntua jo teoksen maalausprosessilta tuumailuineen.  Tosin paljon tarkempi pitää maalausjäljestä olla kuin taulujani tuunaillessa  ja lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen.  Viimeinen kuva on otettu keskiyöllä klo 1.15.

Näillä helteillä ovat auringonlaskut/nousut olleet todella upeat !  Tässä sekoittuvat laskut ja nousut toisiinsa.

20180720_075935

20180522_130835

Tykkään pyöritellä kuteita ja nämä materiaalit löytyivät läheltä.

Värimandaloita kehiin !

Indikissa tuli ihmettelemään uutta tuunausta, samoin minä tuumaan mitä tästäkin tulisi.  Jokatapauksessa katselin isoa tukevaa pahvia ja leikkasin sen ympyräksi.

Olen jo vuosia tuumaillut tällaista kudontaa ja nyt sen toteutan, näin kesäisinä päivinä kun isommat kevätpuutarhatyötkin jo tehtynä.

Pahvi on tässä halkaisijaltaan n. 50 cm, tein leikkausviillot n. 5 cm välein ja parittomilla viilloilla.  Loimen loin tukevasta puuvillapunoksesta, jota olen käyttänyt makramepunontoihin.  Se ei jousta joten pysyy napakkana punotessakin.

pahvikudonta

Pahviympyrä ja loimet

 Valitsin erilaisia materiaaleja kuteiksi : kankaisia- ja trikoisia matonkuteita, merinovillatopsia, pörrölankoja jne.

 

 

Riippuen kuteen materiasta pujottelin perinteisesti palttinana tai kuten ensimmäisessä kuvassa oranssilla kuteella.

Tämä oli niin kivaa tekemistä milloin terassilla aamuauringossa, illalla pihakeinussa tai TV:n äärellä.  Helppo pyöritellä missä vain ja välillä leikkelin uutta kudetta saadakseni uusia värejä.  Matonkuteitahan minulla riittäisi mutta ovat muualla eli mattokudonnassa Tuusniemellä.

20180524_160530

Ensimmäiset 3 valmiina

Mitä näistä oikein tulee ?

pefletit puutarhassa

20180527_071053

20180527_071156

Aika nopeasti selvisi että olisi kivat pefletit minun puisille, koville keittiön tuoleilleni.  Lämmittäisivät kivasti talvella ja kun laitoin merinovillaa paksusti niin paksunpehmeät vaikka retkialustoiksi.  Taidan tehdä seuraavaksi pyöreää mattoa hula-hularenkaan avulla !

Tärkein asia, näitä tehdään lastenkin kanssa.  Olen varannut jo monet isot pahvit tulevaan kudontaan.

Seuraava postaus taitaa kuitenkin olla muunlaisia punontoja, makrameeta kun olen niitä jo kuvaillut.

dav

Huhheijaa. keppareita ainakin 80 yksilöä ja kaikki tietysti erilaisia näöltään, rodultaan, luentaaltaan, kooltaan.. niinkuin vain hevoset ovat.

Laitoin kepparini ja hevosaiheisia maalauksiani Järvenpään Pytingin Vinttigalleriaan näytille Vapusta Juhannukseen.

dav

Pytingin puodin eli Matkailukeskuksen Yläpytingin lattiat ovat vanhat ja koko rakennuskin jo 200 vuotias.  Sillä on mielenkiintoinen historiakin ja koko talovanhus toimii nyt käsityöläisten puotina/näyttelynä.

20180430_205547

Tässähän on jo tallin henkeä !

Tein keppareiden lisäksi seinille toistakymmentä maalausta ja pieniä heppakuvia, joita sijoittelin sopivasti jo olemassa oleviin nauloihin/peittämään seinäkolhuja.

Kaikkien keppareiden ”nahat” ovat vanhojen töideni (huovutukset, neuleet) kankaita tai kierrätysmateriaalia.  Kuvista selviää enemmän;

dav

dav

dav

Riistavedellähän minä näitä teen ja sinne kepparit kotiutuvat kesäkuun lopulla ollen seuraavan kerran ratsuina Riistaveden Perinnepäivillä 14.7.18.

burst

Pienempiä yksisarvisia – varsoja ♥

Kirjontaakin tein kun se on ollut aina sydäntä lähellä ja onhan se taito-vuodenkäsityötekniikkakin.  Olen tehnyt tässä kuvansiirron kankaalle + pientä kirjontaa lisäksi ja koko paketti kirjontakehyksiin.

dav

dav

dav

Olin helmikuussa Afrikassa, World Visionin kummimatkalla ja matkan jälkeen syntyi muutama kirahvityö sekä kuva kummipojastani +minusta takahaamuna.  Nämä oli pakko tehdä kun siltä tuntui ja pääsivät tähän näyttelyyn mukaan.

dav

20180503_183248

hummani Hei

Vielä jatkan World Visionin Ugandan opintomatkamme postausta.  Lupasin edellisessä päivityksessäni

 palata näihin ”OLIO-NUKKEIHINI”.

Me Ugandan kummimatkalaiset (helmikuussa 2018) päätimme yhteistuumin kerätä saamiimme  lippaisiin Kirewa-Nobugyaian  (WV:n projekti Ugandassa) alueelle ainakin yhden porakaivon, mieluusti toisenkin,  Kaivo maksaa Ugandassa 5700 euroa.  Kaivon rakentaa Kampalalainen yritys ja myöhemmät eteentulevat huollot hoituvat varmasti paikallisesti (kaivoyhdistykset perustettu).

Puhdas vesi on elinehto.  Vedenhaku on ollut perinteisesti naisten työtä.  Naiset ja lapset lähtivät aamulla aikaisin, pimeällä tuntien matkan päähän suonlaitaan vedenhakuun.  Matka oli vaarallinen ja vesi huonoa.  Porakaivon kun saa kylän keskelle, koulun laidalle, muuttuu kaikkien elämä parempaan suuntaan,  Kaikesta oli pulaa mutta puhdas vesi niistä tärkeintä saatavaksi.

Laitan myyntiin nukkejani kappalehintaan 10 e ja koko tuoton laitan World Visionin keräyslippaaseen.  Keräys jatkuu loppusyksylle – 18.

Olio-nuket esittelyssä

Tässä on 3 vaakariviä ja 6 pystyriviä.  Näistä voi valita mieluisimman itselleen, lahjaksi, lapselle/lapsenlapselle ja taattua hyväntekeväisyyttäkin.

Nuket ovat 15-25 cm korkeudeltaan, käsinpestäviä (villaa mukana) ja useimmissa afrikasta tuomiani kankaita + kierrätyskankaita.

Jos miellyit asialle niin minulle sähköpostia: asta.salminen@gmail.com

Laitan nuket laskuineen tulemaan ja maksun laitan suoraan keräyslippaaseemme.  Postimaksun maksan itse.

kaivokeräys

 

Vielä viimeinen Ugandan kummimatkamme päivitys, jossa kerron kohtaamisista kylillä ja raiteilla, elämästä  siellä.

Ryhmäkuvamme. jossa mukana vapaaehtoisia ja kylän lapsia.  Minä olen oikealla kirjavamekkoisena, aurinkolasit päässä.

 

kuviin haluttiin

Ugandan luonto on kaunista, vuoden ympäri virhreänä ja maa melko punaista.  Siis hienot värikkäät kontrastit,  Vaikka nyt oli kuivakausi ja edellinen sadekausikin aika kuiva, niin vihreyttä näki paljon, suorastaan hämmästytti.  Mielestäni ihmisetkin ovat erittäin kauniita, kaikki aikuiset pitkiä ja hoikkia.

Ihmisten keski-ikä jää alle 20 vuoden sillä lapsia ja nuoria on paljon.  Väestöstä alle 18-vuotiaita on 57 % ja mediaani-ikä 16 v.

Muutamia haasteita lisää:  Lapsikuolleisuus Ugandassa on 55/1000. Lasten ripulitaudit ja malaria yleistä, samoin huonot hygieniakäytännöt ja tietämyksen puute.  HIV- tartunnat ovat nousussa, 650 000 AIDS-orpoa, 32 000 AIDS- kuolemaa vuodessa.  Nuoret käyvät keskimäärin 5.4 vuotta koulu ja joka kolmas peruskoulun lopettava ei osaa lukea ja laskea tokaluokkalaisen tasolla.  Opettajaa kohti saattaa olla yli sata oppilasta, opettajia ei ole riittävästi, erityisesti naisopettajia.  Lukutaito 10-16 vuotiailla on 63 % ja 15- 24- vuotiailla 86/90 %.   Näihin haasteisiin WV tekee työtänsä.

 

 

tyypillinen afrikkalainen puku /juhlapuku

Ystävällisyys ja kiitollisuus oli heillä päällimmäisenä kun kylävierailimme.

Lasten leikit ovat ulkona ja jalkapallo kait mieluisinta.  Peli sujui hienosti räsy/narupallollakin.

 

Kylän laidalla oli hautausmaa.

Savimajat olivat pimeitä, vain ”savureikä” seinässä ja sisäänmenoaukko- ovi verholla peitettynä.  Sillä oli tietysti omat etunsa.

 

Astioiden kuivaustelineet on nykyisin tehty ilmaviksi ja ruoka-astiat siten ylhäällä pois eläinten sotkettavista.

 

 

 

Näitä rakennelmia näki ja uteliaisuuttani kävin ottamassa lähikuvan.  Naulojahan tässä oli käytetty kun kuvittelin että jokin perinteinen rakennesidos luonnonkuidusta olisi ollut.

 

banaanipuut

 

Tämä puukasvusto on kait sitä rakennusten materiaalia ja puurimoja näki paljon kaupattavan kadunvarsikaupoissa.

Tässä kuvassa jakkimyyjä ja minä sainkin häneltä maistiaisviipaleen.  Se maistui melonin ja ananaksen välimuodolta mutta ei niin makealta.  Metka tapa oli sitä syödäkkin ja Valatinon setä opasti minua sen ”viipaloimisessa”.

tyypillinen torikauppias ja torikojut

 

lihakauppias varjossa

Katuleipurit tässä olivat todella ripeän taitavia.  Seurasimme heidän työskentelyään jonkun aikaa kun automme joutui pysäköimään kadun varrelle.

Tyypillinen taksin kuorma tai sitten perhe siirtyy paikasta toiseen.  Usein näki ajajan edessä vielä kuormaa tai jopa pienen lapsen.  Mopo/motskareita tuotetaan Kiinasta ihan omaa halvempaa mallia.  Jos iso osa mopoista olisi autoja niin aika mahdoton liikennekaaos olisi – niin luulemme.  Mutta ihanan värikästä !!!!

Valtateillä oli aika useasti tätä matkamme varrella, molempiin suuntiin ratsioita.

Polkupyörällä kulki myös paljon tavaraa.

Kantamukset kuljetetaan perinteisesti päälaella.

Sadekausi on kohta alkamassa joten ojat olivat kaivettu ojennukseen teiden laidoille.

 

Tässä vähän tylsä kuva mutta minulle muistutukseksi otin sen.  Bensa-aseman nuori myyjä täytti autojen tankit ripeästi iso setelitukku kädessään ja siinä meni samalla sujuvasti rahastus sekä vaihtorahojen anto.  Ugandassahan ei ole kolikoita lainkaan ja esim. 20 000 sillinkiä vastaa alle viittä euroa.

 

Tällaisia kauppoja näki kaupungeissa paljon.  Puhelimia ja palvelimia myytiin tietysti sielläkin.

 

Aurinkokennoja on hyvä siirrellä sopivasti ja aurinkohan paistoi.

 

Me matkalaiset vessajonossa.  On tainnut jäädä kertomatta että WC  oli reikä lattiassa mutta oli ovi ja ehkä toimiva hakanenkin.  Paremmissa versioissa reikä oli jopa kaakelista.  Ei ollut yllätys kun oli etukäteen tiedossa.  Useimmiten oli käsienpesu mahdollisuus.  Nuorempanahan tuo wc- malli oli ihan tavallista Euroopassa matkustaessa.

dav

Kylän lapsille meni viimeiset nukkeni tässä.

nuket

Peinet ”olio”- nukkeni afrikkakankaisina.

Me matkalaiset päätimme yhteistuumin kerätä WV:lta saamiimme keräyslippaisiin varat kylän kaivoon. mahdollisesti kahteenkin.  Sellainen käsipumppuinen porakaivo maksaa 7000 euroa.  Kaivo kylän keskellä tai koulun liepeillä auttaa koko kyläyhteisöä, erityisesti naisia ja lapsia, jotka perinteisesti ovat huolehtineet veden hankinnasta.  Kaivon myötä kaikkien elämä muuttuu paremmaksi ja puhdas vesi on elinehto.

Lopuksi meidän matkalaisten kuskit !  Olivat aivan huippuja ja ei kertaakaan (ainakaan minulla) tullut turvaton olo vaikka liikenne ja teiden kunto oli mitä oli.

Mooses (keskellä) oli minun autokuntani ajaja – huippu tyyppi ! Tämä kuva on otettu matkamme päätteeksi   suuvuttuamme lentokentälle kotimatkalle lähtöön.