Huovuttaminen jatkuu  viikon urakoinnilla ja tuloksena syntyi pieniä huopalaukkuja.
Nämä käyvät isoillekin kännyköille ja vähän pienemmille tarvikkeille.

Tekniikkahan on perinteisesti huovuttaen: karstattua villaa, vettä ja saippuaa.  Itse käytän ihan vain mäntysuopaa.  Niin ja tietysti paljon hankaamista ja kun päivän urakka on tehty, on kuin lenkillä olisi käynyt.  Tosin ulkoilu- tai kuntosalilenkki tulee myös tehtyä.  Huovutuksesta tykkään mm siksi että siinä tuntee konkreettisesti tehneensä jotain ja lopputulos on jo samana päivänä nähtävissä.  Mikä on harvoin muissa käsityötavoissa mahdollista.

 20170116_095541_resized

Huovutettu laukku on kolmiulotteinen kappale ja siinä on n. 4 kerrosta molemmin puolin villaa (etu. ja takapuoli).  Tässä kuvassa ovat villat jo valmiina ja päällimmäinen kerros on hepan kuviointia.  Kappaleen sisällä on vielä kuplavuovinen kaavio (jotta puolet eivät vanutu keskenään kiinni). Tulee siten vaalean valkoinen heppa, jonka turvassa on ruskeanokraa.

20170114_153312_resized

…mustaa heppaa tulossa..

20170128_075423_resized

Monivaiheiset huovutus/vanutukset ovat tehdyt ja alkaa laukun leikkaus sekä ompeluvaiheet.

20170115_090540_resized_1

Vanhat pirtanauhavarastot

20170128_075317_resized

 

Laukun hihnoiksi sopii tehdä huopanauhaa ja kaivaa esille vanhat pirtanauhavarastot.  Lisäksi tarvitaan hepan tukkaa ja helmivarastoista mustia silmiksi.

Heppalaukun hintapyynti on 34 euroa ja laitan näitä myyntiin Järvenpäähän sekä Helsinkiin.

20170128_075026_resized

Hevoset ovat nyt minulla mieluisat koska perheeseen  on viimevuoden elokuussa tullut ihana Suomen pienhevonen, Tuhkimo 

Lopuksi maalaukseni, jossa Venla ja Tuhkimo kohtasivat  Tämä maalaus on tässä kuvassa vielä keskeneräinen mutta en sitä seuraavana päivänä paljookan muutellut.

20160924_170759_resized

Säärystimiä jalkoja lämmittämään !

Nämä ovat niin minun juttujani.  Ensin  neulon huovuttuvasta villalangasta putkilon, isosti ja löyhästi.  Jatkan pesukoneessa vanuttaen ja käsin muokaten jalkaan sopivaksi.  Ja eikun vapaasti kirjomaan niin pitkälle kuin jaksaa.  Tarkoittaa että kaunista pitää tulla ja useita vuosia jo koettu mahottoman käytännölliseksi vaatteeksi.

Lanka on houkutteleva materiaali himoneulojalle ja väriä pitää olla.

20161231_120630_resized

Olen neulonut ja käyttänyt näitä jo muutaman vuoden ja nythän muutkin ovat todenneet tämän asusteen muodikkaaksi hameiden sekä kapeiden pitkisten kanssa.  Pitkät kirjopolvisukatkin ovat kauniit mutta säärystimet ovat minun mielestäni käytännöllisemmät kun talvisaapas tai muu kenkä mahtuu aina jalkaan.

20170102_161656

kirjotut säärystimet

20170102_161455

Kuka haluaa myös tällaiset ihanuudet jalkaansa – ei alkaneen talven pakkaset pure niin äkäisesti pohkeita ja nilkkoja ?  Materiaali on täysvillaa tai alpakkaa, joka on vielä pehmeämpää sekä lämpöisempää kuin lampaanvilla.  Hintapapyynti on 35 euroa.

Valmiina säärystimiä on työhuoneellani ja Helsingissä OMA –  PUODISSA, joka on sama kauppa kuin OMA-KAUPPA, nimi vain vaihtui.

20141231_125254_resized

säärystimiä, jotka neulottu vuosia sitten

 

20161204_182117 

Siinä se on, Muumipiparitalo valmiina.  Minun tyttöjeni : Liisan, Venlan ja Lotan tekemänä.

Muotteja on paljon ja tässä osa tarvittavista.

20161205_091158_resized

Monenlaista on paistettavaa ja talon osia Liisa paistaa ylimääräisenäkin.  On tämä sen verran riskaapelia ja aikas stressaavaakin.   Moni tekovaihe jäi siksi kuvaamattakin.

20161203_084832

Talon kasaamisvaihe erityisesti vaatii stressinsietokykyä ja pikkutytöt siitä  kaukana.

Mutta lopussa kiitos seisoo.

20161204_181047

Koristeluvaihe onkin sitten hauskin vaihe ja erittäin palkitsevaa.

20161204_181137

Lotta taitaa tuumata suunnittelua tai sitten vain ” Muumikakun” karkkiherkkuja.

20161204_181410_resized

20161204_182008

pictures24 pictures25

Lopussa kiitos seisoo ja onhan tätä harjoiteltu jo muutama kerta edellisinä Jouluina.

Joulun jälkeinen aika on sitten tyttöjen  talon syönnin aikaa.

20161204_182117

 

20161101_140231_resized

”PEHMEÄ JA KOVA”

Tällä näyttelynimellä on Järvenpään Prisman Rantagalleriassa esillä minun pehmeitä huovutuksia ja JoukoLassilan sepäntuotteita, marraskuun ajan.

Prisma (SOK) teki aikoinaan uudisrakennukseensa hienon kulttuuripäätöksen rakentaessaan mainion tilan, 6 kappaletta lasivitriinejä kuukausittain vaihtuville näyttelyille.

Näihin lasikaappeihin saimme Joukon puukot ja muutamia muitakin sepän töitä loistavasti esille.  Joukon kauniita ja toimivia puukkoja ei ole ennen ollutkaan esillä Järvenpäässä.  Jouko tekee alusta loppuun kaiken itse (suunnittelu, sepän työt, tupet, puutyöt).  Minä sitten täydensin niitä pehmeillä villajutuillani.

Näitä puukkoja löytyy OMA-kaupasta Helsingistä ja mm. minun kalojani samasta OMA-kaupasta sekä Järvenpään Yläpytingistä.

Tässä kuvia vitriineistä:

Joukon puukkoja

Joukon puukkoja

Joukon riipuksia ja Astan huopasulkia sekä kaloja

Joukon riipuksia ja Astan huopasulkia sekä kaloja

Vitriinit 1 ja 2

Vitriinit 1 ja 2

Vitriinit 3 ja 4

Vitriinit 3 ja 4

Jouko ja puutyöstöteriä

Jouko ja puutyöstöteriä

Joukon puukkoja

Joukon puukkoja

Talventörröttäjät ikkunassa ja huopasulkia

Talventörröttäjät ikkunassa ja huopasulkia

Tervetuloa Järvenpään Rantagalleriaan, näyttely löytyy  Prismasta marraskuussa 2016.

20161101_155128

astalle-9

pehmea-ja-kova

Poistettavat pahvit, rasiat  käyttöön !

Mitään en heittäisi pois ennenkuin olen puntaroinut tavaran/kappaleen jatkokäytön tarkkaan.  Ai kuinka tykkään tästä kuvantekotekniikasta !

Nämä  tekemäni kuvat olen maalannut ja piirtänyt erilaisille hylätyille pahveille.  Paljon on hylättyä kirjan/mappien kantta, pahvisia rasioita jne.  Varastoituna löytyy vuosien varrelta luonnoksia, maalauksia, grafiikanlehtiäni jne.  Ja eikun akryylivärit ja tussimusteet esille ja touhuun.  Käytin myös vanhoja lehtileikkeitä ja joitan uudempiakin kuvia maalauspohjiin.

Valmiit kuvat ovat kooltaan 15 – 40 cm.- aika pieniä.

Kaikki alkoi tällä kertaa 1980- luvulla ostamastani ruskeasta ikkunateippirullasta.  Siitä sai hyvän maalauspohjan liimaamalla sitä  pahvien päälle ja lopuksi pohjustus gessolla.

20160820_102648_resized.jpg

Tätä paperirullaa olin varjellut jo yli 30 vuotta odottaen parempaa käyttöä.  Hankin sen silloin nimenomaan vesiväritöiden kiinnittämiseen maalausalustalle mutta maalarinteippiähän sitä tuli pääasiassa käytettyä.  Oli muuten vaikea tuota rullaa aikoinaan löytää, siksi sitä säästelinkin.

pohjia valmistelussa

Blogipäivitys pihastani syyskuun eka päivä 2016 on hyvä laittaa tänne nettiin jotta muistan seuraavana vuonna miltä näyttää.  Laitetaanko pihaa ja kasveja uusiksi ehkä ?

Syötävää satoa on tullut pikkaraisesta kasvihuoneestani sopivasti kahdelle mutta kasvimaa tuotti monen kasvatettavan osalta huonosti enkä ymmärrä mitä vikaa mullassa.  Oliko siementen istutusajankohta tai -lämpötila väärä ?

Samettikukista (samettiruususta ja pikkusamettikukasta) olen oppinut tykkäämään.  Edellisvuoden siemenistä kasvaa takuuvarmasti uutta ihanaa keltaista,  joka loppukesän kaunistaa pihaa ja pikkusamettikukasta saa syötävääkin salatteihin. Omasta pihasta  löytyy muutoinkin aina mausteita ruokiin. Nyt on siementen keruuaika ensi kesälle !!  Samettikukan lisäksi siemeniä: hullukurkkua, ruusupapua. kehäkukkaa, karassia.  Krassi sai olla nyt melkein rauhassa toukilta.

Molemmat pajukasvustoni ovat kasvaneet hyvin.  Alkukesällä kastelin niitä ahkerasti ja loppukesä on sadellut tullut taivaalta jo liikaakin.  Nyt vain pitää jatkossa vahtia ettei jänikset niitä tuhoa ensi talvena.  Pieni jänö tuossa näkyy jo nyt vilistävän useasti pihan poikki niinkuin asustaisi tässä.  Pitääkö siis suojata verkoilla ?  Isompi pajumaja on kyllä liian laaja suojaukseen tai emme viitsi siihen uhrata verkkoa kymmentä metriä ?

Kevättalvella laitoin maissinjyviä ruukkuihin ja niistä tulee helposti näyttävää vihreää.  Tykkään ennenkaikkea erivärisistä vihreistä ja kukinta ylipäänsä ei olekkaan pääasia.  Maahumalalla saa erinomaista katevihreää.  Sen liikakasvua sitten rajoitan loppukesästä mutta sitä on helppoa aina ohimennessä ”repiä” niinkuin teen liiallisille rikkaruohoillekin.

 Alkukesän kukkivat  kesäkukista eniten orvokit, jotka nyt tuleentuneet ja heittelevät ensikesäksi siemenensä nurmikon laidoille !

Pikkupetunia eli miljoonakello kukki ja kukkii edelleen loistokkaasti riippuruukussa.  Sille kun muistaa laittaa ahkerasti lannoitevettä mutta ei ole kuitenkaan säikähtänyt pientä unohdusta.  Siitä olen nyppinyt kuihtuvat ohimennessäni silloin tällöin  mutta sekään ei ole välttämätön.  Lobeliani on ison osan päivää varjossa ja sateelta suojassa.  Siitä ei näytäkkään olevan kuvaa täällä mutta tämän kukan ostan ensi keväänäkin valmiiksi kukkivana.

Riippumansikka ruukussa etupihalla sekä pieni mansikkamaani tuottivat hyvin satoa.  Mansikoille laitoin  räkättirastassuojaksi cd-levyjä sekä aikoinaan tekemiäni kangasviirejä ja hyvin toimi.

Kompostit (Biolanin sekä kalakomposti ) ovat toimineet hyvin kun opin uuden, kerralla latausmenetelmän. Siinä kompostin lämpötila nousee parissa päivässä 60-70 asteeseen vähäksi aikaa ja vajuuminen eli käyminen alkaa nopeasti  Ja tämän toimenpiteen ehtii tehdä muutaman kerran kesässä.

Kesäkurpitsat toivat satoa sopivasti ja isot kurpitsat kasvoivat loistokkaasti rannassa.  Olin laittanut viime syksynä uuden kompostikohopenkin ja sain tyttäreltäni hänen kasvattamat taimet kesäkuussa.  7 kappaletta isoa tuli ja enemmän kuin itse tarvitsen.  Leikkasin jokaista kasvuston haaraa lyhyemmäksi kun meinasivat valloittaa koko alanurmikon rannassa.  Nyt sitten tekemään kurpitsakeittoa, -piirakkaa ja sosetta pakastimeen.

Tässä näitä tärkeimpiä muistettavia ensikesäksi..