Villa Cooperin syksyä

Pitkästä aikaa jatkan tätä kotisivuni bologin (etusivu) päivittämistä.
Pienet touhukissanpoikani, Laku ja Savu vain sotkevat nytkin tätä hommaa kun painijuoksut ovat tosi kivoja juuri nyt tälle pöydälle. Mutta koitetaan jatkaa..


Aloituskuvani on Villa Cooperin isolta pihalta, jossa miljöössä on pala Järvenpään historiaa. Talo on Lars Soncin suunnittelema ja rakennettiin samaan aikaan kuin Sibeliuksen Ainola, siis sama suunnittelija molemmilla kiinteistöillä ja valmistuivat v.1904. Villa Cooperi oli alunperin nykyisen Tuusulan väylän kohdalla lähellä Aholaa. Myöhemmin Cooperin huvila siirrettiin nykyiselle paikalleen Järvenpään Myllytie 14, lähelle keskustaa. Talo jatkoi Westermarcin omistuksessa ja v. 1931 Cooperin perhe osti kiinteistön. Kaikella tällä on mielenkiintoinen historiansa ja lisätietoja löytyy käymällä Cooperilla, nykyisessä yhdestä Järvenpään museoista, joka on nyt myös Järvenpään Käsintekijöiden käytössä myyntinäyttelynä/toimipisteenä.

Puut ovat vanhoja ja valtavia.

Laitan tähän muutamia sisäkuvia huvilamuseon sisätiloista ja samalla Käsintekijät-yhdistyksen myymälästä. Tämä kuva on otettu ”Cooperin toimistohuoneesta” ikkunan avautuessa etuyläpihalle.
Hah… nyt sivusto ilmoittaa että kuvatilani on täys. Olenhan ladannut tänne kuvia todella paljon ja tehtynä ainakin 8 vuoden ajan. Jatkan sitten joku toinen kerta kun ”ostan” tilaa lisää.. ehkä.

 

Kierrätysompelua edelleen

alushousut

Ompelu on nopeata ja tässä syntyi niin tehokkaasti ja tarpeellisiakin ovat, nimittäin alushousut!

• Olen katsellut kankaitani, paljon kirpparilta tuotuja paitoja, ompelusta jääneitä paloja. Niistä saisi jotain pientä kivaa ja alushousut olisi just tällainen ompelus. Talvella tuli sopivasti Srömsöössä tästä aiheesta täsmäneuvot ja eikun ompelemaan. Kaapista löytyi vaikka kuinka paljon sopivia kangasjämiä. Kun ensimmäinen harjoituskappale oli tehtynä eli mitoitukset juuri minulle sopivat – tarpeeksi korkea vyötärölle ja tilaa peffalle. Ja kivat kankaat eikä käytetä enään mitään kulahtaneita mustia.
• Tein ensin kaavat omista vanhoista pöksyistä ja kangas valikoitui kivan kuvioisista, elastaanipuuvilloista. Joustopitsiä piti käydä ostamassa ja paljon ostinkin. 9 kappaletta housuja tuli valmiiksi ja voihan niitä tehdä tulevaisuudessa lisää kun materiaalia on nyt valmiina.
• Jonkun mielestä tällainen ompelu on ihan mahdotonta, ajanhukkaakin. Mutta minä tykkään. Oli nimittäin helppoa tehdä tuolla Strömsön haarakiilaniksillä ja sain niiiiin mieleiset, kivat pitää päällä. Onhan ne omatekemätkin.

 

Puput keväisissä tunnelmissa

Olio-puput, Riepu-puput, Örkki-nuket, jotka ovatkin nyt lempeämpi-ilmeisiä näin keväisessä auringonpaisteessa.
Kevään tulo on antanut odottaa ja nyt se on jo ilmeistä. Aurinko on paistanut täydeltä sinitaivaalta monta päivää, jäällä voi edelleen kävellä… minä teen jämäkankaistani olio-nukkeja, jotka ovat minulle todellisia terapianukkeja. Jokaista halaan kun viimeinen olio on minusta aina mukavampi kuin edeltäjänsä. Siltä minusta ainakin tuntuu, siis terapiaa itselleni ja toivottavasti jollekin muullekin.

parhaimmat kaverukset

varjossa taitaa olla kylmä

mukavaa oloa

kyllä päivä paistaa ihanasti

talven törröttäjät takanamme ja minimekot jo yllään

kyllä lumi sulaa tuumaa yksi pitkätukkainen, ei niin pupu

kohta on pääsiäinenkin

 

Pikku Pietarin torikujalla

Tervetuloa !

Tämä ihana pieni kuja löytyy Kuopion keskustasta.

Minä ja Merja Erkas laitoimme töitämme esille joulukuun viikonloppuna (14.-16.12.18)

Jo sisääntulo kertoo mitä odotettavissa on, vanhaa tallikujaa, johon käsityöläiset ovat laittaneet käsityötaidettaan esille.

Isoja huovutettuja kalojani, talvisia sekä jouluisia pikkuhuovutuksiani

Olio-/örkki-nuket kaikille tyypeille.

kierrätysompelu jatkuu..

yksisarvisia näinkin…

hiippapipo tai tonttulakki trikkoneuleesta,

hiippalakkeja neuloen ( +kirjottu) ja huovuttaen,

Näyttelyt keppareista olen pitänyt loppuun ja nyt kaikki hepat ovat myynnissä !

Picasso – huovutusteni ” Guarnican” olen pannut palasiksi, tuloksena patalappuja.

Huovutetut/vanutetut lapaset pitävät kädet lämpiminä räntäsateet ja paukkupakkaset. Oma kokemus on jo 20 vuodelta.

Merjan  maalauksia seinällinen,

• Pöytätontut, vanha muisto uudelleen tehtynä.  Näitä tein kun pihapuita tuli harvennettua viime kesänä.  Siis eihän näitä kuvaamiani töitä tehdä kädenkäänteessä vaan vuosien varrella fiilistellen ja kuitenkin jatkuvasti kun tämä työ on niin kivaa.
• HYVÄÄ JOULUA TEILLE LUKIJOILLENI JA MUILLEKKIN TAVATTAESSA !

 

Lapasia

Kohta tarvitsemme lapasia !

Olen kerrankin ajoissa lapasten teossa.  Olen neulonut ja vanuttanut/huovuttanut lapasia melkein joka väriin ja muutamaan kokoon.  Muutaman vuoden pidinkin tässä taukoa ja ensimmäisen kerran tein tällä tekniikalla lapasia n. 20 vuotta sitten.

Ne VÄRIT, se on se, joka tähän innostaa kaikkein eniten.  Tietysti myös oiva tuote, jota tarvitsemme täällä Pohjolassa.  Luin viikko sitten sanomalehdestä artikkelin kuvien kera ja siinä olivat ensi talven väritrendit. jotka näyttivät olevan juuri niitä ”minun värejäni”: Talvella sopii olla vaaleita, jopa puuterivärejä ja toisaalta nyt vahvat ruskan värit.. oranssia, ruskeita, violettia..

Ovat hienot värit mutta onneksi meillä on myös ne omat mieltymyksemme ja pitäähän lapas-asusteen sopia omiin asuihinkin.  Näitä kaikkia trendivärilankoja olin hankkinut kaupasta jo elokuussa – ja ei kun neulomaan !

talven pastilleja

Minä tykkään näistä väreistä.

kohta jo Joulun värejä..

 

Lisää risukudontoja

Syksy on saapunut helteisen kesän perään.  On siis erilaisten kerhojen aika aloittaa.

Minulla on  Siilinjärven Vuorelassa kuvataideyhdistyksemme lasten kuviskerho ja lupauduin sen ohjaajaksi kymmenelle taiteilijanalulle.  Kolmannen kokoontumiskerran aiheena oli pienesti ympäristöteokset.  Teimme oman pienen risukudoksemme luonnon antimista.  Koska olikin sateinen päivä, keräsin valmiiksi puutarhan ”rusuja sekä viimeisiä kukkia”.  Olin suunnitellut etukäteen keräävämme lasten kanssa oksia lisää pihaympäristöstä mutta ei nyt onnistunut.   Kehyksien kepukat olin kerännyt mäntymetsästä ja sitä löytyy lähistöltäni runsaasti.  Tein kehykset etukäteen valmiiksi sillä ei se ole ihan yksinkertaista pienten lasten tehdä lyhyessä kerhoajassa.  Loimet lapset loivat itse.

Tällaista kaunista syntyi:

Olihan nämä kuvattava kun risut ovat katoavaa kuvakerrontaa.

 

Risukudontaa

Puukappaleet ovat kauniita.  kivat kuviot toukkien tekemissä pinnoissa.  Niitä löytyy meidän männikkömetsistä helposti, Vanhoja harvennushakkuukepakoita on vaikka kuinka.

Kesä jatkuu ja näitä kepukoita on hyvä käsitellä pihalla helteelläkin kun järvi on vilvoittavasti tuossa vieressä.

Kokeilen risutöitä, joita voisi askarrella/taiteillakin  taidekerholaisten kanssa.  Itse on ensin tehtävä ”mallityö” jotta tietää mitä on edessä lasten kanssa.  Saatan testata näitä Venlan ja Lotan kanssa kun tulevat jälleen mummilaan ennen koulujen aloittamista.

Ensin tein muutaman kehikon ja huomaan että nämä täytynee tehdä minun etukäteen sillä vaikuttaisi tässä projektissa olevan työläin vaihe ja vie aikaakin aloittelijalta. Vahvistin niitä vielä liimapyssyllä.  Liimauksella vahvistamisen onnistunee paksuhkolla erikiipperilläkin.  Minulla on ennestään vuosia sitten hankittua vihreää paperinarua, jossa oli ohutrautalanka vahvistuksena. Tämä on  hyvä juttu kepukoiden nurkkiin.

Seuraavaksi tulee kehikkoon loimi ja tähän pieneen sopi hyvin keskivahva sukkalanka (nailonvahvisteinen).  Kuvasta käy selville miten loimi tulee eli melko harvasti koska  kuteeksi olen kerännyt erilaisia kukan ja pensaiden oksia, nauhoja, huopakukkaa.

Lasten kanssa tehdään pieni luontoretki ja edellisten lisäksi kehikkoon sopivat esim kaarnapalat, kukat ja erilaiset heinät. Mielikuvitus on vain rajana.  Voi myös miettiä ”kudetta” kerätessään kuinka kauan haluaa risuteoksen säilyvän…

PIENI RISUTAULU valmis !

Tällaisesta minä tykkään ja odotan jo innolla päiviä kun näitä teen ainakin Lotan kanssa.  Venlalla taitaa olle kiire heti kepparileirin järjestämiseen kun muutamat suitsetkin on vielä tehtävä.

 

matto laiturille

Hellepäivä ja pienoinen tuuli joten maalaustyölle sopiva hetki.  Ja voihan aina välillä pulahtaa järveen,

Laiturimme on aika kirjava edellisvuosien öljyämisistä johtuen puuöljyn loppumisesta keskenkaiken ja toinen jatkopurkki on ollutkin jotain muuta..  Pikkasen on harmittanut tämä kauneusvirhe ja jotain piti tehdä.  Jotenkin tässä kohtia tuli oivallus että tähän sopii räsymatto, jollaista olen jo vuosia kaivannut maalaamalla.  Teen jatkuvasti matonkudetta ja mattoa on syntynyt vuosia  kangaspuissa, virkaten, ryijynukkaamalla ja huovuttaen.  Viimeisimmän maton tein hula- hularenkaaseen.  Mutta maalaamalla puualustalle tämä on ensimmäinen kokeilu.

Lähtökohta maalaamisen  oli parin vuoden takainen seinämaalinjämä, joka oli valkoiseen sekoitettu hento keltainen.  Akryylimaaleja minulla on aina (kuvien maalaamiseen) ja ne ovat vesiliukoisia joten hyvin sekoitettavissa lateksimaaleihin = samaa materiaalia.

Suunnitelma oli yksinkertainen toistuvat raitakuviot:

1. Aloitin vaaleimmasta väristä ja teen 5:n värin toistona.  Näin saan sekoitettua värit helpoimmin ja maalattua yhdellä ja samalla pensselillä koko homman loppuun.  Tosin hain kapeammankin pensselin lautaraitojen välien siistimiseen.

2. En tykkää mitoista enkä viivottimista joten tässä riitti silmä miittamaan leveyden/suoruuden ja auttoihin myös lautojen alla oleva rima ruuveineen.  Eihän räsymatot ole minulla koskaan millintarkkoja ja maalauspensseli oli iso.  Seuraava väri oli keltainen, jonka jämistä pääsi helposti vihreään.

Tämähän alkoi näyttää jo kivalta.  Nyt piti jo tarkkaan miettiä mikä olisi seuraava väri.  Olin etukäteen ajatellut että perusväreistä se muodostuisi ja niitä vähän murtaen ettei ihan kirkuisi pitkälle rinteeseen.

Tuolta kun juoksee nurmikkoportaita pitkin mattolaiturille onkin jo tärkeää että väri on kohillaan.

Punainen oli kuitenkin väreistä tärkein kun talommekin ovat punaisia.  Sininen oli suunnitelmissani  myös yksi väreistä mutta ei sovi tähän ja enhän minä pidä edes sinisestä.  Sitä on järvessä ja taivaassa jo tarpeeksi.  Kun punainen tuli neljäntenä värinä oli tarkoitus ensin saada jotain ruskeaa mutta silmä sanoi toisin.  Harmaa oli sitten päätelmä tähän kohtaa.

Tämähän alkoi tuntua jo teoksen maalausprosessilta tuumailuineen.  Tosin paljon tarkempi pitää maalausjäljestä olla kuin taulujani tuunaillessa  ja lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen.  Viimeinen kuva on otettu keskiyöllä klo 1.15.

Näillä helteillä ovat auringonlaskut/nousut olleet todella upeat !  Tässä sekoittuvat laskut ja nousut toisiinsa.

 

Pyörylöitä moneksi

Tykkään pyöritellä kuteita ja nämä materiaalit löytyivät läheltä.

Värimandaloita kehiin !

Indikissa tuli ihmettelemään uutta tuunausta, samoin minä tuumaan mitä tästäkin tulisi.  Jokatapauksessa katselin isoa tukevaa pahvia ja leikkasin sen ympyräksi.

Olen jo vuosia tuumaillut tällaista kudontaa ja nyt sen toteutan, näin kesäisinä päivinä kun isommat kevätpuutarhatyötkin jo tehtynä.

Pahvi on tässä halkaisijaltaan n. 50 cm, tein leikkausviillot n. 5 cm välein ja parittomilla viilloilla.  Loimen loin tukevasta puuvillapunoksesta, jota olen käyttänyt makramepunontoihin.  Se ei jousta joten pysyy napakkana punotessakin.

Pahviympyrä ja loimet

 Valitsin erilaisia materiaaleja kuteiksi : kankaisia- ja trikoisia matonkuteita, merinovillatopsia, pörrölankoja jne.

 

 

Riippuen kuteen materiasta pujottelin perinteisesti palttinana tai kuten ensimmäisessä kuvassa oranssilla kuteella.

Tämä oli niin kivaa tekemistä milloin terassilla aamuauringossa, illalla pihakeinussa tai TV:n äärellä.  Helppo pyöritellä missä vain ja välillä leikkelin uutta kudetta saadakseni uusia värejä.  Matonkuteitahan minulla riittäisi mutta ovat muualla eli mattokudonnassa Tuusniemellä.

Ensimmäiset 3 valmiina

Mitä näistä oikein tulee ?

Aika nopeasti selvisi että olisi kivat pefletit minun puisille, koville keittiön tuoleilleni.  Lämmittäisivät kivasti talvella ja kun laitoin merinovillaa paksusti niin paksunpehmeät vaikka retkialustoiksi.  Taidan tehdä seuraavaksi pyöreää mattoa hula-hularenkaan avulla !

Tärkein asia, näitä tehdään lastenkin kanssa.  Olen varannut jo monet isot pahvit tulevaan kudontaan.

Seuraava postaus taitaa kuitenkin olla muunlaisia punontoja, makrameeta kun olen niitä jo kuvaillut.

 

Hummani hei – kepparinäyttely

Huhheijaa. keppareita ainakin 80 yksilöä ja kaikki tietysti erilaisia näöltään, rodultaan, luentaaltaan, kooltaan.. niinkuin vain hevoset ovat.

Laitoin kepparini ja hevosaiheisia maalauksiani Järvenpään Pytingin Vinttigalleriaan näytille Vapusta Juhannukseen.

Pytingin puodin eli Matkailukeskuksen Yläpytingin lattiat ovat vanhat ja koko rakennuskin jo 200 vuotias.  Sillä on mielenkiintoinen historiakin ja koko talovanhus toimii nyt käsityöläisten puotina/näyttelynä.

Tässähän on jo tallin henkeä !

Tein keppareiden lisäksi seinille toistakymmentä maalausta ja pieniä heppakuvia, joita sijoittelin sopivasti jo olemassa oleviin nauloihin/peittämään seinäkolhuja.

Kaikkien keppareiden ”nahat” ovat vanhojen töideni (huovutukset, neuleet) kankaita tai kierrätysmateriaalia.  Kuvista selviää enemmän;

Riistavedellähän minä näitä teen ja sinne kepparit kotiutuvat kesäkuun lopulla ollen seuraavan kerran ratsuina Riistaveden Perinnepäivillä 14.7.18.

Pienempiä yksisarvisia – varsoja ♥

dav

dav

dav

Kirjontaakin tein kun se on ollut aina sydäntä lähellä ja onhan se taito-vuodenkäsityötekniikkakin.  Olen tehnyt tässä kuvansiirron kankaalle + pientä kirjontaa lisäksi ja koko paketti kirjontakehyksiin.

Olin helmikuussa Afrikassa, World Visionin kummimatkalla ja matkan jälkeen syntyi muutama kirahvityö sekä kuva kummipojastani +minusta takahaamuna.  Nämä oli pakko tehdä kun siltä tuntui ja pääsivät tähän näyttelyyn mukaan.