Kepparini hujahtivat heinäkuuksi kirjastomme näyttelyvitriiniin.

Paikka on Riistaveden keskustassa.  Kuvat ovat harmillisesti suttuisia kun lasin läpi kuvasin mutta jotain kuitenkin selvinnee.  Tilakin on pieni kun lähtökohtana pidin runsautta ja tuli kuormattua autoon vaikka mitä. Keppareiden ympärille/taustalle laitoin vanhempia töitäni:   huovutettua unikkopeltoa, ryijy/huovutuskoivua,huopakiviä mattona ja kivinä, pieniä maalauksia hepoista… siis keppareiden runsauden sarvi tuli näyttelystäni tällä erää.

Keppareiden materiaali on tietysti vanhoista töistäni, joita olen uudistanut/silpunnut viimeiset vuodet.

20170703_193227

20170703_152347

20170703_143452_resized

Kepparini ovat matkanneet Järvenpään PuistoPluskadulla ja nyt palautuivat tähän näyttelyyn.

Seuraavan kerran hepat kirmaavat la 15.7. Riistaveden perinnepäivillä ja uusi näyttely rakentuu keppareiden ympärille syyskuuksi Pytingin Puodin Vintille.  Silloin pidämme avajaiset la 2.9. klo 12-16. ja samalla kaikille lapsille ja lapsenmielisille keppariesterata.  Näistä lisää myöhemmin elokuussa ja toivomme tietysti että kesää riittää syyskuussa kun tämä alku on ollut ”ei niin kesää”.

 

20160924_181146_resized

Siniset kaverukset jäivät laitumelle ilta-auringossa ja yökin menee siellä mukavasti.  Nämä kepparit olen tehnyt aikoinaan tekemistäni villabuklee-kaulaliinoista.

Viereiset kepparikaunottaret kuoriutuivat 90-luvulla tekemästäni kuvakudoksesta.  Kuvakudos on kudottu kangaspuissa ohuesta villalangasta gobeliinitekniikalla.  Ja arvata saattaa kuinka monta tuntia kuvan kutomiseen on mennyt.  Nämä  2 tulevat siten näyttelyyn eikä ilmeisesti koskaan voi hinnoitella myyntiin.

Onhan keppareilla ovat nimetkin mutta olkoon omana tietonani toistaiseksi.

Nämä kaverukset majailevat Ruosteisen Kuun – putiikissa (myytävänä) Kellokosken ruukilla.

Etummainen ”pastilli”-keppari on huopakankaaseen kirjaillusta isosta ”lintu-kuvasta”.  Näyttelytyöksi sekin aikoinaan tehty mutta en kelpuuttanutkaan sitä ja tämä kangas jäi lojumaan komeron perukoille.  Nyt sain kirjotusta kuvasta 4 kappaletta kaunista satukepparia.

Kaikki kepparit olen tehnyt oman varastoni vanhoista näyttelytöistä, vanutetuista neuleista, villasukista, villakankaista, huovutuksista…. vain mielikuvitus on rajana – siis jokainen keppari oma persoonansa.  Sisus on vanua ja villaa ja kun päällinen on aina villaa, huovutan pintaan lisäkuviot.

”Punapää”: n olen ommellut huovutuksesta, jonka tein 10 vuotta sitten Picasso-näyttelyyni.  Aiheena oli ”*Guarnica”, jossa Pabo P. kuvasi kylän tuhoa Espanjan sisällissodassa. Taiteilijan maalaus oli iso (niin oli oma huovutuksenikin n. 200 x 160 cm ) ja yksi hänen tunnetuimmista töistään.  Siinä keskeisenä oli haavoittunut hevonen.

20170514_080243

Enter a caption

Pidimme lasten kanssa KEPPARI-TAPAHTUMAN  10.6. Pytingin Puodilla, Järvenpäässä  ja siitä nämä kuvat.

Hepat olivat oikeassa käytössä ja kauniissa maisemassa, kauniina kesäpäivänä saimme onnistuneet  estekisat pidetyksi.  Runsas osanotto ja hurja innostus tähän harrastukseen on niin totta.  Minulla ja tytöilläni oli niin kiireinen päivä että kuvat jäivät ottamatta itse estehyppelyistä.  Venlan isä oli tehnyt oikeat hevosesteet !!

Seuraavan kerran vien keppareita esittelyyn Järvenpään Blues-kadulle kesäkuun viimeisinä päivinä ja kerään voimia uuteen estekisatapahtuman järjestelyihin syyskuun alkuun.  Näyttelykin on keppareista heinäkuussa Riistaveden kirjastolla joten keppareiden teko jatkuu edelleen.

Linkki edelliseen kepparijuttuuni.

Linnuille kauniita koteja !

Koko talven olemme tuijotelleet mielenkiinnolla lintujen ruokintapaikoille.

Nyt aloitimme pönttöjen tuijottelun.  Mitä niiden ympärillä tapahtuu ?  Voi että on mielenkiintoista seurata varpusten,  erilaisten talitiaistan sekä peippojen uusien kotiensa tarkastelua sillä näitä pikkulintuja suihkii runsaasti pihallamme  sekä vahtivat pesävaltauksiaan.  Mustarastaitakin on useita mutta nehän eivät olekkaan kololintuja.

Minulla on viime kesäkuusta asti ollut yksi kaunis, punainen pönttö, joka on Kaarina Toivasen maalaama ja miehensä rakentama.  Viime kesänä siinä ei vielä ollut pesää mutta nyt ainakin kuukauden sitä on isolla joukolla tarkasteltu, pidetty talvipesää ja nyt on  meneillään tiivis vahtiminen monellakin pariskunnalla.  Vaikealta se on meistä näyttänyt kun tuli tällainen pitkä talven jatkuminenkin.  Ja näyttää että punaisesta pöntöstä tulee kohta ”tappelu”.

Oli siis tehtävä lisää linnjauille koteja.   Jo jonkin aikaa olen etsinyt peruspönttöjä  ja pari päivää sitten löysin niitä Hankkijalta.  Ihanaa,  ostin 4 kpl ja olisin ostanut ehken lisääkin mutta meidän pihan kaikki puut ovat kovin nuoria eli kapearunkoisia joten 5 pönttöä saan just mahtumaan.

20170420_085033_resized

Samantien maalasin pohjamaalit tavallisella vaalealla lateksilla, laitoin reiän alapuolelle huonekalutapin astinlaudaksi.  Niin ja muutaman puupalikkakarahkan koristeeksi ja siihen tungin vielä pikkasen villaa väliin.  Ei kait lintu niitä kaipaa mutta kivahan koristukset siinä on .   Toinen maalikerros eilen ja se onkin sitten värikäs.  Akryylimaaleilla jatkoin ja maalatessa on huomioitava ettei maalia mene lentoaukkoon (paperitötsillä suojausta ) eikä missään tapauksessa etulevyn sisäpuolelle jotta poikaset aikanaan pääsevät siitä kiipeämään pöntöstään ulos.  Pöntön etukansi on avattavissa syksyistä siivousta varten.

Katolle maalasin vielä linnunkuvaa vaikkeivat ne puussa näykkään meille ihmisille.  Tarkemman kuvan maalaaminen olikin hankalaa kun laudat olivat karkeasahattua.

Saas nähdä huolitaanko näistä koteja ?  Heti siinä aukolla on käynyt ihmettelijöitä kun tänä aamuna pöntöt puuhun laitoimme.

Ovat niin värikkäitä mutta minä tykkään ja kauniitahan ne ovat kun  puut ovat paljaat mutta  kesällä niistä näkee vain pieniä pilkahduksia.

Nyt vielä laitan uudet pöntöt rekisteriin: www. yle.fi/miljoonalinnunponttoa

Vielä kuvaa Kaarinan punaisesta pöntöstä, jossa linnut ovat jo ”taisteluasemissa”.

20170420_122434

Keppareita esittelyssä !

Tuunaustekemiset jatkuvat ja hyvä niin sillä mikäs sen mukavampaa.

Olen tällä erää tehnyt näitä pari viikkoa.

Pikkutyttöni ovat innokkaita heppahoitajia ja ratsastus keppareilla on mainiota liikuntaakin.  Ensin niitä tehdään, varustetaan ja sitten hoidetaan sekä liikutellaan.  Talviloma Riistavedellä meni jotakuinkin Venlan, Iidan ja Lotan keppareiden tiimoilla.  Mutta nyt innostuin minäkin todenteolla näitä tuunaamaan enemminkin.  Josko jopa myyntiin asti.  Taidan suunnitella pienimuotoista näyttelyäkin hepoista.  Olenhan tehnyt muutaman maalauksenkin hevosista,  jota aihetta olen aikaisemmin eniten karttanut.  Mutta tämähän onkin kuin nuken tekoa ja sen kyllä osaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Koko touhu lähti  tälläkertaa näistä joutavista vanhoista töistä.  Ei niitä heitetä pois koska ovat tietysti mahtavaa materiaalia johonkin.  Nyt nämä villaiset kaulaliinat. sukat, kypärämyssyt sekä langat muokkasin kepparin rungoksi.  Villalangan neuloin yksinkertaiseksi sukaksi ja osan niistä täplitin   Kaulaliinasta sai osittain hepan päätä ja loput neuloin lisää.  Pesukonevanutustakin olen käyttänyt muutamiin.  Kiva  sukan ohje keppariksi löytyy Yhteishyvän sivuilta.

Muutenhan loppu onkin ”heppanuken” muokkausta:  turpa (suu), korvat, tukkaharja,  silmät, sieraimet, kuviointia …  Neulahuovutus on tässä myös paikallaan sillä heppa on villaa ja villakuoren alle olen myös asettanut osan villaa, osan tavallista polystervanua jotta ratsusta ei tule liian painavaa.

Lopuksi vielä kuvia:

20170416_12463120170416_112917_resized

Lotan kanssa olimme Pääsiäisen alla tyttöjen hevosta, Tuhkimoa hoitamassa ja ratsastamassa ja tietysti mukana yksi kepparikin.  Järvenpäässä ei lunta ja Tuusulanjärven jääkin jo lähtenyt mutta kotiin palatessani Riistavedellä on edelleen täysi talvi ja jäällä voisi vaikka auto ajaa.

20170416_124951

Jos joku kavereistani ei tiedä niin olen Kässämartta oman kylämme Riistaveden martoissa.

Yhdistyksillä on yleensä jokin projekti menossa ja Marttaliitolla niitä on aina useita.  Kässämarttana tartuin tähän uuteen virkkaus/neulonta projektiin, j0ssa teemme talkoilla vauvanpeittoja Helsinkiin Uuteen Lastensairaalaan.  Peitot lähetämme vuoden lopulla valmistuvaan sairaalaan ja  ensimmäiset pikkupotilaat saavat  mukaansa pehmoisen peiton kotiin vietäväksi.

Peitoista oli ohjetta Martta-lehdessämme ( nro 6/2016 ) ja artikkelista kuvaa yläpuolella.

Minä motivoiduin virkkaamiseen omista perusvalkoisista, sinisistä ja punaisista villa- sekä puuvillalangoista, joita en juuri käytä – siis vitivalkoista enkä juuri sinisiäkään  suosi omissa töissäni.  Niitä olin aikoinaan ” joutunut” ostamaan ja jääneet ylimääräisinä nurkkiin makaamaan.  Mutta pikkupeittoihin ne sopivat mainiosti ja eikun virkkaamaan isoäidinruutua, muunneltuja ruutuja.  No, oikeastaan taidan käyttää noita värejä pirtanauhoissa.

Pari muutakin pikkupeittoa on valmiina neulottuna, neulojana Lea.  Ja useita on tekeillä.

Martat tekevät tietty sukkia  ja näitä syntyy aatellen tulevaa Joulumyyjäistä sekä lahjoitukseksi syöpäosaston potilaille…ym.. mitä nyt keksitäänkään.

20170324_102424_resized

Tällaiset sukat kelpaisivat minullekkin.

ryijysuunnittelua

Tässä kuvassa ollaan aloittelemassa Sylvin ryijyn suunnittelua.  Vieraileva kissa, olikohan Helmi nimeltään, on seurana ja löytänyt kivan tiirailupaikan.

Kässäkerhossamme teemme muutakin eli ihkaomia töitä ja oppia olen antanut mm. ryijyn suunnitteluun ja nukan neulaamista ovat muutamat tekijät jo aloittaneetkin.Tässä työssä on tarkoitus hyödyntää mahdollisimman paljon oman varaston lankoja – kierrätystä parhaimmillaan tämäkin.

Hiihtolomaviikon viettona ovat olleet kuntoilun ohella pikkuompelukset.

Minä vain niin tykkään silputa kankaita ja katsoa mitä tulee tuloksena.  Kevät on selvästi jo tulollaan sillä pupujakin syntyy.

20170311_193621_resized

Tyttöpupu on saanut villaisen pitsimekon ylleen ja istuu maissiruohopellon reunalla.  Raotan tämän tekemistä mm: – mekko on aikoinaan tekemästäni jalkalampun varjostimesta, jossa oli huovuttamaani ohutta villakangasta ja metrin korkeana pieniä pitsivirkkauspaloja. Asiat uudistuvat ja lamppu tuli tiensä päähän ja materiaali muutaman vuoden kulutta tähän pupunukkeen.

Kuvaan nyt tässä muistiini näitä ”Olio-ötököitä”.  Nimet ovat olleet vaihdellen vaikka mitä ötökkää/oliota/otusta joten näillä minulle mieluisilla näyttää olevan monta nimeä  enkä osaa päättää mikä olisi oikea.  Onhan  siellä  kissaa, pupua, hiirtä,koiraa mörköä, joita mutrusuita syntyy mutta eivät mielestäni lainkaan vihaisina  heppuleina.

 

 

20170311_193922_resized

20170311_193723_resized

20170311_193825_resized

20170310_095110_resized

Oma vaatekomero on antoisa kangastilkkuvarasto.  Sitä vain huomaa että moni vaate on myös tullut tiensä päähän kun ovat hyllyllä käyttämättöminä.  Ja minähän en heitä mitään roskiin joten uusiokäyttöön sitten.

20170311_193511

Ja lopuksi viimevuotisista olioista kuvaa:

20160314_074701

Koko viikon näitä tuli tehdyksi hiihtoviikon kuntoilun lomassa.  Kun viikkoon ei ollut yhtäkään kokousta/opiskelutuntia, aurinkoisia päiviä monta, – hiihtoa ja lumikenkäilyä, kelkkailua ja huonompana sääpäivänä kuntosalia +++ oliompeluksia !

Huovuttaminen jatkuu  viikon urakoinnilla ja tuloksena syntyi pieniä huopalaukkuja.
Nämä käyvät isoillekin kännyköille ja vähän pienemmille tarvikkeille.

Tekniikkahan on perinteisesti huovuttaen: karstattua villaa, vettä ja saippuaa.  Itse käytän ihan vain mäntysuopaa.  Niin ja tietysti paljon hankaamista ja kun päivän urakka on tehty, on kuin lenkillä olisi käynyt.  Tosin ulkoilu- tai kuntosalilenkki tulee myös tehtyä.  Huovutuksesta tykkään mm siksi että siinä tuntee konkreettisesti tehneensä jotain ja lopputulos on jo samana päivänä nähtävissä.  Mikä on harvoin muissa käsityötavoissa mahdollista.

 20170116_095541_resized

Huovutettu laukku on kolmiulotteinen kappale ja siinä on n. 4 kerrosta molemmin puolin villaa (etu. ja takapuoli).  Tässä kuvassa ovat villat jo valmiina ja päällimmäinen kerros on hepan kuviointia.  Kappaleen sisällä on vielä kuplavuovinen kaavio (jotta puolet eivät vanutu keskenään kiinni). Tulee siten vaalean valkoinen heppa, jonka turvassa on ruskeanokraa.

20170114_153312_resized

…mustaa heppaa tulossa..

20170128_075423_resized

Monivaiheiset huovutus/vanutukset ovat tehdyt ja alkaa laukun leikkaus sekä ompeluvaiheet.

20170115_090540_resized_1

Vanhat pirtanauhavarastot

20170128_075317_resized

 

Laukun hihnoiksi sopii tehdä huopanauhaa ja kaivaa esille vanhat pirtanauhavarastot.  Lisäksi tarvitaan hepan tukkaa ja helmivarastoista mustia silmiksi.

Heppalaukun hintapyynti on 34 euroa ja laitan näitä myyntiin Järvenpäähän sekä Helsinkiin.

20170128_075026_resized

Hevoset ovat nyt minulla mieluisat koska perheeseen  on viimevuoden elokuussa tullut ihana Suomen pienhevonen, Tuhkimo 

Lopuksi maalaukseni, jossa Venla ja Tuhkimo kohtasivat  Tämä maalaus on tässä kuvassa vielä keskeneräinen mutta en sitä seuraavana päivänä paljookan muutellut.

20160924_170759_resized