helmikuu 2012


Vinniklubi-kässäkerhomaanantai lähestyy ja seuraava kerta  5.3

 alkaen klo 16.

Kevät on alkanut ja tänään olikin jo oikea kevään tuoksu.

 Talitintit ovat lurittaneet titityytänsä jo pari viikkoa.  Kuulin jopa oikean titityyn eikä lyhennettyä versiota ti..tii

pääsiäis- ja onnittelukortteja

 Sovimme viimeksi että teemana olisi kevään lähestyessä kortit; pääsiäistä ja kevättä.

Mukaan siis ( oman käsityön lisäksi ):

sakset, vesivärit, pensseleitä, ohutta tussikynää, maalarinteippiä, ym. mieluista kotoa löytyvää askartelumateriaa.. saippuaa (jos haluat huovuttaa niitä ihkuihania huopasaippuoita)

Minä tuon mukanani ainakin värejä, akvarellipaperia.

Lisäksi otan kotityöhuoneeltani (huom) villoja, joista käärimme huopakuoren saippuoille.

Saippuoita sekä kortteja tarvitaan niin moneen kevään onnitteluun jotta nyt jo varautumaan !!

huopasaippua

Mukaan mahtuu Vinniklubissamme – se on maksuton ja kaikille avoin ja paikkahan on Yrityskeskus Innocum,  Isoharjantie 4, rakennus S 3, 3. kerros,  Siilinjärvellä

aika aina: Joka kuukauden ensimmäinen maanantai  klo 16 – 20.

Mainokset

Olen aina tykännyt kivistä ja semmoinen iso olisi mieluinen omassa pihassanikin.

Kiviä olen kuvannut tauluissa.  Niitä on maalattu kissoiksi ja muuksikin.

Kiviä on syntynyt metallista, sanomalehdestä, liimasta, ryijystä…

..nyt villasta:

villainen kivi

kivi huovutettuna

kivityyny vaiheessa

kivet lumessa

huopakiviä kaksin kappalein

huopakiviä

kivityynyjä

huopatyynyjä

huovutettuja kiviä

kivet

No, tulihan noita kiviä.  Niitä on vain  niin mukava paijailla,  vanutella, taputella ja kuvailla.  Mutta tämä riittäköön täällä.

Tänään kävin toistamiseen avannossa ja nyt oli kamera kuvaamassa.

Täältä tullaan, kohta avantoon.

 

..sinne vaan, ei paljoa voi miettiä.

..pari kastelua saa riittää

 

Vedestä on noustu – ihan oikeasti !

Mutta tärkein tarkoitus tällä postauksella on näyttää oikeat avantouimarin (ainakin minusta) asusteetvillaiset räpikkäät, villasukat (ei näy kuvassa), villapipo ja uimapuku, joka oli ihan mukava yllä vaikka kuvassa näyttääkin ”roikkuvan” avantouinnin jälkeen.

Kaikki olen ite neulonut.

Villa on paras !

Tiesinhän sen että se toimii, nimittäin villainen, ite neulottu uimapuku avannossa.

Tein jonkinlaisen löyhän uudenvuodenlupauksen reippailla vähän enemmän tänä vuonna.  Meidän pienessä kylässämme on kaksikin hyvää avantouimapaikkaa ja lähin on mukavan 2 kilometrin sauvakävelyn päässä.  Sitten satuin lukemaan Suomen Ladun lehteä tammikuussa ja siinä oli kuvaa neulotuista avantouima-asuista. 

neulotut ja virkatut uimapuvut

Minä haluan tuollaisen oikealla olevan ja siitä sitä tekemään.

Olen nimittäin tehnyt nuoruudessa virkkaamalla uikkareita ja papereitani järjestellessä tuli vastaan tuo vasemmanpuoleinen mallikin.  Olen aina ”repinyt” oikein hyvät ideat, joita olen käyttänyt tai joskus sitten tulevaisuudessa..,säästöön.

Se oli selvä viesti että nyt aloitan avantouintiharrastuksen.  Toki olen sitä kokeillut pari talvea 90-luvun lopulla Järvenpäässä kun sinne tehtiin aukioleva avanto saunoineen.  Saunasta en silloinkaan välittänyt ja hiihdinkin jään yli (suoraan silloisesta kotipihastani) … avantoon … ja takaisin hiihtäen kotia.

kuva Suomen Ladun lehdestä

Ohjettahan ei lehdessä ollut mutta en siitä juuri perusta kun olen huono niitä lukemaan.  Minulle kuva kertoo kaiken – ainakin melkein.

virkattu uikkari vanhasta neulelehdestä

uimapuku vielä kesken

 Pikkuisen oli tehtävä aivotyötä jotta mitat ja kappaleet sai oikeaan kokoon sekä järjestykseen.

  

Ja tässä oma uimapukuni – edestä kuvattuna

..takaa kuvattuna

Kaula-aukko tulee tarvpeeksi korkealle ja edestä sitten auki, poronsarvinapeilla.  Niitä löytyi varastostani ja olivat odottaneet vain tarpeeksi hyvää projektia sijoittumaan.

Lanka on Novitan tico tico, jota muös oli varastossani.  Se osoittautui juuri sopivan ohueksi ja melko tiukkakierteiseksi.  Tulihan siitä melkein kuin pellepuku mutta minusta juuri oikean hulluttelevan ihana avantoon.  Eihän siellä ole pahemmin katselijoita.

  Oli myös miellyttävä suoraan iholle ja mikä parasta:  AVANNOSTA NOUSTESSANI PUKU OLI MELKEIN KUIVA.  Tarkoittaa sitä (niinkuin arvelinkin) että villa hylkii vettä eikä ole kurjan märkä, nailonninen iholla kuten tavallinen uimapuku.

Kastauduin vain äkkiä pari kertaa, näin ekalla kerralla.  Pakkasta oli 23 astetta ja sitä säätä on riittänyt jo muutama viikko Pohjois-Savossa.

Laiturilta (avannosta) on näin pitkä matka uimakopille.  Se etukäteen hirvitti näillä pakkasilla mutta yllättävän hyvin sipsutin matkan eikä paleltanut yhtään.  Kumma juttu mutta taitaa olla vain tahtotilasta kiinni.

avanto odottaa

 

Huomenna uudestaan…uudestaan jotta houkuttelisi ittensä ”koukkuun” ja uskaltaisi jo vähän uidakkin.

Venla 5 v kysyi puhelimessa että onko siitä jotain hyötyä?  Mumma (siis minä) meni hetkeks sanattomaksi kun ei oikein tiennyt tähän vastausta.

Mutta tuli ainakin hyvä mieli kun reippailin samalla 4 km sauvakävellen sillä olen huono lähtemään lenkille autolla.

.

Kohta on kuukauden ensimmäinen maanantai eli Vinniklubimme ensi maanantaina klo 16 – 20 Innocumissa.

Viime kerraksi saimme lajoituksena ( kiitos Anne ja Co ) kukkaron lukkoja, ihanaa vanhaa varastoa.  Näitä olisi tarkoituksemme askarrella kukkaroiksi.

kukkaron lukot

 Mukaan siis  käsityöt jos tarkoituksena on jatkaa omia juttuja mutta kukkaronkokeilijat ottakoon mukaansa mm:

-sakset ym. ompelutarvikkeet (nuppineulat, silmäneulat, langat),

– kangasta ( mieluiten rispaantumatonta),

– EriKeepperi-liimaa tai mts.

tukeva parsinneula, hammastikkuja,

– mahdollinen ompelukone,  itse otan koneen mutta olisi hyvä olla  myös toinen, kolmas…

Aika kivoja lukkoja on luvassa !

reiällisiä kukkaronlukkoja

reiällisiä lukkokehyksiä

 Olen tehnyt kokeiluja ja sanon painottaen että kokeiluja.

Nämä reiitetyt kehyksest ovat ihan jees ja niin kauniitakin kuin koruja ja helppoja työstää.  Miettikäpäähän niihin arvoisensa kangas.

Mutta voi niin hankalia ovat ainakin minulle nuo tavalliset lukot, joissa kangas pitää saada siististi ”puristukseen” kehyksen väliin ja pitäisi vielä kestää kovaa käyttöä.  Puristusta ei kehys näytä sietävän juuri lainkaan.   Kun laitoin liimaa varovasti – sottasi se kuitenkin jossain vaiheessa metallia.  Valitsin aivan liian vaikean materiaalinkin- videonauhakankaan.  Ajattelin nimittäin siitä kiiltävän juhlallista pikkulaukkua.  Siitä palasesta ei enää muuhun olisi riittänytkään.

Ja vähän liian suureksi tein kukkaronkaavan kun kyseessä oli videokangas.  Eihän se meinannut mahtua mihinkään ja on ehdottomasti liian rispaantuvaa.

Taisin tehdä kaikki klassiset virheet.  Nyt tekele on tauolla sillä enhän herkästi heitä poiskaan.  Mietin siis jotain tuunausta.  Tässä kuvia:

kankaat ommeltu

kukkarot

 Isompi kukkaro on kesken ja työskentely miettimisvaiheessa kun koko kangas ei mahdu eikä pysy kehyksissään.  Jotain pitäis tehdä – jotain kukkaa.. ehkä kokonaan roskikseen..

Pienempi kukkaro on tehty huovutuskokeiluista ja niitähän riittää.  En pannut siihen vuortakaan kun kangas ommeltuu siististi.  Reiitetty kehys on siitäkin mukava että siihen voi tuunata myöhemmin uuden kankaan.

Voihan tähän reiitettyyn tehdä virkkaamallakin kankaan.

Tästä ohjetta lukkokehyksen kiinnittämiseen.

reiitetty lukkokehys