maaliskuu 2018


Vielä viimeinen Ugandan kummimatkamme päivitys, jossa kerron kohtaamisista kylillä ja raiteilla, elämästä  siellä.

Ryhmäkuvamme. jossa mukana vapaaehtoisia ja kylän lapsia.  Minä olen oikealla kirjavamekkoisena, aurinkolasit päässä.

 

kuviin haluttiin

Ugandan luonto on kaunista, vuoden ympäri virhreänä ja maa melko punaista.  Siis hienot värikkäät kontrastit,  Vaikka nyt oli kuivakausi ja edellinen sadekausikin aika kuiva, niin vihreyttä näki paljon, suorastaan hämmästytti.  Mielestäni ihmisetkin ovat erittäin kauniita, kaikki aikuiset pitkiä ja hoikkia.

Ihmisten keski-ikä jää alle 20 vuoden sillä lapsia ja nuoria on paljon.  Väestöstä alle 18-vuotiaita on 57 % ja mediaani-ikä 16 v.

Muutamia haasteita lisää:  Lapsikuolleisuus Ugandassa on 55/1000. Lasten ripulitaudit ja malaria yleistä, samoin huonot hygieniakäytännöt ja tietämyksen puute.  HIV- tartunnat ovat nousussa, 650 000 AIDS-orpoa, 32 000 AIDS- kuolemaa vuodessa.  Nuoret käyvät keskimäärin 5.4 vuotta koulu ja joka kolmas peruskoulun lopettava ei osaa lukea ja laskea tokaluokkalaisen tasolla.  Opettajaa kohti saattaa olla yli sata oppilasta, opettajia ei ole riittävästi, erityisesti naisopettajia.  Lukutaito 10-16 vuotiailla on 63 % ja 15- 24- vuotiailla 86/90 %.   Näihin haasteisiin WV tekee työtänsä.

 

 

tyypillinen afrikkalainen puku /juhlapuku

Ystävällisyys ja kiitollisuus oli heillä päällimmäisenä kun kylävierailimme.

Lasten leikit ovat ulkona ja jalkapallo kait mieluisinta.  Peli sujui hienosti räsy/narupallollakin.

 

Kylän laidalla oli hautausmaa.

Savimajat olivat pimeitä, vain ”savureikä” seinässä ja sisäänmenoaukko- ovi verholla peitettynä.  Sillä oli tietysti omat etunsa.

 

Astioiden kuivaustelineet on nykyisin tehty ilmaviksi ja ruoka-astiat siten ylhäällä pois eläinten sotkettavista.

 

 

 

Näitä rakennelmia näki ja uteliaisuuttani kävin ottamassa lähikuvan.  Naulojahan tässä oli käytetty kun kuvittelin että jokin perinteinen rakennesidos luonnonkuidusta olisi ollut.

 

banaanipuut

 

Tämä puukasvusto on kait sitä rakennusten materiaalia ja puurimoja näki paljon kaupattavan kadunvarsikaupoissa.

Tässä kuvassa jakkimyyjä ja minä sainkin häneltä maistiaisviipaleen.  Se maistui melonin ja ananaksen välimuodolta mutta ei niin makealta.  Metka tapa oli sitä syödäkkin ja Valatinon setä opasti minua sen ”viipaloimisessa”.

tyypillinen torikauppias ja torikojut

 

lihakauppias varjossa

Katuleipurit tässä olivat todella ripeän taitavia.  Seurasimme heidän työskentelyään jonkun aikaa kun automme joutui pysäköimään kadun varrelle.

Tyypillinen taksin kuorma tai sitten perhe siirtyy paikasta toiseen.  Usein näki ajajan edessä vielä kuormaa tai jopa pienen lapsen.  Mopo/motskareita tuotetaan Kiinasta ihan omaa halvempaa mallia.  Jos iso osa mopoista olisi autoja niin aika mahdoton liikennekaaos olisi – niin luulemme.  Mutta ihanan värikästä !!!!

Valtateillä oli aika useasti tätä matkamme varrella, molempiin suuntiin ratsioita.

Polkupyörällä kulki myös paljon tavaraa.

Kantamukset kuljetetaan perinteisesti päälaella.

Sadekausi on kohta alkamassa joten ojat olivat kaivettu ojennukseen teiden laidoille.

 

Tässä vähän tylsä kuva mutta minulle muistutukseksi otin sen.  Bensa-aseman nuori myyjä täytti autojen tankit ripeästi iso setelitukku kädessään ja siinä meni samalla sujuvasti rahastus sekä vaihtorahojen anto.  Ugandassahan ei ole kolikoita lainkaan ja esim. 20 000 sillinkiä vastaa alle viittä euroa.

 

Tällaisia kauppoja näki kaupungeissa paljon.  Puhelimia ja palvelimia myytiin tietysti sielläkin.

 

Aurinkokennoja on hyvä siirrellä sopivasti ja aurinkohan paistoi.

 

Me matkalaiset vessajonossa.  On tainnut jäädä kertomatta että WC  oli reikä lattiassa mutta oli ovi ja ehkä toimiva hakanenkin.  Paremmissa versioissa reikä oli jopa kaakelista.  Ei ollut yllätys kun oli etukäteen tiedossa.  Useimmiten oli käsienpesu mahdollisuus.  Nuorempanahan tuo wc- malli oli ihan tavallista Euroopassa matkustaessa.

dav

Kylän lapsille meni viimeiset nukkeni tässä.

nuket

Peinet ”olio”- nukkeni afrikkakankaisina.

Me matkalaiset päätimme yhteistuumin kerätä WV:lta saamiimme keräyslippaisiin varat kylän kaivoon. mahdollisesti kahteenkin.  Sellainen käsipumppuinen porakaivo maksaa 7000 euroa.  Kaivo kylän keskellä tai koulun liepeillä auttaa koko kyläyhteisöä, erityisesti naisia ja lapsia, jotka perinteisesti ovat huolehtineet veden hankinnasta.  Kaivon myötä kaikkien elämä muuttuu paremmaksi ja puhdas vesi on elinehto.

Lopuksi meidän matkalaisten kuskit !  Olivat aivan huippuja ja ei kertaakaan (ainakaan minulla) tullut turvaton olo vaikka liikenne ja teiden kunto oli mitä oli.

Mooses (keskellä) oli minun autokuntani ajaja – huippu tyyppi ! Tämä kuva on otettu matkamme päätteeksi   suuvuttuamme lentokentälle kotimatkalle lähtöön.

Mainokset

FB_IMG_1519913181951

Kohtasimme paljon eläimiä niin kylillä, tienvarsilla kuin safarilla.

Vuohet, lehmät ja kanat olivat tavallinen näky ja erityisesti nyt kuivalla kaudella eläimet näyttivät todella laihoilta.

20180208_164021

Kanat juoksentelivat vapaana ja kyllä ihmettelin että miten niitä munia keräillään ja kenen omistuksessa mikin kana on ?  Jopa pääteiden varsilla niitä näki kun ajoimme paikasta toiseen.  Perinteisesti nämä kotieläimet ovat kasvaneet näin, laihoina, usein petoeläinten syömiksi tulleina jne.  Nyt ollaan jo oppimassa että kanojakin  tarhattaisiin ja ruokittaisiin joten kanan hinta olisi myydessä jopa moninkertainen.  Kanaahan meille tarjottiin retkilounailla (kylävierailuilla) joka kerta.

Viiden kylävierailupäivän jälkeen meidän retkikunnallamme alkoi vapaampi safari – osuus, joka sisälsi kyllä yhtä pitkiä päiviä paahteessa ja tienpölyssä kylpien.  Hotellit ( 2 kpl) olivat hienot, suorastaan upeat afrikkalaissisustuksineen, uima-altaineen ja sijaiten Niilin varrella. Niistä jotain kuvaa myöhemmin.  Matkasimme Ugandan Itä-rajan tuntumasta koko päivän Luoteisrajalle kohti Murchison Fallsin luonnonpuistoa.  Siinä matkalla meillä oli ensimmäinen kosketus Niiliin, maailman pisimpään jokeen.  Kävimme menomatkalla lyhyellä laivaristeilyllä tutustuen mm.  kalaviljelyyn ja näimme saarimajoja (kuva alapuolella).

FB_IMG_1519027800288

Luonnonpuistossa olikin sitten niitä villieläimiä ja kuvauksia teimme autoista, useimmiten liikkuvasta.  Luonnonpuistossa ajelut tapahtuivat kolmena päivänä ja tässä muutamia kuvia suuresta paljoudesta.  Useimpien eläimien nimiä en enää muistakkaan varmuudella oikein.

Puistoon saapuminen

Kuoppaisia tiepolkuja, pölyä ja katto auki kuvauksille !

Näimme elefantteja, kenkänokkalinnun, marabo-lintuja, apinoita, erilaisia kauriseläimiä, Ugandan cobi, vesiantiloppeja, kaffripuhveleita (todella isoja laumoja), pahkasikoja, abessiinian sarvinokkia, oribeja (pieni piikkisarvinen antilooppi), shakaalin, kirahveja, helmikanoja (musta), leijonia, vesisikoja, virtahepoja, sarvikuonoja, kiljukotkia ja haukkoja lentelemässä,   – kait muitakin mutta kun huonosti tunnen.

Vanha kirahvi on tumma ja yleensä laumasta yksin.

 

 

 

 

 

 

Virtahepoja näkyi Niilillä jatkuvasti ja sehän on ihmiselle maailman vaarallisin eläin vaikka onkin kasvisyöjä. Se tappaa joten Niilin rantaviivalle ei juuri kannata mennä.

Norsu yllätti parvekkeen alla.

20180213_081258

Tämä liitutaulu oli hotellin sisäänkäynnin vieressä ja siitä näkee mitä eläimiä on nyt lähistöllä. Virtahepot nousevat yöllä rantaan.

Aamulla vielä pimeällä klo 5.00 heräsimme kovaan räpyttelyyn ja ensin luulinkin että kattohyrrä meni jumiin ja räpytti ankarasti paikoillaan.  Sitten alkoi kova ryske, joka paljastui elefantin puun oksien syömiseksi.  Siinä se oli ihan parvekkeemme alla ja aikansa syötyään siirtyi uima-altaalle juontiyrityksiin.  Sen keskeytti hotellin vartijat ja hätyyttivät elefantin kauemmaksi.  Paljon näimme myös erikokoisia apinoita pihallamme.  Vaikka olimmekin loppumatkan ns. hyvissä hotelleissa, ei sielläkään ollut ilmastointia ( huom. päivälämpötilat hipoivat 40 astetta) ja minähän jätin tietysti parvekkeen oven raolleen jotta edes aamuyöstä tulisi kattoräpyttimeen jotain ilmavirtausta.  Leena kauhisteli aamulla että ovesta tulevat apinat huoneisiin.  Niin kokematon olin mutta ei apinoita huoneessamme vieraillut.  Moskiittoverkonkin käyttö öisin oli minulle hankalaa/tukalaa joten senkin käyttö jäi vähäiseksi varsinkin kun huomasimme että reikiä löytyi verkosta ja monet reitit hyttysille tulla sisään.  Yhtään hyttystä ei pistänyt minua mutta muutama matkalaisista valitti kyllä pistoista.  Olihan meidät kaikki ohjeistettu etukäteen malarialääkityksestä ja sen kuurin tunnollisesti otimme.  Mutta.. mutta ripulihan yllätti aika monen ja minullakin tuli lääkityksen ottoon loppumatkasta useamman päivän tauko.

Niilille teimme toisenkin laivaretken.

Niilin laivaretken varrella näimme jälleen elefantteja, virtahepoja, vesisikoja ja nyt krokotiilinkin rannalla.

Siellä krokotiili lymyilee.

Pienten lintujen (nimi unohtunut) pesiä joen rantakalliossa (reiät).

Laivamme rantautui ja aloitimme  vaeltaen koskea- putousta ylös.  Matka ei ollut järin pitkä mutta väliin aika jyrkkä, huonokulkuistakin ja helle hikoilutti.  Osa juomavedestä meni lierihatun allekin vilvoitteluksi.  Tykkäsin tästä kävelystä sillä olihan se tervetullutta vaihtelua pitkille autossa istumisille.

Niilin putouksen nousun vaellus päättyi ”väärälle” puolelle jokea ja sitten olikin paluu Niilin ylitys autolautalla.

dav

Termiittipesiä näki paljon ja monet aika isoja.

FB_IMG_1519913202422

dav

Kävimme Niilin varrella katsomassa virtahepoja ja muita eläinlaumoja, jotka vaelsivat aamusta juomapaikoilleen.  Tässä kuvassa on 2 isoa fanttia kärsät katkenneina.  Kyllä näytti pahalta ja kuskioppaamme kertoikin että nämä yksilöt ovat joutuneet salametsästäjien ansoihin jossain vaiheessa.

FB_IMG_1520250029319

kaffripuhveleita

bty

cobeja

dav

Nämä loikkivat jatkuvasti autojen editse.

dav

puhvelilaumoja

20180211_115323

20180211_100944

dav

Nyt oli kuiva kausi ja paljon näimme aluskasvillisuuden kaskeamista.  Maaliskuussa alkaa uusi sadekausi ja tuolloin kasvillisuus pääsee hyvään kasvuun kun valoa ja vettä riittää.

20180210_174023

dav

Ehdin jo ilmetellä täysin kukkien puuttumista ja kuivasta kaudestahan se johtune.  Muutamia kukkivia puita näimme ja sadekauden alettua kaikki ”räjähtää” kukintaan.

dav

FB_IMG_1519912914941

Paljon näimme pihoilla isoja olkikasoja ja niillä kattoja korjattavan.  Sadekausi alkaa kohta ja katot on saatava kuntoon.  Samoin pelloilla oli paljon muokkaajia ja huomioin että paljon myös miehet siinä hommassa.

.facebook_1514396434166

Leopardia etsittiin puustakin kun tuli tieto että näillä main se lymysi juuri äsken.

dav

Viimeinen päivä meni jotakuinkin autossa matkaten Ugandan läpi Entebbeen lentokentälle.  Mutta hieno retki oli matkanvarrella kun pääsimme sarvikuonopuistoon.

dav

Ensin oli pitkä esitys puiston meiningistä.  Taulussa oli hyvin esiteltynä heidän sarvikuonoväkensä ja iloisena kerrottiin että aamuyöstä oli syntynyt uusi pikkuinen. 

Me allekirjoitimme paperin, jossa vastaamme itse mahdollisista vahingoittumisista.  Meitä ohjeistettiin:  Jos eläin lähtee juoksemaan kohti, juokse itse vaikkapa suunnasta poiketen, mene puun/pensaikon taakse tai kiipeä puuhun.  Hah.. kiipeä puuhun kun ei paljoa kiivettävää puuta ollut eikä me kaikki ihan notkeitakaan.  Savanni oli erittäin tuhkanen (poltettu maa) joten vesipullo oli tarpeen ja ehdottomasti käyttäydymme rauhallisesti, hiljaa ja sovitussa porukassa pysyen.

20180213_115415

Jakauduimme kahteen ryhmään ja meillä oli kummallakin porukalla oma opas aseen kera.  Kun saavuimme alueelle missä sarvikuonot makoilivat kylkiä käännellen, oli siellä omat vartijat, jotka tiesivät tarkkaan eläinten sijainnin ja ennakoivat niiden käyttäytymisen.

20180218_075717

20180215_064306

Muutama karttalehti vielä muistikseni:

afrikan kartta

Uganda on Etelä Sudanin alapuolella.

Etelä- Sudanista tulee nyt paljon pakolaisia ( jo yli miljoona) ja Uganda on ottanut heidät kaikki vastaan ja uutisista on voinut lukea kuinka Ugandan hallitus on pitänyt heille rajan auki sekä antanut maatilkun viljelykseen jne..

dav

dav

dav

kankaita3

Rakastan näitä värejä.

Nyt tykkäsin erityisesti kun pääsin vihdoin ostoksille !

Teimme vierailun Busian naisten ammattikoulutuskeskukseen ja siellä keskuksen esittelyn jälkeen halusimme tehdä tietysti ostoksia sen kaiken ympärillämme olevan värin innoittamana ja samalla saimme tuettua koulua.   Ostimme ylihinnoilla mutta meidän valuutassamme kuitenkin halvalla.  Kyllä olin ostoksistani onnellinen ja olen kotiuduttuani ehtinyt ommella pikkunukkejani ”afrikkakankaisina”.

nuket

Peinet ”olio”- nukkeni afrikkakankaisina.  Näistä saatan laittaa ihan oman blogipäivityksen sillä myyn nämä meidän matkalaisten rahoittamaan ”kylälle kaivo-hankkeeseen”.

dav

Keskuksen opettaja oikealla.

Vähävaraisten naisten ammattikoulutuskeskus Busiassa sai alkunsa kahden naisen, Contanzan ja Katien aloitteesta.  Toiminta alkoi vuonna 2014.  Opiskelijoina on koulunsa kesken jättäneitä tyttöjä ja naisia jotka tarvitsevat ammattikoulutusta.  Tähän mennessä 10 naista on saanut koulutuksen ja 6 on perustanut oman yrityksensä.  Koulussa opiskelee tällä hetkellä 5 opiskelijaa kudontaa, 13 räätäliksi ja 10 kampaajaksi.  Koulussa peritään pieni opiskelumaksu,  jolla kustannetaan materiaalit.  World Vision tuki koulua lahjoittamalla tarvittavat koneet esim. neulekoneen ja ompelukoneita.

 

Tässä ammattikoulusta vuokrattavia juhlapukuja sekä juhlakoristeita.  Näillä mm rahoitetaan materiaalihankintojaja opetusta.

dav

Koneet näyttivät käytettynä ostetuilta ja huom. täällä oli sähkö käytössä.

Oli myös poljettava Singer, jota useimmat ammatinharjoittajat käyttävät.

ompelukone

bty

ompelimo

Ah neulomakone !  ♥ Jotka minut tuntevat tietävät että tällaista vehjettä olen käyttänyt useita vuosikymmeniä – en kuitenkaan enää.

kankaita4

Ompelimossa oli muutamia vaatteita ja mehän taisimme ostaa ne kaikki.  Koulu sai siitä varoja uusiin materiaaleihin.  Ja kaikki kankaatkin ostimme  !

kankaita ostamassa

Leena ja minä ostoneuvotteluissa. Kankaille ei meinannut löytyä hintaa joten päätimme sitten maksaa tarpeeksi ja kaikki olivat tyytyväisiä.

kankaita3

Rakastan näitä värejä.

Tiedoksi että ”afrikkakankaat” ovat kovaa vauhtia tulossa muotiin euroopassakin.  Minäkin olen ommellut jo muutaman mekon itselleni- tosin ihan omilla ”eurooppalaisilla” malleilla.

 

 

Jatkan vielä Ugandan matkamme terveyspalveluista.

dav

4. terveysaseman ainoa lääkäri esittelee asemaansa ja työtänsä iloisesti hymyillen.

Terveysasemalla on runsaasti haasteita.  Äitiysosastolla on vain 8 sänkyä kaikille äideille- siis ennen ja jälkeen synnytysten sekä synnyttäjien tarpeeseen ja kuitenkin on  10 synnytystä vuorokaudessa.  Perhesuunnittelu ja ehkäisy on vähäistä ja Ugandassa laki kieltää abortit.  Perheissä on 7,2 lasta keskimäärin.  Nuorin äiti 14 vuotias, keskimääräinen ensisynnyttäjä 15-16 vuotias, 2. lapsi 17 – vuotiaana, 3. lapsi 19 – vuotiaana.  Nuorin isoäiti vasta 25 – vuotias.  Vuodessa kuolee noin 2 äitiä synnytykseen ja vauvoja noin 3 kuukaudessa.

Terveysasemalle tulee 150 potilasta päivässä.  Lääkäreitä on vain yksi mutta pitäisi olla 2 (toinen lääkäri lähti jatko-opiskelemaan).  Lääkäri asuu sairaalan yhteydessä  ja työskentelee siten kaiken aikaa.  Hänellä on myös kaikki leikkaukset hoidettavanaan.  Muu henkilökunta:  2 teknistä asiantuntijaa, 8 sairaanhoitajaa, 5 kätilöä.  Tämä on ainoa julkinen terveydenhoitolaitos kaupungissa.

Yleisimmät tulosyyt:  Malaria (lapsista 60 % sairastaa malariaa ja siihen kuolee 5 %), keuhkokuume, ripulitaudit, liikenneonnettomuudet.

dav

World Visionin avulla rakennettiin lisärakennus v. 2016 ja sadevedenkeruussa tarvittavat astiat, vessoja, keskoskaappi, rokotustapahtumia kylissä, vaikuttamistyötä jotta esim. äitiysosastolle saataisiin tarpeeksi lääkkeitä.

dav

Vielä muutama sana Samin nuorisotalosta.

dav

Samin nurisotalo

Varojen keruu Busian nuorisokeskukseen alkoi 2015 ja keräyksen pyöräytti käyntiin näyttelijä Sami Hedberg.  Samin nuorisotalon nimeä kantava talo on yhteistyöprojekti Busian paikallishallinnon, WV:n ja Deliverance-seurakunnan kesken.  Talo on käyttöönottovaiheessa ja se on valmistunut 4 kuukautta sitten.  Talon tarkoitus on tuoda yhteen paikalliset nuoret, joilla ei ole aikaisemmin ollut paikkaa jossa voisivat kokoontua ja kehittää itseään. MM. kerran viikossa terveysasemalta tulee työntekijä neuvomaan nuoria sillä teini-ikäisten on hankalaa mennä asioimaan terveysasemalle.  Liikuntaryhmiä, koulutuspuutarhaa ym. harrasteryhmää sekä toiveena nettiyhteyttä ja tietokoneita nuorten käyttöön.  Talon kokoustilaa vuokrataan myös muille saadakseen ylläpitokustannuksiin varoja.

Busia

Deliverance Street Busian Band

Talosta siirryimme sen ulkoseinälle kuulemaan Busian Bändin tarinat.

Busian Band muodostui entisistä katulapsista, jotka 7 – 10 vuotiaina ”värvättiin”/pääsivät seurakunnan papin avustuksella pois kaduilta ja ovat nyt 15 – 19 vuotiaita, myös ammattikoulutettuja.  Suurin osa heistä oli orpoja, joita kukaan ei auttanut.  He nukkuivat säkeissä ja käyttivät huumeita mm. nälän tunteen poistamiseen.

Pojat esittelivät meille itsensä ja kertoivat tarinansa.  Ja kun aikoinaan yhteistyö WV:n kanssa alkoi, heiltä kysyttiin mitä haluavat tehdä.  Musiikki ja soittokunta oli  mm nuorten haave ja nyt he tekevät keikkoja,  ansaitsevat pientä rahaa vuokratakseen yhdessä paikan, jossa asua.

Bändin johtaja Christoffer kertoo:  Tulin Länsi-Ugandasta tänne kavereideni kanssa, ajatuksena oli pärjätä kaduilla ja saada ansaittua elantoni.  Jotkut ystävistäni ovat jo kuolleet.  Kiitän Jumalaa mahdollisuuksista joita olen saanut.  Uskon että elämäni paranee yhä.  En aio palata kaduille ja minulla on toivoa.  Yritän saada kaduilla asuvia kavereita muuttumaan.  Se on suurin toiveeni mutta en tiedä miten se onnistuu.  Toivon että yhä useammat uudet nuoret voisivat muuttua ja muutta toisia nuoria.  Aikaisemmin kaduilla asuessani en olisi pystynyt seisomaan edessänne ja kertomaan näin.

20180209_121541

orkesteri

Iloinen joukko, joka tietysti esitti meille pari heinoa kappaletta. Bändin johtajalla Christofferilla on iso puhallintorvi.

bty

Ison puun alla olimme jälleen torstaina 8.2. Kirewan kylällä.

Tapasimme ison joukon WV:n vapaaehtoisia, jotka muodostavat yhdistyksen ja jokaisessa kylässä on 1-2 yhdistyksen vapaaehtoista, jotka tuntevat oman kylänsä asukkaat.  Kirewassa on 44 vapaaehtoista ja 24 kylässä, Nabuyogassa on 44 vapaaehtoista 42 kylässä.  Vapaaehtoiset kiertävät kylänsä kodeissa ja tarkkailevat lasten elämäntilannetta.  He myös tapaavat kummilapset 3 kk:n välein.  Vapaaehtoiset ottavat kummilasten valokuvat ja videot, jakavat kummien kirjeet ja lahjat, auttavat lapsia vastaamaan kirjeisiin, neuvottelevat perheiden kanssa mahdollisten rahalahjojen käytöstä, auttavat vuosiraporttien ja joulukorttien teossa.

Vapaaehtoisilla on myös lastensuojelullinen tehtävä, he vahvistavat lasten ääntä ja raportoivat eteenpäin lasten tilanteesta ja monitoroinnin yhteydessä esille tulleista epäkohdista (esim. väkivalta, huono terveydentila, lapsi ei koulussa).

Vapaaehtoiset kertoivat että he tarvitsevat yhä lisää koulutusta sekä apua tehtävänsä toteuttamiseen toimistotarvikkeiden ja puhelimien muodossa.  Myös liikkuminen laajalla alueella on haasteellista (kulkevat polkupyörillä, mopo olisi hyvä).

Vapaaehtoiset kertovat että heidät otetaan kylissä hyvin vastaan sillä he tuntevat kylänsä asukkaat.  He ovat itsekin vanhempia ja pystyvät näkemään kenellä perheellä on vaikeaa ja avun tarvetta.

 

Vapaaehtoisen puhe:

”Aikaisemmin kyllä tiesimme asioista mutta emme osanneet toimia niiden mukaisesti.  Olemme saaneet tukea elinkeinoihimme, koulutukseen ja terveyteen.

Nyt osaamme tukea lastemme koulunkäyntiä.  Te annatte tukenne meille ja me tuemme asukkaita.  Yksinään ei saa paljoa aikaan.  Tarvitsemme muita.  Yhteistyöllä saa aikaiseksi.  Jos seisot yksin tuulessa, lähdet tuulen mukaan.  Joukossa pysyt paikoillasi.

Kiitos siitä, että olemme saaneet ammattikoulutusta nuorille.  Jatkossa he pystyvät tienaamaan ja elättämään itsensä ja perheensä.  Aiemmin vain hyvin harva vanhempi pystyi tukemaan nuoria ammattikouluun asti.  Te kummit olette World Visionin takana.  Te olette tehneet tämän.  Emme pysty edes mittaamaan kiitollisuutemme määrää.  Kertokaa Suomessa että vielä tarvitsemme teidän apuanne.  Osa perheistä jättää vielä huomioimatta lastensa hyvinvoinnin.  Fyysistä väkivaltaa on yhä eikä ruokaa ole tarpeeksi.  Kouluja on kyllä paljon mutta opettajia ei ole tarpeeksi ja lapset eivät opi.  Onko opettajilla kaikki tarpeellinen opetukseen ja voisiko alueella olla kirjasto ? ”

He vakuuttivat ymmärtävänsä työnsä tärkeyden ja vaikka tämä WV: projekti heidän kylällään loppuu viiden vuoden päästä, jatkavat he tätä työtä varmasti edelleen kyläläisten hyväksi. ♥

Myös suomalaisten kummien esimerkki, se että kaukaakin ollaan valmiita auttamaan näitä lapsia, in

nostaa heitä.

dav

 

Aikaisemmin en tiennytkään että kummipoikani setä, jonka tapasin kummilasten tapaamisella edellisenä päivänä, toimii myös vapaaehtoisena.  Vietimme siis mukavat tuokiot seuraavanakin päivänä ja  sain lahjaksi lisää hänen itse tekemiään koruja.  Kuvassa olemme kenttävälipalalla ( makeaa teetä ja ”pannuleipää”).  Minun syömiseni oli hitaanlaista kun niin paljon kysymyksiä ”lenteli” puolin ja toisin.

 

 

 

 

Alhaalla  on tärkeä kuva ja siinä olen minä, Edward ja Leena.  Edward on meidän molempien kummilastemme varaaehtoinen.  Juuri hän käy Valatinon ja Leenan lapsen luona kuljettamassa kirjeemme eestaa ja selvittää perheen tilanteet.

 

 

Kuulimme myös muiden kylän erilaisista yhdistyksistä mm. maanviljelijöiden, viljelijöiden kyläpankin toiminnasta, hedelmätarhasta, hunajatuottajaryhmästä, kaivosta, säästöryhmästä.

Viljelijäyhdistyksen koordinaattori kertoi:  Yhdistys on alusta viljelijöiden oppimiselle.

World Vision alkoi tukemaan alueen viljelijöitä vuonna 2009.  Viljelijät oppivat toimimaan ryhmissä ja aloittivat säästöryhmät.  Nyt viljelijöiden ryhmiä on 135 ja niihin kuuluu n. 3000 viljelijää. joista suurin osa on naisia.  Vuonna 2012 WV avusti yhdistystä palkkaamaan yhdistyksen käyttöön viljelyasiantuntijan, jotta yhdistys vahvistuisi ja saisi koulutettua jäsenilleen parempia viljelytekniikoita.  Nyt yhdistys ei tarvitse enää apua, vaan pystyy itse koordinoimaan ja  laajentamaan toimintaansa.  Yhdistyksen alla kokoontuvat myös naisten säästöryhmät ja siitä on myös versonut kyläläisten oma pankki.

Viljelijäyhdistyksen tavoite on parantaa alueen lasten elinoloja.  Tavoitteena ovat terveet lapset, jotka asuvat perheissä, joissa on riittävästi monipuolista ruokaa vuoden jokaisena päivänä.  Tämän takia yhdistys opettaa, miten pienelläkin viljelyalalla voi kasvattaa paljon ja mikä parantaa satojen tuottavuutta.

Yhdistykset edistävät myös kalanviljelyä, taimien jalostusta, hunajatuotantoa, metsästystä, puita säästävien liesien käyttöä, biokaasuliesien käyttöä.

Yhdistyksen saavutuksia mm:  –  tuotoilla tuetaan köyhimpien perheiden taloutta, mm. kummilapsien perheitä esim. lahjoittamalla kotieläimiä, hedelmäpuiden taimia, siemenviljaa ja lannoitteita.

  • kouluttaa jäseniään mallitiloillaan,  – perustavat kaivoja, – kouluttanut 100 säästöryhmää, jotka saavat vuodessa säästettyä 30 milj. sillinkiåä = 6 600 euroa.
  • Tulevaisuuden suunnitelmiakin on:  – oppimiskeskuksen perustaminen, jossa voi opiskella maataloutta, – tuotantosopimuksia jotta yhdistys voisi viljellä tiettyä tuotetta tietystä summasta, – siemenviljojen ja lannoitteiden myyntiä yhteisölle, – toiminnan laajentaminen Nabuyogaan.
  • Viljelijöiden kyläpankissa on nyt 435 jäsentä, jotka ovat kukin maksaneet 25 000 (5,5 e) sillingin alkupääoman pankkiin.  Useimmat säästävät lapsiensa takia ja pankki opettaa säästämisen kulttuuria kaikkein köyhimmillekin.  Pankista voi saada neljänlaista erilaista lainaa.  Koulumaksu- ja liikelainoissa on 4 % korko ja 3 kk takaisinmaksuaika, hätälainassa 10 % korko ja 1 kk takaisinmaksuaika.  Maatalouslainoissa on 3 kk takasinmaksuaika sadon valmistumisesta.
  • Pankkiosakekirja /säästök. – muistaakseni

puuta säästävä liesi

Nyt kuvia näistä ryhmistä ja kylän raitilta:

dav

Hunajaryhmän valtakuntaa

Alkumatkasta ihmettelin motskreilla olevia joutavan näköisiä nuorukaisia.  Mutta hejän tekevätkin taksityötä.  Kätevästi he ajoivatkin liikenteen seassa.  Liikenne oli kaaottisen näköistä mutta kulki sujuvasti.  Nämä pojat olivat selvästi ylpeitä työstään ja kun pyysin luvan kuvan ottoon, ottivat he paidan alta esille Taxilupansa.

Kirewan taksiajolupakortti !

 

Veden haku on perinteisesti ollut naisten tehtävä mutta kyllä näinnme nyt paljon miestenkin sitä tekevän.  WV rahoitti kaivon ja keltaiset kanisterit.  Tämä on yksi tarkeimmistä mitä kylä ensimmäiseksi tarvitsee ja kaivo vapauttaa erityisesti naiset sekä lapset muihun askareisiin.

 

 

 

naisten säästöryhmä

jalostuata2

taimikasvatusta hedelmäyhdistyksellä

Taimet varretettu ja laitettu ”kasvihuoneisiin”

naisten pankkiyhdistys

 

bty

Ompelun ammattilaiset työssään talonsa edustalla kadun varrella.

 

dav


Kylän raitilla oli savimajoja, joista ainakin osa on varastoja.

kassavakauppa

dav

Kuvaa viljelytyöstä,  Pienet peltotilkut yhdistyksen jäsenet yhdistävät, viljelevät yhdessä ja myyvät sadon markkinahintaan, joilla tuloilla on jo merkitystä,

Yhteinen varasto

IMG_20180207_091448.jpg

Kummilapsen tapaamisen lisäksi mielenkiintoisinta oli tutustuminen ugandalaisten terveysjärjestelmään.  Tutustuimme matkan aikana kahteen terveysasemaan, joista kerron nyt kummiprojektin Kirewan asemasta, joka oli 3-tason.

Kirewassa on 2 kpl kakkostason terveyspistettä, yksi 3-tason ja yksi 4-tason.  1-tason asema pitää sisällään vapaaehtoisen, joka on koulutettu opastamaan terveys-hygienia ym. neuvontaa sekä lähettämään tarvittaessa eteenpäin asemille.

Tämä asema on 3-tason asema ja siellä työskentelee johtaja, 3 kätilöä, 2 hoitajaa, laborantti, sihteeri ja vapaaehtoiset.  Ei siis yhtään lääkäriä.  Asemalla on 2 vastaanottohuonetta, alueella on 16 220 asukasta, potilaita tulee poliklinikalle päivässä  80 – 100.  Tässä yhteydessä kerron että 5 vuotta sitten asemalla oli yksi kätilö, Ester, joka esitteli meille aseman ja hän hoiti kaikki 300 – 500  synnytystä vuodessa.  Nyt on siten edistystä tapahtunut kun hän oli saanut 2 uutta kätilöä rinnalleen.

Terveysasemalla ei ole juoksevaa vettä, toistaiseksi on jäljellä vielä vähän sadevettä.  Sähköä ei ole yleensä  käytettävissä, koska asemalla ei ole varaa maksaa sähkölaskua.  Hätätapauksia varten sähköä voidaan käyttää.  Tärkeintä ovat äitiyspalvelut (neuvola, perhesuunnittelu), ensiapu, laboratorio, hiv-klinikka.

Laborantti esitteli ylpeänä työhuonettaan, joka oli n. 3-4 m2.  Laboratoriossa voidaan testata mm. malaria, hiv., verensokeri, raskaus, syfilis ja virtsa.  Muistaakseni 13 erilaista koetta ja jos muualle lähetetään näytteen valmistukseen, kestää se kuukauden.  Yleensä tehdään n. 50-70 testiä päivässä.

Hoito on ilmaista potilaille, myös lääkkeet mutta niitä ei ole aina riittävästi saatavilla, silloin potilaat joutuvat joko menemään toiselle asemalla pyytämään niitä tai ostamaan ne itse ja useilta jää lääkkeet saamattakin.  Terveysasema ei voi tehdä lääketilauksia itse, vaan valtio lähettää lääkkeet terveysasemalle.  Esim. antibiootit ja kupuläkkeet eivät aina riitä.

Tapasimme 19-vuotiaan Joycen, jonka esikoispoika oli syntynyt aamuyöllä.  Tytön äiti oli siinä mukana ja annoin hänelle ”kapalovauvan” kun sellainen sattui olemaan laukussani.  toisessa kuvassa on vuodeosastoa, jossa 10 petiä.

Ison osan terveydenedistämistyöstä tekevät terveysvapaaehtoiset, joiden kouluttamisessa ja organisoimisessa World Vision auttaa.  Vapaaehtoisia on 285 henkilöä, joista puolet on miehiä ja puolet naisia.  He mm. antavat imetys- ja ravitsemusopetusta, neuvovat millaista odottavan tai imettävän äidin ja pienen lapsen ravitsemus pitäisi olla, neuvovat hyvän hygienian noudattamiseen pienten lasten perheissä, neuvovat malariaverkkojen käyttöön.  Valtio lahjoittaa verkkoja 3 vuoden välein.  He myös tunnistavat raskaana olevat naiset ja ohjaavat heidät neljään raskauden aikaiseen tarkastukseen ja synnytykseen terveysasemalle.  Synnyttäjistä n. 87 % synnyttää terveysasemalla tai sairaalassa.  Vapaaehtoiset myös keräävät tietoja terveysasemalle ja tarkkailevat lastensuojelutilannetta.  Heidän työnsä ansiosta tunnistetaan ja voidaan auttaa mm. aliravittuja ja vammaisia lapsia.

Vapaaehtoisilla on siis tärkeä tehtävä linkittää kylissä asuvat perheet terveysasemiin.   Terveysaseman henkilökunta ja vapaaehtoiset työskentelevät käsi kädessä.

Kuvallisia ohjeita löytyi monenlaista aseman seiniltä, tässä pari.  Kuulin että Afrikassa on naisten kondomi, jollaisesta en ole tiennytkään olevan.  Yhden ravintolamme käymälän seinällä  seillainen teline olikin ja otin sen tarkasteluun laukkuuni ♣

Alunperin terveysvapaaehtoiset olivat valtiollinen rakenne ja valtio on luvannut maksaa heille palkkiota tehtävästä mutta ei ole sitä kuitenkaan tehnyt.  Valtion antama koulutus on usein puutteellista eikä valtio myöskään motivoi vapaaehtoisia tehtäväänsä.

World Vision koulutta terveysaseman henkiläkunnan kanssa vapaaehtoisia, auttaa ohjaamaan ja kehittämään heidän toimintaansa ja tukee mukana olevia vapaaehtoisia mm. antamalla heille toimeentulomahdollisuuksia lisääviä koulutuksia.  Ajatuksena on se, että näin korvataan se, että vapaaehtoiset käyttävät aikaansa tehtäviin ja se on pois esim. pellolla työskentelystä.

WV on tukenut terveysasemaa myös lahjoittamalla sinne tutkimusvälineitä, vaakoja ja pituusmittareita eri-ikäisten lasten kasvun seuraamiseen, hyttysverkkoja, A-vitamiinia synnyttäneille annettavaksi, matolääkityksiä, henkiläkunnan työvaatteita sekä rakentamalla sinne käymälät.