Huovuttaminen jatkuu viikon urakoinnilla ja tuloksena syntyi pieniä huopalaukkuja. Nämä käyvät isoillekin kännyköille ja vähän pienemmille tarvikkeille.
Tekniikkahan on perinteisesti huovuttaen: karstattua villaa, vettä ja saippuaa. Itse käytän ihan vain mäntysuopaa. Niin ja tietysti paljon hankaamista ja kun päivän urakka on tehty, on kuin lenkillä olisi käynyt. Tosin ulkoilu- tai kuntosalilenkki tulee myös tehtyä. Huovutuksesta tykkään mm siksi että siinä tuntee konkreettisesti tehneensä jotain ja lopputulos on jo samana päivänä nähtävissä. Mikä on harvoin muissa käsityötavoissa mahdollista.
Huovutettu laukku on kolmiulotteinen kappale ja siinä on n. 4 kerrosta molemmin puolin villaa (etu. ja takapuoli). Tässä kuvassa ovat villat jo valmiina ja päällimmäinen kerros on hepan kuviointia. Kappaleen sisällä on vielä kuplavuovinen kaavio (jotta puolet eivät vanutu keskenään kiinni). Tulee siten vaalean valkoinen heppa, jonka turvassa on ruskeanokraa.
…mustaa heppaa tulossa..
Monivaiheiset huovutus/vanutukset ovat tehdyt ja alkaa laukun leikkaus sekä ompeluvaiheet.
Vanhat pirtanauhavarastot
Laukun hihnoiksi sopii tehdä huopanauhaa ja kaivaa esille vanhat pirtanauhavarastot. Lisäksi tarvitaan hepan tukkaa ja helmivarastoista mustia silmiksi.
Heppalaukun hintapyynti on 34 euroa ja laitan näitä myyntiin Järvenpäähän sekä Helsinkiin.
Hevoset ovat nyt minulla mieluisat koska perheeseen on viimevuoden elokuussa tullut ihana Suomen pienhevonen, Tuhkimo
Lopuksi maalaukseni, jossa Venla ja Tuhkimo kohtasivat Tämä maalaus on tässä kuvassa vielä keskeneräinen mutta en sitä seuraavana päivänä paljookan muutellut.
Astan tekstiilikuvat 