Kädentaidot messut takanapäin sekä Helsingissä että Tampereella
Olen ollut Tampereella messuilemassa jo vuodesta 1995 ja ne olivatkin alkuvuodet muutamaan kertaan Tampere-talolla. Nyt messut ovat messu- ja urheilukeskuksessa 4:ssä eri hallissa. Näytteilleasettajia oli yli 800 ja niistä enenevässä määrin jo käsityötarvikemyyjiä. Pari vuotta olin jo poissa ja päättänyt että nämä ovat ohi minun kohdaltani. Toisin kävi kuitenkin tänä vuonna.
Jos jollakin kävi kauppa niin tarvikkeille, joita käsintekijät tulevat ostamaan ympäri Suomea. Tulevat myös katsastamaan ideoita.
Luulen että jokainen liikennöitsijä oli laittanut (kaikki ?) bussinsa liikenteeseen viime viikonloppuna kohti Tampereen messuja. Parkkeeraustungos oli valtava ja ihmisiä paljon. Itse kauppiaana on sitä mieltä että kaupankäynti jo kärsii tuosta paljoudesta. Mutta tiedä sitten.
Tampereen messuilla marraskuun puolessaväliä oli tämän näköinen pieni kulmaosastoni.
Osasto pitäisi saada harmooniseksi ja kauniiksi mutta myytävää tuotetta pitäisi olla tyrkyllä….ristiriitaista usein.
Pakkasin tänä vuonna tuotteeni autoon (tavallinen henkilöauto) mahdollisimman minimaalisesti. Siis kalaverkko huovutuksistani täyteen yhdelle seinälle ja muutama vanha näyttelytyö toiselle seinälle ja pöydälle loput.
Kun on yksin roudaamassa tavarat messuiluun ja jälleen takaisin autoon ja kantomatkat useita satojakin metrejä, ovat kantovoimat otettava huomioon. Näillä sitten mentiin mutta olisihan tuonne mahtunut lisääkin juttuja. Kuvistani puuttuvat huovutetut kivet, joita on tuossa pöydän takana 3 säkillistä. Ne näkyivät toiselta sivulta kivasti ja saivat huomiotakin monelta kävijältä. Kivet liittyivät ”kalat verkossa” asetteluun.
Tässä näkyykin vähän kiviä ja kissanpesäkin.
Kauppa kävi jotenkuten ja myydyimmät artikkelit olivat ”kisu”, ”ahven”, pallot sekä sydämet.
Muutama kirjottu asustekin löysi tyytyväisen ostajan.
Tällaisilla messuilla kulut ovat näyttelyasettajálle kovat, pienimmässäkin osastossa, ja tavoite on saada edes ne katetuksi. Näin kävi juuri ja juuri mutta työlle ei sitten mitään jäänytkään.
Saldoksi jää kova motiiviyrittäminen, vanhojen ja uusien tuttavien iloinen tapaaminen, upeat muiden osastojen ”selaaminen” ja muutaman Joululahjaostoksenkin tein.
Pikku Lotan nukelle löytyi ulkoiluhaalari ja vielä oikealla merkkikuvalla.
Sain myös pojaltani tilauksen Arsenaali-kaulahuivista. Langat oli ostettava kun väritys on oltava ehdottomasti puhtaat punainen ja valkoinen eikä mitään murrettua sinnepäin. Näin puhtaita värejä ei varastostani taida löytyäkkään vaikka lankaa olisi melkein joka lähtöön ja toiveeseen – edelleen…
Messuilu oli ohi sunnuntai-iltana ja vielä pakatessani huomasin mielenkiintoisen kirjan: Origamia lapsille. Tämä oli vielä ostettava ja tulihan sitä muutakin mukaan.
Tein kyllä huomion että itse ostin selvästi vähemmän kuin menneinä vuosina ja tämä taitaa olla viime vuosien ilmiö muillakin.
Vastapäätä omaa osastoani oli todella harmooninen osastokokonaisuus, jossa oli esillä vanhoista tapeteista tehtyjä lamppuja, pakkauksia ym sisustustuotteita .
Sitä ihailin 3 messupäivää ja tekijänä Maheka Design.
Helsingissä pidin työnäytöstä pirta- ja lautanauhasta Järvenpään Käsintekijöiden osastolla ja siinä tehdessä mukavien ihmisten parissa aika meni siivillä. Huovutuksestakin tuli puhuttua molemmilla messkuilla melkein kieli solmuille.
Nyt sitten tarkkaan harkintaan, olenko enää ensi vuonna näillä messuilla vaikka hienot ovatkin. Taidan käydä minäkin Tampereella jatkossa vain ”asikkaana” fiilistelemässä.
Astan tekstiilikuvat 