Kepparit vauhdissa

Mainokset

 

Venlan keppariviikko

Venla vauhdissa heinäkuussa Riistaveden maisemassa Wandillaan.

Wandi – keppihevosen koko nimi on jotain niin hienoa etten sitä muista enkä edes sen muita tietoja kuin että ori ja aika nuori vielä.

Joka tapauksessa kepparin teimmme, Venla ja minä, kesäkuussa mummolassa ja nyt oli varusteiden tekoa sekä esteratsastusta viikko-ohjelmassa.

Mainio kirja varusteista on tässä:

Kirjassa on hyvät ohjeet mummeillekin, jotka eivät itse ratsasta vaikka tykkäävätkin hevosista.

Teimme tällä yhteisellä viikollamme Wandille suojat, pintelit, suitset, riimun, loimen, toppaloimen, kuolaimet, ötökkäsuojat ja muutaman riimunarun.

Erilaisia solkia piti olla ja paljon.  Niitä löytyi varastostani ja muutaman leikkelin vanhoista laukkuhihnoista ja avaimenperistä.  Ostoksillakin olin käynyt mutta voi sentään että yksi lukkokin maksoi monta euroa.  Halvemmaksi tuli sitten metsästää niitä kirpputoreilta ja omista varusteista.

 

Henkka- serkku oli viikon Venlan kaverina ja ruuvaili ”koukut” vanhoihin messutelineisiini.  Näitä seinäkkeitä oli kaksi ja pienellä vaivalla oli hepan varusteteline valmis.

Sitten varustekuviin:

Pihaliikuntaa parhaimmillaan:  esteratsastusharjoituksia ja   estekilpailuja, joissa minä sain olla myös tuomarina.

Hesosista en  paljoa mitään ymmärrä mutta estekisat ovat tuttua touhua.  Olenhan ollut monasti niitä katsomassa EA-hommissa.

Monena päivänä Venla rakenteli erilaisia esteratoja ja tukka putkella oli molemmalla hyppääjällä.

Venlalla olikin todellinen yllätys odottamassa kotonaan Järvenpäässä: oikea hevonen, Tuhkimo.

Oma poni on ollut molempien pikkutyttöjen onnentäyttymys ja on se tainnut olla heidän äitinsäkin haave jo 30 vuotta.

Että on ihana !!!

Tässä alakuvassa on sitten uusin ompelukseni eli Tuhkimolle kuivatusloimi.

Tuhkimo on tamma ja Venla valitsi sen väriksi pinkin – kuinkas muuten.  Wandin väri oli sininen.

Olin ostanut aikoinaan Joulun alla kylpytakkikankaaksi paksua vohvelikangasta, jonka toinen puoli on froteeta.  Tekemättä jäi silloin ja nyt sekin tuli käyttöön.  Kahdeksan vuotta oli kangas hyllyllä.

Pinkkiruusukangasta tekstiväriksi.

Nyt on tämä mummikin hevosjuttujen fani.

 

Kesähousuja

Ompelukset jatkuvat.

Pitkä jakso olikin kesäisiä keläjä 

 

Ompeluksia nro 3

Kierrättäminen on niin just näitä päiviä.

Ompelu jatkuu ja vanhaoja villapaitapaloja riittää edelleen.  Olio-ötökät ovat vain niin hauskoja tehdä.

Työhuoneeni ja moni muukin tila on pyörityksessä ja Indi-kissani löytää näinä aikoina monta pesää itselleen.  Tosin hän tykkään olla nyt kevätsäässä ulkona päivät pitkät ja välillä käy uinumassa kangaskasoissani.

 

Ompeluksia tälle vuodelle nro 2

Pipoja on syntynyt !

Päähän on todella piristävää saada välillä uusi kuosi pipona.

Kaksi vuotta sitten ostin monta kivaa mallia trikookangaspaloja Jyväskylän Käsityömessuilta.

Niitä olen katsellut ja vähän säästellytkin jotta jotain kivaa niistä saisi pikkutytöille.  Näin talvella minulla iskee ompeluhimo ja tartuin melko helppoon pipoteemaan.  Kaavojakin löytyy ja eikun ompelemaan vähän eri kokoisina moneenkin päähän, minulle, tytölle ja pikkutytöille.

Olen tosin ommellut tänä talvena jo vaikka mitä, mm. 5 mekkoa itelleni ja hirmu kasan uusia pehmo ötököitä.  Näistä enemmän toisella kertaa.

Osan pipoista tein kokonaan kaksinkertaiseksi ja osaan laitoin alareunan leveänä käänteenä ja muutoin yksinkertaisena.

Pari vuotta sitten minua tietysti kiinnosti kaikki lintuaiheiset kankaat kun ”linnut” mielessä tulevana näyttelyaiheena.

Tällä kertaa oli pipoihin ainoa kierrätyskangas kuvan ylinnä oleva harmaanvihreä samettitrikoo, jonka leikkasin vanhoista colitsihousuistani.  En ollut käyttänyt niitä enää moneen vuoteen.  Hyvä kuosi siinä joten uuteen käyttöön kelpasi hyvin.

Olen aikaisemmin silpunnut monta vanhaa t-paitaani pipomateriaaliksi ja niistä tässä.

 

Uuden vuoden ompeluksia nro 1

Vuoden alku on kankaiden ”pöllytyksen” aika.

Sain  Martoilta viestiä että keräämme Kuopion keskussairaalan pienille keskosille Nuppupeittoja.

Niitä syntyi minulta 9 kappaletta.

Koko on n. 40 x 50 cm ja olihan siinä ohjeita enemmänkin.  Tietysti peitto piti olla konepestävä joten minun virkatut pienet ja ihanan pastelliset villa/sekoituslangat eivät käyneet.  Niitä olisi ollut valmiina vaikka kuinka.  Mutta löytyi vanhaa varastoa: valmiita tilkkuja 10 x 10 cm ja kankaita, jotka kaikki oma värjäämiä sekä painamia.  Nyt niille olisi hyvä käyttö pikkupeitoiksi.

Taustakangastakin oli kaapissani.

 

Ja eikun ompelemaan !

Tilkkutyöt ovat kiehtoneet minua aina mutta olen tekemisissäni mieluiten jotian muuta kuin tarkka.  Siis omakuvioidut ova pääasiassa töissäni.

 

 

 

 

 

Tässä osa kangaskaapeistani.

Näistä tulee muutama seuraava ”ompelus”-postaukseni.  Olen ommellut kasan pehmoötököitä, muutaman kesämekon ja tänään ajattelin tehdä vihreän mekon.  Alla muutama kangasehdotus sille.

Vietän nyt viikkoa 10 – hiihtolomaani ja ilma on räntänen.  Siis ulkoilua lumikenkäillen ja onhan sitä hiihtoakin kokeiltu mutta pitopohjasuksetkin takkuilevat tuollaisella lumella.  Koetan pysyä kuvanteosta erossa ja mikäs sen hauskempaa kuin ihailla kankaitani (kerätty 30 vuoden ajan).

Kevättä ilmassa kun vihreys on mielessä !

 

Kierrätystä nro 2, kangas- ja neuletilkut jouluisiksi

 Joulumyyjäiset ovat alkaneet tältä kaudelta ja niihin olen varustautunut mm. pienillä jouluisilla kapalotontuilla, tähdillä ja sydämillä.

Edellisessä sivujeni päivityksessä oli lankojen kierrätystä ja nyt vuorossa ovat kangas- ja neuletilkut.

Tilkkuja, huopapaloja, vanua ja hiukan kirjontalantaa – kaikkea löytyy ”jäminä” ja uudelleen kierrätettäväksi. Nämä kapalotontut ovat pituudeltaan n. 10-15 cm.

Tontut olen asetellut hiljan tekemään lattiatyynyyn, josta kerroin edellisessä postauksessani.

Tyyny onkin osoittautunut käyttökelpoiseksi kun Indi-kissani pitää sitä petinä  sekä pikku Lotta (4 vuotias tyttären tyttäreni) tykkää siitä mm. tramboliinina,

Käytöstä poistetut villaneuleet olen vanuttanut pesukoneessa ja ompelin niitä koneella muotoonsa.  Lopuksi niitä voi koristella mieltymystensä mukaisesti.  Minä tein nämä aika vaatimattomiksi.  Jotenkin yksinkertainen on kaunista ja halusin näiden hinnan eli myös työmäärän olevan edullisen .  Työtähän näissä väkrätessä on siihen nähden kun hinnaksi olin ainakin tänään Riistavedellä, omassa kylässäni, laittanut 1,50 e.

Lopuksi vielä kuvaa tonttulakeista, joita olen jo menneinä vuosina tehnyt trikoista ja villaisista jämäkankaista.  Nämä mallit ovat aika kivat päässä.