Kepparit vauhdissa

 

Venlan keppariviikko

Venla vauhdissa heinäkuussa Riistaveden maisemassa Wandillaan.

Wandi – keppihevosen koko nimi on jotain niin hienoa etten sitä muista enkä edes sen muita tietoja kuin että ori ja aika nuori vielä.

Joka tapauksessa kepparin teimmme, Venla ja minä, kesäkuussa mummolassa ja nyt oli varusteiden tekoa sekä esteratsastusta viikko-ohjelmassa.

Mainio kirja varusteista on tässä:

Kirjassa on hyvät ohjeet mummeillekin, jotka eivät itse ratsasta vaikka tykkäävätkin hevosista.

Teimme tällä yhteisellä viikollamme Wandille suojat, pintelit, suitset, riimun, loimen, toppaloimen, kuolaimet, ötökkäsuojat ja muutaman riimunarun.

Erilaisia solkia piti olla ja paljon.  Niitä löytyi varastostani ja muutaman leikkelin vanhoista laukkuhihnoista ja avaimenperistä.  Ostoksillakin olin käynyt mutta voi sentään että yksi lukkokin maksoi monta euroa.  Halvemmaksi tuli sitten metsästää niitä kirpputoreilta ja omista varusteista.

 

Henkka- serkku oli viikon Venlan kaverina ja ruuvaili ”koukut” vanhoihin messutelineisiini.  Näitä seinäkkeitä oli kaksi ja pienellä vaivalla oli hepan varusteteline valmis.

Sitten varustekuviin:

Pihaliikuntaa parhaimmillaan:  esteratsastusharjoituksia ja   estekilpailuja, joissa minä sain olla myös tuomarina.

Hesosista en  paljoa mitään ymmärrä mutta estekisat ovat tuttua touhua.  Olenhan ollut monasti niitä katsomassa EA-hommissa.

Monena päivänä Venla rakenteli erilaisia esteratoja ja tukka putkella oli molemmalla hyppääjällä.

Venlalla olikin todellinen yllätys odottamassa kotonaan Järvenpäässä: oikea hevonen, Tuhkimo.

Oma poni on ollut molempien pikkutyttöjen onnentäyttymys ja on se tainnut olla heidän äitinsäkin haave jo 30 vuotta.

Että on ihana !!!

Tässä alakuvassa on sitten uusin ompelukseni eli Tuhkimolle kuivatusloimi.

Tuhkimo on tamma ja Venla valitsi sen väriksi pinkin – kuinkas muuten.  Wandin väri oli sininen.

Olin ostanut aikoinaan Joulun alla kylpytakkikankaaksi paksua vohvelikangasta, jonka toinen puoli on froteeta.  Tekemättä jäi silloin ja nyt sekin tuli käyttöön.  Kahdeksan vuotta oli kangas hyllyllä.

Pinkkiruusukangasta tekstiväriksi.

Nyt on tämä mummikin hevosjuttujen fani.

 

Kesähousuja

Ompelukset jatkuvat.

Pitkä jakso olikin kesäisiä keläjä 

 

Ompeluksia nro 3

Kierrättäminen on niin just näitä päiviä.

Ompelu jatkuu ja vanhaoja villapaitapaloja riittää edelleen.  Olio-ötökät ovat vain niin hauskoja tehdä.

Työhuoneeni ja moni muukin tila on pyörityksessä ja Indi-kissani löytää näinä aikoina monta pesää itselleen.  Tosin hän tykkään olla nyt kevätsäässä ulkona päivät pitkät ja välillä käy uinumassa kangaskasoissani.

 

Ompeluksia tälle vuodelle nro 2

Pipoja on syntynyt !

Päähän on todella piristävää saada välillä uusi kuosi pipona.

Kaksi vuotta sitten ostin monta kivaa mallia trikookangaspaloja Jyväskylän Käsityömessuilta.

Niitä olen katsellut ja vähän säästellytkin jotta jotain kivaa niistä saisi pikkutytöille.  Näin talvella minulla iskee ompeluhimo ja tartuin melko helppoon pipoteemaan.  Kaavojakin löytyy ja eikun ompelemaan vähän eri kokoisina moneenkin päähän, minulle, tytölle ja pikkutytöille.

Olen tosin ommellut tänä talvena jo vaikka mitä, mm. 5 mekkoa itelleni ja hirmu kasan uusia pehmo ötököitä.  Näistä enemmän toisella kertaa.

Osan pipoista tein kokonaan kaksinkertaiseksi ja osaan laitoin alareunan leveänä käänteenä ja muutoin yksinkertaisena.

Pari vuotta sitten minua tietysti kiinnosti kaikki lintuaiheiset kankaat kun ”linnut” mielessä tulevana näyttelyaiheena.

Tällä kertaa oli pipoihin ainoa kierrätyskangas kuvan ylinnä oleva harmaanvihreä samettitrikoo, jonka leikkasin vanhoista colitsihousuistani.  En ollut käyttänyt niitä enää moneen vuoteen.  Hyvä kuosi siinä joten uuteen käyttöön kelpasi hyvin.

Olen aikaisemmin silpunnut monta vanhaa t-paitaani pipomateriaaliksi ja niistä tässä.

 

Uuden vuoden ompeluksia nro 1

Vuoden alku on kankaiden ”pöllytyksen” aika.

Sain  Martoilta viestiä että keräämme Kuopion keskussairaalan pienille keskosille Nuppupeittoja.

Niitä syntyi minulta 9 kappaletta.

Koko on n. 40 x 50 cm ja olihan siinä ohjeita enemmänkin.  Tietysti peitto piti olla konepestävä joten minun virkatut pienet ja ihanan pastelliset villa/sekoituslangat eivät käyneet.  Niitä olisi ollut valmiina vaikka kuinka.  Mutta löytyi vanhaa varastoa: valmiita tilkkuja 10 x 10 cm ja kankaita, jotka kaikki oma värjäämiä sekä painamia.  Nyt niille olisi hyvä käyttö pikkupeitoiksi.

Taustakangastakin oli kaapissani.

 

Ja eikun ompelemaan !

Tilkkutyöt ovat kiehtoneet minua aina mutta olen tekemisissäni mieluiten jotian muuta kuin tarkka.  Siis omakuvioidut ova pääasiassa töissäni.

 

 

 

 

 

Tässä osa kangaskaapeistani.

Näistä tulee muutama seuraava ”ompelus”-postaukseni.  Olen ommellut kasan pehmoötököitä, muutaman kesämekon ja tänään ajattelin tehdä vihreän mekon.  Alla muutama kangasehdotus sille.

Vietän nyt viikkoa 10 – hiihtolomaani ja ilma on räntänen.  Siis ulkoilua lumikenkäillen ja onhan sitä hiihtoakin kokeiltu mutta pitopohjasuksetkin takkuilevat tuollaisella lumella.  Koetan pysyä kuvanteosta erossa ja mikäs sen hauskempaa kuin ihailla kankaitani (kerätty 30 vuoden ajan).

Kevättä ilmassa kun vihreys on mielessä !

 

Kierrätystä nro 2, kangas- ja neuletilkut jouluisiksi

 Joulumyyjäiset ovat alkaneet tältä kaudelta ja niihin olen varustautunut mm. pienillä jouluisilla kapalotontuilla, tähdillä ja sydämillä.

Edellisessä sivujeni päivityksessä oli lankojen kierrätystä ja nyt vuorossa ovat kangas- ja neuletilkut.

Tilkkuja, huopapaloja, vanua ja hiukan kirjontalantaa – kaikkea löytyy ”jäminä” ja uudelleen kierrätettäväksi. Nämä kapalotontut ovat pituudeltaan n. 10-15 cm.

Tontut olen asetellut hiljan tekemään lattiatyynyyn, josta kerroin edellisessä postauksessani.

Tyyny onkin osoittautunut käyttökelpoiseksi kun Indi-kissani pitää sitä petinä  sekä pikku Lotta (4 vuotias tyttären tyttäreni) tykkää siitä mm. tramboliinina,

Käytöstä poistetut villaneuleet olen vanuttanut pesukoneessa ja ompelin niitä koneella muotoonsa.  Lopuksi niitä voi koristella mieltymystensä mukaisesti.  Minä tein nämä aika vaatimattomiksi.  Jotenkin yksinkertainen on kaunista ja halusin näiden hinnan eli myös työmäärän olevan edullisen .  Työtähän näissä väkrätessä on siihen nähden kun hinnaksi olin ainakin tänään Riistavedellä, omassa kylässäni, laittanut 1,50 e.

Lopuksi vielä kuvaa tonttulakeista, joita olen jo menneinä vuosina tehnyt trikoista ja villaisista jämäkankaista.  Nämä mallit ovat aika kivat päässä.

 

Ompelua häviävällä kankaalla

 

 

 

 

Surruutin ompelukonetta menneellä viikolla pari päivää.

Sää oli kylmä, sateinen ja tuulinen joten puutarhatyöt olivat hitaasti eteneviä ja nyt siten sopivasti aikaa sisähommille.

Minulla on ollut pakka häviävää kangasta ostettuna jo ainakin 10 vuotta.  Sitä olen säästeliäästi käyttänyt pieniin kokeiluihin ja nyt ”raaskin” sitäkin tuhlata kun pitäisi saada tätä nurkkiin kerääntyvää materiaa vähennetyksi.

Ja LINNUT tietysti aiheena !

Nämä ovat Ikean lintuja eli heidän ohuesta batistikankaasta leikatut.  Olen ostanut kankaan n. 5 vuotta sitten joten sitä ei taida olla enää myynnissä.  Kankaasta olen tehnyt Venlalle aikoinaan kesämekkoo ja tämä pala on ollut myös yhtenä verhona pienen aikaa.  Verhojahan minä en juuri käytä, ainoastaan omatekemiä härpäkkeitä – niinkuin tämäkin lintuverho.

Ja sitten ompeluun: – ompelulankaa, jota kuluu paljon kuten kuvassa olevat rullat kertovat ja tässäkin vain osa näkyvissä,

– erilaista kangas/lankasilppua ja minulla ne lintukuvat,

– ompelukone, jossa vapaavarsi/parsinjalka – eli ota kankaansiirtäjä alhaalta pois päältä – ommellaan siten vapaata konekirjontaa,

– häviävää kangasta, jolle en tiedä parempaa nimeä. Se on ohutta kuitukangasta, joka häviää vedellä kastellessa.

Alimmaiseksi laitetaan häviävä kangas, seuraavaksi asettelet sen päälle runsaasti ”silppua” (kuten kuvassa aloitettu).  Minulla on vielä säästössä adressien nauhat ja nyt nekin saivat uuden käytön, olen niitä nimittäin vaalinut kuin kukkaa kämmenellä – melkein, sillä olivat poikani sekä mieheni suruadresseista.  Nauhat on purettu ja pienitty tähän työhön.

Ja kaiken komeuden päälle tulee toinen vastaavankokoinen häviävä kangas.  Silput jäävät siten peittoon ja lopuksi ”sidot” kerrokset yhteen nuppineuloin – ja eikun ompelemaan koneella vapaata konekirjontaa – eestaa… kiemuraa … niin paljon kuin jaksat eli paljon !

Yllä ensimmäinen pieni kokeilu, joka toimi hyvin ikkunassa ”lasimaalauksena” pienillä teipeillä .kiinnitettynä.

Tässä vielä asettelua.

…ommeltu on kiemuraa ja sitten koko komeus vesialtaaseen hetkeksi.

Viimeiseen työhön laitoin pöydältä ja lattialta jääneet palat sekä langanpätkät + lisälankoja ja tuli abstrakti lasimaalaus.

Ulkona vihertää jo komeesti ja pikkuinen kasvihuoneeni odottaa kunnostusta + kaikki muu puutarha !!

 

Lisää Afrikka-mekkoo

Sain pari uutta kangaskuosia Afrikasta.

Kaksi viimeistä päivää niitä ompelin mekoiksi ja 4 kappaletta valmistui, 2 Leenalle ja 2 minulle.

Kesähelteet hieman hellitti ja tuli ompelun vuoro työhuoneella.  Mekot valmistuivat ja Leenan mekot postiin ja omiani vuorollaan ylläni.  Ovat niin mukavat ja huolettomat vaatteet.

Tämä kangas on huippu:  Afrikkalaista painantaa vuoden 2012 Kansanivälisen Naistenpäivän kangas.

Kangasta menikin tavallista enemmän kun sommittelin kuvioita sopiviin kohtiin .  Näin hallitsevat kuviot eivät olekkaan ihan yksinkertaista sovittaa omalle kropalle.

Mekko on tässä lyhyt ja minä käytän sitä leginssien tai pitkien housujen kanssa.

  Ihanaa että nyt jaksaa pitää jo pitkiksiä.

Tosin uimavedet ovat vielä erittäin lämpimät joten uiminenkin onnistuu milloin vain eikä pelkästään saunareissulla.

Omien mekkojeni kauluskankaat !

Alemmman kuvan kaula-aukon kankaat ovat vanhoista kangaspainantatilkuistani.  Nekin tulivat nyt käyttöön.

Leenan mekot samoista kankaista mutta kauluskankaat erilaiset.

Tein näihin kaikkiin mekkoihin kahdenlaisia taskuja eli sivusaumoihin taskut ja lyhyeen jakkuun lisäksi päälleommeltu/saumaan tasku nauhasomistein.

Minulla ja Leenalla on suunnitteilla parin vuoden sisään matkaa Afrikkaan ja mekot toivottavasti myös siellä hyvässä käytössä.  Leena ja Krista (molemmat Afrikka-matkaajia yhtenään) tekevät reissua sinne jo tänä syksynä ja toiveissani on tietysti lisää Afrikka-kankaita.

 

Ompeluksia kesää odotellessa

Ompelusessioni jatkuu kun kesäinen lämpö antaa edelleen odottaa ja puutarha jakselee itsekseenkin.  Tulihan meille (Riistaveden kohdalle) vihdoin sadepäiväkin maanantaina ja tiistaina.  Sateet ovat totaalisesti kiertäneet puutarhani ja olen joutunut viime viikolla kasteluhommiin jo useasti.

Nyt sitten joutaa ommella kun intoakin vielä on.

Vuorossa on pikkutytöille hellehaalaria kun ovat niin muodissakin pitkästä aikaa.  Ainakin luulen niin.  Mallit löytyy samaisesta  Suuresta Käsityölehdestä kuin edellisissä parissa postauksessani oleva naisten kangasmekko (Afrikka-kangasmekko).  Odotellaan siis toiveikkaasti kauniita kesäilmoja.

Venlan ( 8 v ) puku.  Housuosan kuosi on Finleysonin vanha malli.

Kankaat löytyivät varastostani ja puvun yläosa on trikooneulosta ja alaosat vanhoja verhokankaita, jotka nekin kirpputorilta ostettuja vuosia sitten.

Kiva oli saada nämäkin kankaat käyttöön.

Lotan ( 3 v ) puku, jossa tuttu unikko-kuosi.

Tämä kuvio herättää aina huomiota kun liikkuu maailmalla sillä kaikki (ulkolaiset ) muistavat nämä.

Vanhat kuosit ovat melko tanakkaa puuvilla, toisin kuin nykyiset Marimekon kankaat.  Sauman taitokset tahtovat näkyä mutta eihän se haittaa menoa.

Ja tässä tytöt haalareissaan.

Laitoin puvut postipaketilla Järvenpäähän  ja ehtivät mukavasti mukaan Tallinnan risteilylle.  Ja tulihan ne kesäiset kelitkin.

Ompelin vielä Antille pari paitaa kun häneltä tuli mittojen mukainen tilaus peruspaidasta.  Äidin mieltä se vain hivelee kun edelleen kelpaa tekemiseni.

Kuvassa yksi versio, jonka ompelin pellava/puuvillakankaasta ja jo kymmeniä vuosia kaapissani olleena.

Tasku näyttää tulleen vähän vinoon mutta sehän vain lisää käsityöläisyyden hyvää piirrettä.

Paidan kaavojen löytäminen ei ollutkaan yksinkertaista kun nykyiset käsityölehdet ovat pulloon naisten sekä lasten kaavoja  – ei miehille.

Nyt on 2 paitaa tehty ja jos koko on oikea – näitähän tekee samantien muutaman lisää helpostikin kun niksit muistissa.  Paitoja olen tehnyt aikoinaan enemmänkin mutta taidot ruostuvat jos tekoväliä on yli 10 vuotta niinkuin minulle on käynyt.

Kaava löytyi Suuri Käsityölehti 2010/4