tammikuu 2012


videonauhamatto

 Videonauha taipuu moneksi.  Tässä sitä on virkattu pyöreäksi matoksi.

   Muistin että varastossani on ikivanhoja mattovillalankajämiä.  Löysin pari kerää mustaa väriä.  Lankakin oli vanhuuttaan aika kuivaa eikä paljoa painanut.  Virkkasin sitä videonauhan kanssa kiinteillä silmukoilla ja juuri sopivankokoiseen mattoon villalanka riittikin.  Reuna vaati jotain ”kevyempää” joten virkkasin varastosta löytämälläni oranssilla mattovillalangalla.  Musta lanka loppui mutta nyt näyttää oranssi ihan hyvältä ratkaisulta.  Videonauhaahan olisi ollut vaikka kuinka, se kun on vielä erittäin riittoisaa.  Tuli kevyt matto ja jotakuinkin sopiva paikka sille löytyi.

  Olin aikaisemmin kutonut videonauhaa kangaspuissa kankaaksi, josta ompelin pikkurepun.  Siinä oli puuvillaloimi sekä välikuteina puuvillalankaa.

videomatto

videomaton rakennetta

 Villalanka jää turhankin huonosti rakenteessa näkyviin.

"aurinko"-ryijy

 Yllä on vanhasta näyttelystäni ”aurinko”-ryijy (isompi) ja jossain vaiheessa se on saanut paikkansa lattialla, erityisesti Indi-kissani lempipaikkana.  Siinä kohdalla lattialämmitys puskee vähän reippaammin mukavaksi paikaksi kissan köllötellä.

"kettu"-ryijy

Tässä  toinen ryijy, joka on päätynyt lattialle ja mukavalta se jalan alla tuntuukin.

Yllä on todellinen jämälanka-matto, jonka tein ennen muuttojani lankavarastoni puuvillaisista langoista.  Niitä oli kertynyt erilaisia jämiä, jotka ovat harmillisia pakkailla uuteen kotiin.  Tein neulekoneella pitkiä (kerä loppuun) pötköjä, jotka neulasin puöreään muotoon.  Värit valiutuivat sini/vihreä akseliin ja mukaan vastavärejä. Tuli ihan sopiva siniseen pikkuvessaan.

Mattoja on tullut tehtyä kymmeniä vuosia ja tällä hetkelläkin oli tarkoitukseni olla Nilsiässä kutomassa ”ruudukas”-mattoa mutta säälin autoani (30 astetta pakkasta) ja jäin kotityöhuoneelleni.  Nyt  neulekonetta,  tätä konetta ja huovuttaakin haluaisin sillä mielenkiintoisia kokeiluja mielessä.

Ei kukaan muu hoputtamassa kuin minä ite !  – ihanaa  pakkaspäivää muillekin !

Mainokset

Noi palelevat kädet ovat meidänkin perheessä ongelma.  Erityisesti peukalot, jotka ovat aikoinaan jollain Lapin reissulla paleltuneet.

 Ongelmaan löytyi ratkaisu.  Minä olen jo pitkään neulonut ja vanuttanut Pirkanmaan paksusta villasta lapasia ja erityisesti luonnonväreistä tulee täpäkkää neulosta.

Sitten huovutin kädenmukaisen ohuehkon lapasen, joka on kuin entisajan syylinki mutta nyt siis käteen sopiva.  Sellaisen kun ensin panee käteensä ja päälle tarpeeksi väljän vanutetun lapasen – johan tarkenee paukkupakkasillakin hiihdellä.  Sauvaa kun pitää ”puristaa”, ovat sormet erityisesti kylmälle alttiit.

"syylingit"

 Huovutin ensin ohuehkoa huopakangasta.  Tässä taisi ollakki ainakin osa vanhasta huovuttamastani villahuivista.  Ompelin huopakankaan yksinkertaisella kaavalla lapasiksi.

vanutetut lapaset

Nämä lapaset ovat kudotut ja vanutetut pesukoneessa.  Koko on tosi reilu jotta ”syylinkilapaset” mahtuvat väljänä niiden sisälle.

Johan tarkenee ja varmasti paremmin kuin missään nahakakarvarukkasissa.  Ja onhan lapaset aina lapaset !

Vielä vanhaa kuvaa vanutetuista lapasista, jotka ovat neulotut Pirkanmaan paksusta villalangasta.  Heidän värikartastaan löytyy n. 80 väriä.  Saahan niistä jo väriympyröitäkin.

vanutettuja lapasia

 

Talvikelit ovat nyt parhaimmillaan ja hiihdetty on !

Suomi-pipo tai Hakulis-pipo tai Hakulisen pipo

 Ja kun tällaisen pipon asettelee päähänsä ja lähtee ladulle, johan huomataan.

Tällä pipolla onkin monta nimeä: Hakulis-pipo, Hakulisen pipo, Suomi-pipo, maaottelupipo 50- luvulta.  Tämän mallin muistan itsekki lapsuudesta ja ne kovat Veikko Hakulisen hiihtosuoritukset kilpailuissa 50- ja 60- luvuilta.

Silloin seurattiin suomalaisia urheilijoita kansainvälisillä laduilla.  Nyt seuraan enemmän huikeita maisemia – no kyllä hienot urheilijatkin säväyttävät ja heidän onnistumisensa tuuletuksineen.  Olen senverran itsekkin kilpaillut että jotain tuntuu rinnassa kun katselee televisiosta urheilijan onnistumista.

Hakulis-pipo

 Tämän pipomallin suunnittelin ja olen tehnyt myyntiin jo useita vuosia.  Edelleen tekeminen jatkuu ja kokoja löytyy niin miehille kuin naisille.  Neule on konepestävää villaa ja vuoriosa merseroitua puuvillaa, hinta 24 euroa.

Seuraavan huovutuskurssin pidän Yrityskeskus Innocumissa la 4.2.2012 klo 10-14.

Tätä edeltää infopäivä to 26.1. klo 18-19.30.  Tällöin ideoimme, suunnittelemme tulevan huovutuksen.  Työhän voi olla kuvaa, kolmiulotteista veistosta… hattua..jne.  -rajoituksena on vain aika.  Samalla selvitetään tarvittavat materiaalit.  Kurssille mahtuu maksimissaan 8 henkilöä + jokunen lapsi aikuisen kanssa.  Joten ilmoittautumisia otetaan heti – soita tai meilaa: 0400-444692  tai me.salminen@pp.inet.fi

Kurssimaksu on 15 € (aikuinen)  +  tarvikkeet

Osoite on Isoharjantie 4, rak. S3,  3.krs,  Siilinjärvi, Vinnisoppi-kerroksemme.

yhden illan juttuja

 

huovutettu tonttukuva

 Meri, 5v., kävi kylässä Venlan kaverina ja huovutti (avustuksellani) tällaisen ihanuuden ja kokonaisaikaa taisi kulua yksi tunti.

Olen aina ollut sitä mieltä että lapset ideoivat sekä piirtävät hienoja luonnoksia.  Niinpä yhteistyö aikuisen kanssa tuottaa parhaat tulokset.

Huovutuskurssille mahtuu vielä (tilanne 19.1.) !