Uncategorized


macramepunonta 1

Kädentaidotkin kiertävät omat muotikautensa.  Niin tämä macramepunonnan suosiokin nyt.  Muistelisin tämän käsityötekniikan olleen suosiossa edellisen kerran -70-luvulla ja silloin en tykännyt siitä yhtään enkä sitä tehnyt .  Mutta nyt se nappasi mieleen ja muutama syntyi.

Meidän kudonnan käsityöryhmässämme opemme sitä näytti ja jestas sentään kun näytti kivalta.  Netistäkin tätä tekniikkaa opetetaan videoin ja kuvin joten aikas helppoa on tehdä.  Jos olet Penterestissä niin tässä linkki minun pinterest-tauluuni macramesta

Sieltä löytyy paljon kuvia, joista minä olen tykännyt.

Useimmat kuvissa näkyvät amppelipunokset olen tehnyt Pauliina-punoslangasta, jota tilasin Lankavalta eli entiseltä Kauhavan Kangasaitalta.

Se on napakkaa eikä veny. mikä on hyvä juttu jos kukkaruukkusi on raskaanpuoleinen.  Olen kokeillut myös siistiä trikookudetta ja hyvin sekin pelitti.  Alla kuva tästä materiasta.

20180527_171310

Varastostani löytyi muutakin nailonpunosta, joka oli nyt kiva ottaa käyttöön.

Macramepunonta on ehkä nyt minulle mukavaa kun huomasin että muutamalla (oikeastaan parilla) solmun opettelulla pääsee tekemään vaikka minkälaisia taideteoksia.  Jos siis sellaisista tykkää.  Minä olen toistaiseksi pysyttäytynyt yksinkertaisuudessa.

Mainokset

20180522_130835

Tykkään pyöritellä kuteita ja nämä materiaalit löytyivät läheltä.

Värimandaloita kehiin !

Indikissa tuli ihmettelemään uutta tuunausta, samoin minä tuumaan mitä tästäkin tulisi.  Jokatapauksessa katselin isoa tukevaa pahvia ja leikkasin sen ympyräksi.

Olen jo vuosia tuumaillut tällaista kudontaa ja nyt sen toteutan, näin kesäisinä päivinä kun isommat kevätpuutarhatyötkin jo tehtynä.

Pahvi on tässä halkaisijaltaan n. 50 cm, tein leikkausviillot n. 5 cm välein ja parittomilla viilloilla.  Loimen loin tukevasta puuvillapunoksesta, jota olen käyttänyt makramepunontoihin.  Se ei jousta joten pysyy napakkana punotessakin.

pahvikudonta

Pahviympyrä ja loimet

 Valitsin erilaisia materiaaleja kuteiksi : kankaisia- ja trikoisia matonkuteita, merinovillatopsia, pörrölankoja jne.

 

 

Riippuen kuteen materiasta pujottelin perinteisesti palttinana tai kuten ensimmäisessä kuvassa oranssilla kuteella.

Tämä oli niin kivaa tekemistä milloin terassilla aamuauringossa, illalla pihakeinussa tai TV:n äärellä.  Helppo pyöritellä missä vain ja välillä leikkelin uutta kudetta saadakseni uusia värejä.  Matonkuteitahan minulla riittäisi mutta ovat muualla eli mattokudonnassa Tuusniemellä.

20180524_160530

Ensimmäiset 3 valmiina

Mitä näistä oikein tulee ?

pefletit puutarhassa

20180527_071053

20180527_071156

Aika nopeasti selvisi että olisi kivat pefletit minun puisille, koville keittiön tuoleilleni.  Lämmittäisivät kivasti talvella ja kun laitoin merinovillaa paksusti niin paksunpehmeät vaikka retkialustoiksi.  Taidan tehdä seuraavaksi pyöreää mattoa hula-hularenkaan avulla !

Tärkein asia, näitä tehdään lastenkin kanssa.  Olen varannut jo monet isot pahvit tulevaan kudontaan.

Seuraava postaus taitaa kuitenkin olla muunlaisia punontoja, makrameeta kun olen niitä jo kuvaillut.

FB_IMG_1519913181951

Kohtasimme paljon eläimiä niin kylillä, tienvarsilla kuin safarilla.

Vuohet, lehmät ja kanat olivat tavallinen näky ja erityisesti nyt kuivalla kaudella eläimet näyttivät todella laihoilta.

20180208_164021

Kanat juoksentelivat vapaana ja kyllä ihmettelin että miten niitä munia keräillään ja kenen omistuksessa mikin kana on ?  Jopa pääteiden varsilla niitä näki kun ajoimme paikasta toiseen.  Perinteisesti nämä kotieläimet ovat kasvaneet näin, laihoina, usein petoeläinten syömiksi tulleina jne.  Nyt ollaan jo oppimassa että kanojakin  tarhattaisiin ja ruokittaisiin joten kanan hinta olisi myydessä jopa moninkertainen.  Kanaahan meille tarjottiin retkilounailla (kylävierailuilla) joka kerta.

Viiden kylävierailupäivän jälkeen meidän retkikunnallamme alkoi vapaampi safari – osuus, joka sisälsi kyllä yhtä pitkiä päiviä paahteessa ja tienpölyssä kylpien.  Hotellit ( 2 kpl) olivat hienot, suorastaan upeat afrikkalaissisustuksineen, uima-altaineen ja sijaiten Niilin varrella. Niistä jotain kuvaa myöhemmin.  Matkasimme Ugandan Itä-rajan tuntumasta koko päivän Luoteisrajalle kohti Murchison Fallsin luonnonpuistoa.  Siinä matkalla meillä oli ensimmäinen kosketus Niiliin, maailman pisimpään jokeen.  Kävimme menomatkalla lyhyellä laivaristeilyllä tutustuen mm.  kalaviljelyyn ja näimme saarimajoja (kuva alapuolella).

FB_IMG_1519027800288

Luonnonpuistossa olikin sitten niitä villieläimiä ja kuvauksia teimme autoista, useimmiten liikkuvasta.  Luonnonpuistossa ajelut tapahtuivat kolmena päivänä ja tässä muutamia kuvia suuresta paljoudesta.  Useimpien eläimien nimiä en enää muistakkaan varmuudella oikein.

Puistoon saapuminen

Kuoppaisia tiepolkuja, pölyä ja katto auki kuvauksille !

Näimme elefantteja, kenkänokkalinnun, marabo-lintuja, apinoita, erilaisia kauriseläimiä, Ugandan cobi, vesiantiloppeja, kaffripuhveleita (todella isoja laumoja), pahkasikoja, abessiinian sarvinokkia, oribeja (pieni piikkisarvinen antilooppi), shakaalin, kirahveja, helmikanoja (musta), leijonia, vesisikoja, virtahepoja, sarvikuonoja, kiljukotkia ja haukkoja lentelemässä,   – kait muitakin mutta kun huonosti tunnen.

Vanha kirahvi on tumma ja yleensä laumasta yksin.

 

 

 

 

 

 

Virtahepoja näkyi Niilillä jatkuvasti ja sehän on ihmiselle maailman vaarallisin eläin vaikka onkin kasvisyöjä. Se tappaa joten Niilin rantaviivalle ei juuri kannata mennä.

Norsu yllätti parvekkeen alla.

20180213_081258

Tämä liitutaulu oli hotellin sisäänkäynnin vieressä ja siitä näkee mitä eläimiä on nyt lähistöllä. Virtahepot nousevat yöllä rantaan.

Aamulla vielä pimeällä klo 5.00 heräsimme kovaan räpyttelyyn ja ensin luulinkin että kattohyrrä meni jumiin ja räpytti ankarasti paikoillaan.  Sitten alkoi kova ryske, joka paljastui elefantin puun oksien syömiseksi.  Siinä se oli ihan parvekkeemme alla ja aikansa syötyään siirtyi uima-altaalle juontiyrityksiin.  Sen keskeytti hotellin vartijat ja hätyyttivät elefantin kauemmaksi.  Paljon näimme myös erikokoisia apinoita pihallamme.  Vaikka olimmekin loppumatkan ns. hyvissä hotelleissa, ei sielläkään ollut ilmastointia ( huom. päivälämpötilat hipoivat 40 astetta) ja minähän jätin tietysti parvekkeen oven raolleen jotta edes aamuyöstä tulisi kattoräpyttimeen jotain ilmavirtausta.  Leena kauhisteli aamulla että ovesta tulevat apinat huoneisiin.  Niin kokematon olin mutta ei apinoita huoneessamme vieraillut.  Moskiittoverkonkin käyttö öisin oli minulle hankalaa/tukalaa joten senkin käyttö jäi vähäiseksi varsinkin kun huomasimme että reikiä löytyi verkosta ja monet reitit hyttysille tulla sisään.  Yhtään hyttystä ei pistänyt minua mutta muutama matkalaisista valitti kyllä pistoista.  Olihan meidät kaikki ohjeistettu etukäteen malarialääkityksestä ja sen kuurin tunnollisesti otimme.  Mutta.. mutta ripulihan yllätti aika monen ja minullakin tuli lääkityksen ottoon loppumatkasta useamman päivän tauko.

Niilille teimme toisenkin laivaretken.

Niilin laivaretken varrella näimme jälleen elefantteja, virtahepoja, vesisikoja ja nyt krokotiilinkin rannalla.

Siellä krokotiili lymyilee.

Pienten lintujen (nimi unohtunut) pesiä joen rantakalliossa (reiät).

Laivamme rantautui ja aloitimme  vaeltaen koskea- putousta ylös.  Matka ei ollut järin pitkä mutta väliin aika jyrkkä, huonokulkuistakin ja helle hikoilutti.  Osa juomavedestä meni lierihatun allekin vilvoitteluksi.  Tykkäsin tästä kävelystä sillä olihan se tervetullutta vaihtelua pitkille autossa istumisille.

Niilin putouksen nousun vaellus päättyi ”väärälle” puolelle jokea ja sitten olikin paluu Niilin ylitys autolautalla.

dav

Termiittipesiä näki paljon ja monet aika isoja.

FB_IMG_1519913202422

dav

Kävimme Niilin varrella katsomassa virtahepoja ja muita eläinlaumoja, jotka vaelsivat aamusta juomapaikoilleen.  Tässä kuvassa on 2 isoa fanttia kärsät katkenneina.  Kyllä näytti pahalta ja kuskioppaamme kertoikin että nämä yksilöt ovat joutuneet salametsästäjien ansoihin jossain vaiheessa.

FB_IMG_1520250029319

kaffripuhveleita

bty

cobeja

dav

Nämä loikkivat jatkuvasti autojen editse.

dav

puhvelilaumoja

20180211_115323

20180211_100944

dav

Nyt oli kuiva kausi ja paljon näimme aluskasvillisuuden kaskeamista.  Maaliskuussa alkaa uusi sadekausi ja tuolloin kasvillisuus pääsee hyvään kasvuun kun valoa ja vettä riittää.

20180210_174023

dav

Ehdin jo ilmetellä täysin kukkien puuttumista ja kuivasta kaudestahan se johtune.  Muutamia kukkivia puita näimme ja sadekauden alettua kaikki ”räjähtää” kukintaan.

dav

FB_IMG_1519912914941

Paljon näimme pihoilla isoja olkikasoja ja niillä kattoja korjattavan.  Sadekausi alkaa kohta ja katot on saatava kuntoon.  Samoin pelloilla oli paljon muokkaajia ja huomioin että paljon myös miehet siinä hommassa.

.facebook_1514396434166

Leopardia etsittiin puustakin kun tuli tieto että näillä main se lymysi juuri äsken.

dav

Viimeinen päivä meni jotakuinkin autossa matkaten Ugandan läpi Entebbeen lentokentälle.  Mutta hieno retki oli matkanvarrella kun pääsimme sarvikuonopuistoon.

dav

Ensin oli pitkä esitys puiston meiningistä.  Taulussa oli hyvin esiteltynä heidän sarvikuonoväkensä ja iloisena kerrottiin että aamuyöstä oli syntynyt uusi pikkuinen. 

Me allekirjoitimme paperin, jossa vastaamme itse mahdollisista vahingoittumisista.  Meitä ohjeistettiin:  Jos eläin lähtee juoksemaan kohti, juokse itse vaikkapa suunnasta poiketen, mene puun/pensaikon taakse tai kiipeä puuhun.  Hah.. kiipeä puuhun kun ei paljoa kiivettävää puuta ollut eikä me kaikki ihan notkeitakaan.  Savanni oli erittäin tuhkanen (poltettu maa) joten vesipullo oli tarpeen ja ehdottomasti käyttäydymme rauhallisesti, hiljaa ja sovitussa porukassa pysyen.

20180213_115415

Jakauduimme kahteen ryhmään ja meillä oli kummallakin porukalla oma opas aseen kera.  Kun saavuimme alueelle missä sarvikuonot makoilivat kylkiä käännellen, oli siellä omat vartijat, jotka tiesivät tarkkaan eläinten sijainnin ja ennakoivat niiden käyttäytymisen.

20180218_075717

20180215_064306

Muutama karttalehti vielä muistikseni:

afrikan kartta

Uganda on Etelä Sudanin alapuolella.

Etelä- Sudanista tulee nyt paljon pakolaisia ( jo yli miljoona) ja Uganda on ottanut heidät kaikki vastaan ja uutisista on voinut lukea kuinka Ugandan hallitus on pitänyt heille rajan auki sekä antanut maatilkun viljelykseen jne..

dav

dav

dav

IMG_20180207_091448.jpg

Kummilapsen tapaamisen lisäksi mielenkiintoisinta oli tutustuminen ugandalaisten terveysjärjestelmään.  Tutustuimme matkan aikana kahteen terveysasemaan, joista kerron nyt kummiprojektin Kirewan asemasta, joka oli 3-tason.

Kirewassa on 2 kpl kakkostason terveyspistettä, yksi 3-tason ja yksi 4-tason.  1-tason asema pitää sisällään vapaaehtoisen, joka on koulutettu opastamaan terveys-hygienia ym. neuvontaa sekä lähettämään tarvittaessa eteenpäin asemille.

Tämä asema on 3-tason asema ja siellä työskentelee johtaja, 3 kätilöä, 2 hoitajaa, laborantti, sihteeri ja vapaaehtoiset.  Ei siis yhtään lääkäriä.  Asemalla on 2 vastaanottohuonetta, alueella on 16 220 asukasta, potilaita tulee poliklinikalle päivässä  80 – 100.  Tässä yhteydessä kerron että 5 vuotta sitten asemalla oli yksi kätilö, Ester, joka esitteli meille aseman ja hän hoiti kaikki 300 – 500  synnytystä vuodessa.  Nyt on siten edistystä tapahtunut kun hän oli saanut 2 uutta kätilöä rinnalleen.

Terveysasemalla ei ole juoksevaa vettä, toistaiseksi on jäljellä vielä vähän sadevettä.  Sähköä ei ole yleensä  käytettävissä, koska asemalla ei ole varaa maksaa sähkölaskua.  Hätätapauksia varten sähköä voidaan käyttää.  Tärkeintä ovat äitiyspalvelut (neuvola, perhesuunnittelu), ensiapu, laboratorio, hiv-klinikka.

Laborantti esitteli ylpeänä työhuonettaan, joka oli n. 3-4 m2.  Laboratoriossa voidaan testata mm. malaria, hiv., verensokeri, raskaus, syfilis ja virtsa.  Muistaakseni 13 erilaista koetta ja jos muualle lähetetään näytteen valmistukseen, kestää se kuukauden.  Yleensä tehdään n. 50-70 testiä päivässä.

Hoito on ilmaista potilaille, myös lääkkeet mutta niitä ei ole aina riittävästi saatavilla, silloin potilaat joutuvat joko menemään toiselle asemalla pyytämään niitä tai ostamaan ne itse ja useilta jää lääkkeet saamattakin.  Terveysasema ei voi tehdä lääketilauksia itse, vaan valtio lähettää lääkkeet terveysasemalle.  Esim. antibiootit ja kupuläkkeet eivät aina riitä.

Tapasimme 19-vuotiaan Joycen, jonka esikoispoika oli syntynyt aamuyöllä.  Tytön äiti oli siinä mukana ja annoin hänelle ”kapalovauvan” kun sellainen sattui olemaan laukussani.  toisessa kuvassa on vuodeosastoa, jossa 10 petiä.

Ison osan terveydenedistämistyöstä tekevät terveysvapaaehtoiset, joiden kouluttamisessa ja organisoimisessa World Vision auttaa.  Vapaaehtoisia on 285 henkilöä, joista puolet on miehiä ja puolet naisia.  He mm. antavat imetys- ja ravitsemusopetusta, neuvovat millaista odottavan tai imettävän äidin ja pienen lapsen ravitsemus pitäisi olla, neuvovat hyvän hygienian noudattamiseen pienten lasten perheissä, neuvovat malariaverkkojen käyttöön.  Valtio lahjoittaa verkkoja 3 vuoden välein.  He myös tunnistavat raskaana olevat naiset ja ohjaavat heidät neljään raskauden aikaiseen tarkastukseen ja synnytykseen terveysasemalle.  Synnyttäjistä n. 87 % synnyttää terveysasemalla tai sairaalassa.  Vapaaehtoiset myös keräävät tietoja terveysasemalle ja tarkkailevat lastensuojelutilannetta.  Heidän työnsä ansiosta tunnistetaan ja voidaan auttaa mm. aliravittuja ja vammaisia lapsia.

Vapaaehtoisilla on siis tärkeä tehtävä linkittää kylissä asuvat perheet terveysasemiin.   Terveysaseman henkilökunta ja vapaaehtoiset työskentelevät käsi kädessä.

Kuvallisia ohjeita löytyi monenlaista aseman seiniltä, tässä pari.  Kuulin että Afrikassa on naisten kondomi, jollaisesta en ole tiennytkään olevan.  Yhden ravintolamme käymälän seinällä  seillainen teline olikin ja otin sen tarkasteluun laukkuuni ♣

Alunperin terveysvapaaehtoiset olivat valtiollinen rakenne ja valtio on luvannut maksaa heille palkkiota tehtävästä mutta ei ole sitä kuitenkaan tehnyt.  Valtion antama koulutus on usein puutteellista eikä valtio myöskään motivoi vapaaehtoisia tehtäväänsä.

World Vision koulutta terveysaseman henkiläkunnan kanssa vapaaehtoisia, auttaa ohjaamaan ja kehittämään heidän toimintaansa ja tukee mukana olevia vapaaehtoisia mm. antamalla heille toimeentulomahdollisuuksia lisääviä koulutuksia.  Ajatuksena on se, että näin korvataan se, että vapaaehtoiset käyttävät aikaansa tehtäviin ja se on pois esim. pellolla työskentelystä.

WV on tukenut terveysasemaa myös lahjoittamalla sinne tutkimusvälineitä, vaakoja ja pituusmittareita eri-ikäisten lasten kasvun seuraamiseen, hyttysverkkoja, A-vitamiinia synnyttäneille annettavaksi, matolääkityksiä, henkiläkunnan työvaatteita sekä rakentamalla sinne käymälät.

 

 

20171118_080552

Tässä hän on,  Valatino,  minun kummipoikani Ugandasta !

 Tarkoitukseni on päivittää tätä vanhaa blogiani nyt muutaman päivän Ugandasta, World Visionin kummien opintomatkalta.  Laitan tänne kuvia ja tekstiä matkastamme  muillekin blogini seuraajille ja tietysti Suomessa oleville kummeille terveisiämme. Lasten perheiden elämää tulemme näkemään, järjestön hankkeisiin tutustumista ja erityisesti oman kummilapseni tapaaminen on se kohokohta.

World Vision on maailman suurin  kummilapsijärjestö ja jos mielenkiintoa riittää uusille ystävilleni niin tutustu järjestöön osoitteessa: http://www.worldvision.fi

Olen aina tehnyt nämä blogipäivitykset isolla koneella ja epävarmuutta on kuinka osaan ja iltaisin ehdin tehdä sitä matkalle ottamallani uudella tabletilla.  Opetellaan ja ehkä hotellilla (jossa sähköä) on joku rako olla koneella kun matkapäivät ovat todella toimintaa täynnä.  Kuvia ainakin otan paljon ja päivitysten täydentäminen tapahtuunee sitten kotiuduttua.

Reilu puoli vuotta sitten sain tiedon että pääsen tälle matkalle tapaamaan vihdoin kummipoikaani Valatinoa, kohta 10 vuotias.

Minä ja vuosiraportti

Ensimmäisessä kuvassa oli vuoden 2017 vuosiraportti, joka tuli minulle postissa ennen Joulua.  Tämä kuva on edellisvuoden raporttia ja minäkin tässä sitä esittelemässä.

Olen ollut Valatinolle kummina kohta 5 vuotta ja tätä matkaa odottanut jo muutaman vuoden.  Nyt se toteutuu ja lähtöni on ensi lauantaina 3.2. Aikaisempi kummityttöni oli Perusta ja hän on jo täysi – —ikäistynyt, sosiaalialan opiskelija. Ihanaa !

Matkavalmisteluja on tehty ja vaatteita, tarvetavaroita, tuliaisia monenlaisia olen pähkäillyt monelta kantilta.  Mitä mahtuu ja mitä tarvitsee välttämättä ?  Näihin palaan myöhemmin mutta nyt kerron parista tarpeellisesta tarvikkeesta, jotka hommasin tänään Siilinjärvellä käydessäni.

Ostin adapterin.

Olin sellaisessa luulossa että minulla se on jo ennestään.  Mutta ihan väärinpäihän se olikin ja pieni paniikki tuli kun aikataulut menevät niin etten sitä enää ehdi metsästää erikoisliikkeistä ja kun oma sähkömieheni sanoi että taitaa tarvita tilausta.  Siilinjärveltä se löytyi Ale-Makasiinista.  Nämähän ovat nykyisin veikeitä laitteita kun se sisältää jotakuinkin kaikki mahdolliset pistokemallit ja akkukin mukana, pienikin.  Nyt on vielä samassa pistoke tabletille ja puhelimelle.  Ja kun vielä vara-akkuakin pitäisi ladata iltaisin niin miten niitä pistokkeita riittää ?  Hyvin näyttää toimivan – kokeilin.

Toinen tämänpäivän ostokseni oli 2 kpl lenkkilukkoja.  Nyt en muista virallista nimeä mutta kuvista se selvinnee.

Tein eilen vyölaukun, josta on sanottu että olisi tarpeellinen kaikkein tärkeimmälle – ehkä passille ja rahalle.  Jos sitä pitäisi paidan alla ?  En ole tällaisia kyllä moneen vuoteen tarvinnut kun tavalliseen laukkuun olen aina luottanut.

Otan kuitenkin mukaan ja tämä on tietysyti itte tekemä.  Vanha samettiliivi, kolmen vuoden vanha (säädettävä, helppo lukitus) kännykkävyö ja nyt ne ostamani hakaset ja se on siinä.  Vetoketjukin löytyi varastostani ja samanvärisenä kuin kännypussin vetska.

Aika jännää.. tässä on jo matkakuumetta.. mutta vielä tulevat pari päivää joudun tekemään koko vuoden kirjanpitoni kun huomasin päivien menevän niin että ALV- ilmoitus myöhästyy muutoin matkan takia.

Ihan äkkiseltään en muista että aikaisemmin  olisi ollut lunta näin paljon ennen joulua.

Hiihtäminen onnistuu kotiovelta lähtien ja kilometrejäkin on jo kertynyt paljon.

Halusin tehdä lumilyhdyn ja se tiesi että oli tutkittava säätiedotusta milloin olisi suojasää pakkasten keskellä.  Tulihan sitä viikolle yhdeksi päiväksi ja eiku tekemään lumipalloja.  Kohta jo pakkanen ja tulikin toivottavasti pitkäksi ajaksi hyvä jäinen lyhty.

20171124_120312-1

Nyt kuvassa esiintyvät vain pienet villaukot.

Olisi pitänyt tehdä se kunnon lumiveistoskin mutta unohdin tai laiskotti.  Varmasti sen teen jossain vaiheessa talvea ja tuohon etupihan sisääntuloon jotta joku muukin sen näkisi.  Saattaa olla että pieni epäilys on kuitenkin josko tämä lumi vielä on pysyvää ?

Ladut kulkevat pitkin harjujen molempia puolia ja sutjakkaasti myös sitä leikaten muodostaen kunnon nousuja sekä laskuja.  Hyvää tasapainoharjoittelua minulle.

Latu on valaistu ja tikat ovat muutamassa kohden nakuttaneet valaisinpylvään huipulla kolonsa, josta sitten viskovat syömiänsä käpyjä ladulle.  Tänään oli ladulle muutamassa kohden rysähtänyt pienehköjä kuusia lumikuormassaan.   Sen se tiesi kun viikolla oli yksi suojapäivä ja lunta oksilla hirmusti. 

20171222_155129

Kyllä tänä jouluna lumi valaisee ja lumilyhty ylivoimaisesti kauniimmin kuin mikään muu lyhty.

Tämän Joulun olen kokonaan kotona Riistavedellä ja sekö on tehnyt sen että Jouluni rakentuu kerrankin ajoissa.  Tietysti tämä blogini päivitys peräpäivinä, nyt jo 22. pvä teki tämän ”sisustamisen” aktiiviseksi.  Jatkuvasti jouluaskartelua, kuvausta, tietokonneella oloa.  Tietokoneella aika paljonkin kun juuri ennen joulukuun alkua asensin kokonaan uuden koneen uusine päivityksineen.  Opettelemista riitti kiireiden lomassa mutta onhan ollut hyväksi kun kone toimii nyt kuin unelma ja tämä wordpressikin on joutuisan yksinkertaista.

Nyt viimeiset punaiset sekä perinteiset joulujuttuni esille !

Kuvan vasemmalla on joululiinani ja oikealla joulumattoni, oma kutomia tietysti.  Joulun tuntu tulee parhaiten näistä.  Alempana olevassa kuvassa on liinani pää kuvattuna ja siitä selviää  loimien ja kuteiden rakennetta.  Tässä on käytetty materiana kokonaan jämälankoja – ohuita ja erilaatuisia, vähän kuin ”Saori-tekniikassa”.

20171222_095632

20171222_102308

Tämä vihreä matto sai väistyä punaisen tieltä vaikka olisihan sekin sopinut hyvin jouluun.  Mutta kun vaihto tekee sitä joulua !  Kierrätystä mattojenkin teko on ollut.  Jos kangas ei kelpaa enää muuhun ompeluun, joutaa se maton kuteeksi.

 

20171222_101539

Tämän peiton laitan sohvani selkämyksen taakse sillä tämä on hyvin esillä.  Peiton olen ostanut valmiina matkoilta ja on israelilaista käsityötä.

20171222_10022220171222_102105

Nämä aplikoimalla tehdyt työt sijoitan ikkunaani ulkovaloa vasten.  Amarylliksen ja kuusen olen tehnyt värjäämistäni kankaista ja vinonauhankin taitoin kapean kapeaksi.  Ompelun olen tehnyt kokonaan käsintikkauksella. Työt tein kurssityönä Järvenpäässä joskus 25 vuotta sitten ja ovat aika pieniä.

Ja vielä muutama kuva –  ei niin punaista:

20171219_06550220171219_065047

 

Seuraava sivu »