elokuu 2012


Kotityöhuoneeni pursuaa kaikenlaista materiaa, ihan liikaa, tiedetään.

Ja kaikki pitäisi olla mieluiten esillä jotta tulisivat mielekkääseen käyttöön.  Siitähän se inspiraatio lähtee.

Olen viime päivinä pääsääntöisesti käsitöissä tehnyt ompelua ja nimenomaan vanhoista vaatteista/kankaista/neuleista.

kirjan kansi

Tämä kirja on ompelijatuunaajan toivekirja kun haluaa pienelle vaatetta.  Ja pienen vaatematerian saa omista vaate/kangasvarastoista riittämään helposti.

  

Hyväkuntoinen vanha veluuripaita sai uuden muodon.  Harmaa samettinen neulos ja toisesta paidasta resorireuna sekä korviin punaiset kangaslaput liimaharson avulla – lopputulos aika hauska loppukesän pipo Venlalle.

Ongelma tuli saumurissa ja jouduin osan saumoista tekemään tavallisella ompelukoneellani – hyvin se niinkin käy.

  Olin ostanut käytetyn saumurin talvella 2-vuoden takuulla.  Vanha Bernette- saumurini  oli jo niin oikkuileva ja kovassa käytössä palvellut melkein 30 v.  Siis hankintaa uusi saumuri ja tällä kertaa käytettynä.  Mutta niinhän siinä kävi että jouduin monien tuskailujen jälkeen vaihtamaan sen ihka uuteen.  Kävin eilen tekemässä hankinnan ja valintani oli Berniina, joka on toivottavasti hyvä minulle seuraavat 20 v ?? ja sen jälkeen tyttärelleni vielä hänen ikänsä.  Oli nimittäin niin kallis kotikäyttöön tarkoitettu saumuri – 1150 €.  Nyt oikein hirvittää tuo hinta mutta myymälässä myyjä taisi puhua minut pyörryksiin enkä sitä silloin ehtinyt pahemmin päivitellä.

Jatkossa taidan sitten surautella kangasvarastoani pienemmäksi uudella Berniinallani.

Tässä vielä tuunauksia ompelukoneella:

Fliisipaita sai uuden muodon pipoiksi – Lotalle ja Venlalle.  Pipojen kangas riitti hihoista ja resorit toisesta paidasta.  Kettukuvat ovat vanhaa varastoani ja nämä ovat jo 20 vuoden takaa kangaspainantatilkkuja.

Edelleen pipoja molemmille tytöilleni mutta nyt kangas on uutta samettitrikoota, joita käyn säännöllisesti fiilistelemässä kangaskaupóissa.  Siellä on niiiiiin ihania kuoseja ja pakko oli ostaa.  Tästä kankaasta tulee lisää liivimekkoja  kunhan ensi viikolla saan uuden saumurini käyttöön.  Resori on kuitenkin vanhaa.

Kierrätyskeskuksen ilmaisesta huoneesta tarttui kerran mukaani heiman vanuttunut täysvillainen paita.  Siinä oli kaunis helmakirjonta ja näin heti sen mahdollisuudet.

Syntyi itselle minihame.

minihame villapaidasta

Tällainen lyhyt neuloshame on mahottoman mukava päällä, ei kiristä eikä ole juoksuaskelten tiellä. Tulen käyttämään tätä (ainakin kotona) paljon.

Ja loppuun vielä yksi tuunaus huonekalulle – pallille, jonka pinta harmillisesti keväällä kupruili kukkaruukkutaimituksessa.

Vanhoja pitsiliinoja löytyy ja aikaisemman näyttelyn avajaistuunauksina käytettyjä tärkättyjä liinoja olen laittanut pallin pintaan.  Tässä on siis jo muutamaan kertaan kierrätettyä materiaalia uudessa käytössään.

Nyt on viikonloppu edessä ja ohjelmassa jälleen autokeikka Etelä-Suomeen – huopakivet pois Lahdesta ja tietysti samalla Järvenpäässä pikkutyttöjä tervehtimään.  Sinne matkaavat pipot ja muutamat villasukat…

nuelojille vielä yksi syksyinen kuva inspiraatioksi:

Mainokset
 

Kievet ikkunassa Aleksanterinkatu 11

TORI-oon kaupungissa 2012 Lahden torilla ja ympäristössä, ulkona ja sisällä on menossa 2 viikkoa eli 1.9.asti.  Oma työni ”Painava onkin kevyttä, Kova onkin pehmeää” on sijoitettu Aleksanterinkatu 11, torin laidalla olevassa entisessä Eurokankaan liikehuoneistossa.

Nyt olen kotona Siilinjärvellä ja matkatessani Lahdesta /Järvenpäästä Savoon olo oli aika tyhjentynyt  eikä vähään aikaan taida tulla uusia kiviä..

Tänään jatkoin pitkästä aikaa ompelemista; pikkutytöille pipoja kierrätyskankaista ja itselle hametta vanuttuneesta villapaidata –  niistä sitten lisää seuraavassa postauksessa.

Mutta tulihan neulosjätettä ja jo ajattelin että hienoa materiaalia uusien kivien täytteeksi.  .. että näin..taitaa uusia kiviä syntyä jossain vaiheessa.

Olen käyttänyt kivieni täytteenä paljon kierrätysmateriaalia.  Kaikki vanhat tyynyni kotona sekä mökillä ovat menneet uusiksi ja vanhat pestyt tyynytäytteet siten kiviin.  Kotoa ja Innocumin ilmaisesta huoneesta on löytynyt vaikka kuin neulos/villajätettä silputtavaksi.  Lisäksi olen saanut ihanalta ystävältäni Mirkulta (huonekaluentisöijä) hänen jämämatskuaan.  Toki kivityynyissä on ostettuakin eli kaikki päällisvilla ja paljon vanua.  Styroxrouhetta yritin selvitellä viime talvena mutta en löytänyt kuin liian kallista ostettua.  Ei siis hyvä.

Onko hölmöä sanoa kiviä rutistettavan ?

Semmoista se nyt on eli viimeinen erä kiviä vähään aikaan tekeillä.

Perjantai-aamusta lähden kivikasani kanssa kohti Lahtea.

Tässä kutsu kaikille ystävilleni.

TORI- oon kaupungissa 2012  on Lahden torin ympäristössä pidettävä näyttely, sisältäen erilaista installaatiota, performassia… saa nähdä mitä kaikkea.  Osa töistä saattaa olla pitempääkin mutta muutoin tapahtuma kestää kaksi viikkoa, alkaen 18.8.

Oma työni ” Kova on pehmeää ja painava on kevyttä” pitäisi sijaita Lahden torin kulmalla, Aleksanterin kadulla, olevassa tyhjentyneessä liiketilassa ja sen näyteikkunassa.  Varma olen paikasta vasta kun sinne pääsen perille.

Vielä muutama kuva tämän viikon loppurutistuksista – työvaiheista.

kaavamuovi vielä huovan sisällä

kivet pinossa odottamssa loppuhöyrytystä

Minulla on aika mitättömän näköinen postilaatikkorivi pihani kulmassa.

Tuunasin siihen jo viime kesänä neulegraffitia.  Koko talven se palveli hienosti ja siinä olevat heijastimet toimivat oikeesti pimeinä iltoina auton valoissa ja eiköhän ollut aamupostin jakajalle ja yön lumiauraajillekin pikkasen turvallisempi tolppa.

Olin laittanut postilaatikon kylkeekin semmoisen vanhanajan kovamuovisen heijastimen liimalla kiinni.  Sekin tempautui lopputalvesta hankeen.  Nyt pitää kiinnittää uudelleen kun illat ovat jo pimenemässä.

Mutta haalistuihan se neulekin  ja korjasin roskikseen.  Yleensä en heitä neuletta roskikseen.  Siitä saan nykyisellään oivallisesti huopakivieni täytettä mutta tämä oli niin säiden runtelema että roskiin vaan !

Nyt uutta ilmettä laittamaan.  Kaivoin varastoistani keskeneräisiä virkkauksia, joista ei taida tulla jatkoa.   Niistä sitten tuunaamaan graffitia.

Ensin syntyi tämmöinen pala pylvään ympärille.  Siihen laitoin varastostani pari virkattua kukkasta.  Ja tietysti heijastimet eli nyt heijastinnauhapaloja luotellen sopivasti.  Taidan liimata sen viimetalvisen kovamuoviheijastimenkin laatikon kylkeen.

Pylvästä oli vielä koristelematta.

Jatkoin sitä virkkauspalalla, joka on aikoinaan tehty pikkutytön hamekappaleeksi.  Olen tehnyt muutaman liivimekon huovuttamastani kuvasta ja siihen ympärille vapaavirkkauksella mekoksi.  Nyt jäi kappale kesken ja lojui jo aika kauan etsien uutta muotoa.  Siis graffitiksi sopiva !!

virkattu liivimekon takakappale

Tämä kuva löytyi arkistostani.  Venlan liivimekko on tässä vielä alkutekijöissään.  Harmi että en löytänyt kuvaa valmiista mekosta – oli se niin hauskan näköinen ja ihan toimivakin.  Nyt mekko on kadonnut eli kait varastettu kun en saanut sitä takaisin VR;N löytötavaroista.  Matkustelen aika ahkerasti Venlan kanssa Järvenpää-Siilinjärvi väliä ja kerran se sitten unohtui junaan.  Sanottakoon tässä että olen melkein raivoissani koko Löytötavara -firman systeemiin.  Kaikki on ulkoistettu ja löydetty tavara tulee kalliiksi sai sen sitten takaisin tai ei.

Taidan laittaa vielä jonkin virkatun ”kukan” tuohon pylvään yläpäähän,  niitä löytyy valmiinakin.

Ja sitten muutamaan puistokuvaan Viron Tarttoon.  Siellä oli laitettu juuri isojen puiden ympärille neulegraffitia.  Hienosti näky !  Ja mielestäni ihan kauniit.

Neulekoneellahan näitä isoja syntyy.

Minullakin on vielä kone toiminnassa ja lankoja riittää….

..mikähän puu olisi sopiva ?

Lapsettaa edelleen… Melkein kuukauden vietin Venlan 6v. ja Lotan 1v. kanssa kesäpäiviä Järvenpäässä, Siilinjärvellä ja Nilsiässä.

Harmillisesti meidän pikkukuntamme lasten tapahtuma oli seuraavana päivänä pikkasten kotiinlähdön jälkeen.

Eilen aamulla koko porukka  lähtivät aamujunalla takaisin Etelää kohti.  Juna oli todella täysi johtuen viikonlopusta ja eniten, luulen niin, päivän ainoasta suorasta ja normaalista juna-aikataulusta Kajaanista Helsinkiin.  Kuopio – Pieksämäki välillä on ollut pitkään ratatöitä ja useimmat aikataulut ovat venyneet tolkuttomiksi lapsiperheitä ajatellen – on monia junanvaihtoja sekä bussiyhteyksiä välillä.

Mutta lapsettaa edelleen kun olin tänään, sunnuntaina perinteisellä Pikku-Maria kesäpäivillä Siilinjärven Pöljällä.

Tällä kertaa olin SPR:n ensiapuporukassa esitellen pienille tapahtumavieraille   ensiapujuttuja.  Otin paljon kuvia ja itse en esiinny siten missään muutoin kuin kameran takana.

Päivän ohjelma

Ohjelmaa oli monenlaista kolmessa eri paikassa ja lapsiperheitä oli liikkeellä runsaasti – hyvin mahduttiin kun luontoa oli ympärillä yllinkyllin eikä ajoittaiset pienet sateet paljoa haitannut.

Pikku-Marian eläinten maisemaa Siilinjärven Pöljällä

tällainen kartta tälläkertaa

laulua, laulueikkejä..

.. savipajaa- varmasti kiinnostava ja näkeehän sen kuvastakkin..

.. lisärekvisiittaa löytyi kun savielukoille rakennettiin kotia..

.. koti valmiina

Lopuksi kuvia SPR:n mukanaolosta lastentapahtumassa.  Olihan meillä oikeat EA-laukut mukana mutta onneksi emme tarvinneet niitä eli ei mitään tapaturmia ilmennyt.  Lasten iloksi jaoimme erilaista materiaa ja juttelimme mukavia.

demostraatiota

Hienosti järjestetty lasten tapahtumapäivä !

Ja olihan siellä paljon, paljon muutakin kuten valokuvausta, monia käsityöaskarteluja ja  mukana useita siilinjärveläisiä yhdistyksiä järjestelyissä kunnan apuna – ja kaikki ilmaista !!!!