”Mira Köymärin sanomalehtipallon sisällä voi uneksia paremmasta maailmasta”.
Minun huopakiveni ovat siellä sisällä pehmeinä tyynyinä vaikka kiviltä näyttävätkin.
Habitare-messuilla 2013 oli Miran sunnittelema kilpailutyö ”Unessanoma”. Kilpailussa oli arkkitehtiopiskelijoilla tehtävänä suunnitella kaikkiin aisteihin vetoava Unitila, paikka, jossa voi uneksia paremmasta maailmasta. Tämä iglu palkittiin jaetulla kolmannella sijalla.
Tämähän on tietysti hyvää muotoilusuunnittelua, omaperäistä – onhan nyt juuri ajankohtaisena -retosteluun asti- kattava keskustelu menossa muotoilusta, taiteesta, plagioinnista ja sehän on taiteessa aina tervetullutta.
Todellista käsityöläisyyttä tämä on myös vaatinut kun Hesarin sivuja Mira on pyrittänyt n. 30 000 kappaletta.
Iglun sisällä pilkistävät minun kieveni.
Valo siivilöityy sisällä luoden hämärän rauhoittumistilan ja sisään astuva kävijä huomaakin kivien olevan myös pehmeitä.
Vein ”Sarvipääni” Keiteleelle.
Olen aloittanut erilaisten eläinten, joilla on sarvet, tekoa jo yli 3 vuotta sitten.
Useimmillahan niitä sarvia löytyy joten aihe on laaja. Tekotapa ja materiaalit ovat olleet myös hyvin moninaiset, materiaalit sitä kaikkea mitä kotoani ja ympäristöstäni löytyy. Keitele sijaitsee täältä Riistavedeltä mitattuna n. 120 km länteen ja näyttelyn ripustuspäivälle tulikin mittaa.
Tässä ensimmäisessä kuvassa olemme hahmotelleet jotakuinkin töiden paikkoja. Olin ottanut töitä runsaasti mukaan kun tiesin tilan olevan rikkonainen eikä niin kovin suurikaan. Nyt sitten vain karsimaan liikoja sekä sopimattomia töitä takaisin kotiin vietäväksi.
Kun muutama vuosi sitten olin lomalla pohjoisessa ja sain aina mukanani seuraavan käsityön valmiiksi. Mitä tekemään ? Siellä näin poron sarvet seinällä ja eikun virkkaamaan vapaalla tekniikalla sellaisia kun lankaa oli jäljellä vielä yllinkyllin. Halu oli kokeilla tätäkin sarvimuotoa sillä virkkaushan taipuu vaikka mihin.
Pari vuotta syntyi erilaisia sarvipäitä ja tuumailin niiden merkitystä minulle. Piti päättää seuraavan näyttelyn aihe ja se oli sitten työnimenä ”SARVIPÄÄT”.
Pyysin mukaan jotain ystävääni tähän leikkiin ja Anu Muona oli heti valmis. Anulle näyttelytöiden teko on aivan uusi kokemus ja tätä matkaa olemme nyt käyneet yhdessä 1 ½ vuotta.
Seuraavassa kuvassa on virkkaamani hämähäkin verkko ja Anun hämähäkit. Anun lempiaiheet ovatkin juuri erilaiset ”ötökät”. Niillähän kaikilla on sarvet.
Erivärisiä poronsarvia, hirven sarvet, kaurismaalaus ja alakulmassa Anun ” Musta Anubis” sarvipääveistos :
Anun töitä sijopitettuna veistostolpilla.
Takaseinälle rakensimme installaation kivistä ( = huopakiveni ) ja oikeista sekä tekemistämme sarvista ( porojen ).
Materiaalina töissä ovat erilaiset maalit, paperit, metalliverkot, keramiikka, grafiikanlehdet, neulelangat, kankaat, huovutusvillat, rappaussementti ja paljon muutakin ympäriltä löytynyttä inspiroivaa ”jätettä”.
Joitain töitä on tässä vielä näyttämättä eli menkää katsomaan jotka Keiteleellä päin liikkuvat. Seuraavaksi näitä tuomme näytille Siilinjärven kirjaston Artsiin marraskuuksi.
Tervetuloa !
Keiteleen kirjaston näyttelytila 3. – 27.9.2013
ma, ke, pe 13 – 19
ti, to 9 – 14
la 9 – 13
