marraskuu 2012


Päivät ovat tosi pimeitä.  Monet tuumaavat nukkuvansa talviunta enkä itse tunne olevani siinä poikkeus, haukotuttaa pitkin päivää.

Lääkkeenä saamattomuuteen on takuu varmasti Joulun lähestyminen.

Joulua olen puuhastellut jo pitkin syksyä ja tarkoitan askarrellut sitä sun tätä.  Tässä muutama kuva, jotka nekin ovat aika syksyn harmaan tummia, sisätiloissa kun on pikaisesti otettuina

Lehdet kohta leikkuuseen

Gudrun Sjödenin katalogi on ollut ruokapöydän lehtipinossa selattavana.  Tykkään siitä lehdestä.  Onhan siinä kauniita kuvia, asiaakin mutta lopuksi oivaa materiaa leikkeleiksi.  Lehden paperi on mukavan ”uusiota” ja sopivan tanakkaa.  Olen tehnyt siitä monet pikkulaatikot ym.  Nyt oli vuorossa Jouluiset pallo-  ja sydänripustukset.

paperista ommellut sydänriipukset

Leikkaan kaksinkertaisesta paperista ja ompelen ompelukoneella pitkällä suoralla tikillä.

Pallomuodon olen leikannut kolminkertaisesta paperista ja ommellut koneella nauhaksi.  Kuvassa olen ”avannut” yhden pallon auki ja loput avaan toki myöhemmin.  Koneella ommellessa on hyvä pitää /vetää kevyesti ompelustansa takaa jotta tikki ei jää tyhjää ommellessa paikalleen sotkuilemaan.  Sitten vain pallonippuja ( 3-kertainen) syötellään jonoon.  Tämähän on ikivanha ja helppo toteuttaa ja mielestäni niin kivaa Jouluaskartelua.

Käsintikkaus on myös kelvollinen ja sitä voi toteuttaa kauniilla langalla.

Joulukorttien kuvia olen aloitellut vaikka kortteja on vielä paljon jäljellä viimevuosilta.

Omat kortit ovat vain niin mun juttuja.

Nämä ovat eräänlaista pikasyväpainannalla tehtyjä.  Paperi on siihen tyypillistä tanakkaa ja kostutettuna pehmeää.  Olen käynyt Puttosen Marin opissa ja tällainen uusi kokeilu tuli tehtyä grafiikan prässillä ja oikeilla painoväreillä.

Ennestään grafiikan teko on tutumpaa 80- ja 90-luvulta.

Näitä pikkulappusia sitten liimailen korttipohjille.

Minulla on kaikki ripustuspaikat käytössä ja Joulun lähestyessä tulee lisää tavaraa.  Ehkä Joulun alla vähän rauhoittelen paikkoja.

Tänään laitoin jo ruokailutilaan punaiset verhot ja

Jouluvaloja ulos!!   Jes ! Valoa !!

.

Mainokset

Seuraava käsityökerhomme, Vinniklubi on kuten sovittu ma 26.11. klo 16 alkaen.

Siitä seuraavan Vinniklubin  pidämmekin jo sovitusta aiemmin eli seuraavana maanantaina 3.12.

Nyt on Joulu jo lähellä joten Joulujuttuja jo tekemään:

-oma neulonta/virkkaus mukaan

– pieniä huovutusjuttuja huovutuspajassa:  huopapalloja, huopakoruja, huopasaippuoita..

sytykeruusuja munakennoista ja kynttilänjämistä.

Ota mukaasi näitä materioita mitä kotoasi löydät ja minulta löytyy loput !

Vuoden viimeisellä kerralla ma 3.12. korttipaja !

Kyllä nyt on paha mieli.
Viime maanantaina tuli kylmää vettä niskaan ja kunnolla.

Minne joutuvat kaikki se kerätty tieto, taito, mallit – kaatopaikalleko ?

Omat myyntitilitappiot eivät pahasti harmita mutta tämä kokonaisuus perusteellisesti vei ”jalat alta ”.  Kun yli 100-vuotias yhdistys on kerännyt, edistänyt käsityöperinnettämme, uudistanut erinomaisesti taitoamme niin harrastajille kuin ammattilaisille ja sitten tulee loppu.  Meille käsityöläisille konkreettisesti yllätyksenä mutta kuulin että kauan on tätä tilannetta jo pyöritelty yhdistyksen päättäjillä.

Kaikki alueen taito- ja käsityökeskukset lopettavat näinä päivinä – juuri ennen Joulumyyntisesongin alkamista !!!  Ja kaikki myyntitilitykset jäävät saamatta !!

Ja nämä keskukset  sijaitsevat tietääkseni:

Kuopiossa, Karttulassa, Vehmersalmella. Siilinjärvellä, Nilsiässä, Suonenjoella, Varpaisjärvellä ja Vesannolla.  -kaikki loppu !

Olen jo jonkin aikaa vähennellyt myyntitilejäni eri lahjapuoteihin.  Nyt se päätös vain vahvistuu.  On nimittäin tullut jo niin monta kertaa tappiota näissä tilityksissä.  Tuotteitani saa kohta enään vain minulta – kun tätä kysellään.

Ja harmittaa kaikkien keskusten työntekijöiden puolesta – voimia heille !

Yhtään kuvaa en saa tähän postaukseen mutta taidan laittaa kuitenkin yhden hautakuvan, jonka otin nyt syyskuussa Inarilla, Lapin kullankaivajien hautausmaalta.  Otin tämän kuvan sen kauniin herkkyyden tähden ja tarkoitukseni on tutkailla kaikkia vastaantulevia kiviä josko sydän sattuisi kohdalle.  Sen veisin omien rakkaitteni haudalle.

”kivisydän”

Tarvitsin maalaustakin Portaanpään opistoon .

Takin tulisi olla tukevaa kangasta ettei heti maaliroiskeet olisi läpi kankaan, tarpeeksi pitkä ja tilavakin jotta talvipaita mahtuu mukavasti alle.  Vaatekaapissani on ollut jo 80- luvulta vanha Marimekon raitapaita, joka sekin oli kirpparilöytö.  Sen ajan Marikankaat olivat melkein ”peltiä” eikä koskaan menneet puhki.  Toinen Marikangas oli myös 90-luvun alussa ompelemastani miehen paidasta.  Nämä kun yhdistin, sain pituutta ja sivuun leveyttä.  Tietty isot taskut myös olivat tarpeeseen.

Huopakivisessioni jatkuvat edelleen.  Tällä erää olen tehnyt noita pieniä ”kiviä”.  Huopakivihelmiä sekä kivikorviksia on syntynyt ja kuvissa nyt omissa korvissa:

huovutettuja kivikorviksia

 

Kiveä nämä eivät ole vaan kevyttä villaa ettei jäisi lukijalle epäselvyyttä.

Olen tehnyt jo useita vuosia huovutettuja, värikkäítä korviksia ja jälleen Joulun lahestyttyä on vuorossa huopapallojen tekoa,  pääasiassa kuitenki helmiksi kaulalle.  Niitä on kiva yhdistellä vaikkapa puuhelmien kanssa ja on niin Jouluista…kun punaisia käyttää. Laitan kuvaa helmistä myöhemmin.

Mutta vielä on yhdet lahjaksi saamani korvikset ! Nämä ovat juuri sellaiset, joita olen halunnut mutta iteltä jäänyt tekemättä.  Yllättäen sainkin sellaiset ja juhlakäyttöön oivalliset, virkatut hopeiset.  Huomatkaa, mikä näissä on runkona !  Tekijänä on Marja-Leena Lappalainen

lyrex-langasta virkatut

Joulu lähestyy ja silloin neulontatyöt aktivoituvat.  Syntyy sukkaa…. ja monenlaista  on suunnitteilla´ja Joulu tuleeee..

Olen aina ihaillut Virolaista neulontakuviointia,  varsinkin Viron isojen saarten kirjotaneuleita.

Saarenmaa ja Muhu ynnä muut syrjäisemmät alueet Eestissä säästyivät aikoinaan Neuvostoliiton ”hävitykseltä” heidän vanhassa rakennuskultuurissa ynnä muissa kansanperinnekulttuureissaan.  Saarilla on perinteisesti kudottu ohuitakin neuleita ja kirjottu ne.  Ja niin tehdään edelleen ja todella kaunista tehdäänkin.

Luin jälleen kerran Käsityölehteä,  heidän omaa, joka on nykyisin myös suomennettuna myynnissä meillä.  Itse ostan lehden Siilinjärven ABC:ltä joten eiköhän lehti löydy monesta kaupasta.

Olen neulonut nämä tuotokseni neulekoneella ja päällekirjaillut niitä villalangoilla vapaasti omasta päästäni ja tällaisia on tullut:

Langat ovat ohuehkoa sukkalankaa enkä muista mitä merkkiä ovat sillä tapanani on ostella kerä-pari kun kohdalle sattuu jotain oikein ihanaa. Lankaa sitten pyörittelen jopa vuosia ennenkuin tulee se juttu mihin on juuri sopiva.  Nyt oli näiden lankojen vuoro.  Ja 100 grammasta tulee sukat sekä melkein kynsikkäät.

kirjotut neulesäärystimet

Lunta tuli sopivasti valaisemaan maisemaa mutta tummat säärystimet jäivät kuitenkin vähän pimentoon.  Olen saanut valmiiksi myös vihreän hameen, jonka langat ostin hiljan suorittamaltani matkalta Tallinnan Karnaluksin tekstiilitukkuun.

Minulla on aina meneillään sukan neulonta myös käsin .  Tässä on vuosi sitten ostamaa käsinvärjättyä (kallistakin) vihreää , ihanaa sukkalankaa ja tarpeeksi hyvää pikkutytöilleni.

Neulon säärystimen ”levynä” ja kirjonta on siihen kätevämpää.  Tässä on pohja tumman viridianin vihreä vaikka kuva kertoo ihan muuta.

Tv- katselu sujuu ihan hyvin samalla kirjotessa  ja pikkupöytä olohuoneessa onkin sitten tämän näköinen – tässäkin vain pieni otos.

Vielä on intoa ja kivoja lankoja joten tämä työ jatkuu toistaiseksi.  Joululahjoja syntyy ja Joulumyyjäiset odottavat tarjontaa.

Huovutusta on jälleen opiskeltu !

Kaikki suunnitelmat tuli tehdyksi ja hauskaa oli.  Näin Siilinjärven Innocumissa, huovutuskurssilla.

Parina iltana syntyi monet kivet ja tossut ja tässä muutama kuva työskentelystä sekä melkein valmiistakin tuotoksistamme.

Karstavilla laitetaan ohuen ohuesti 3 kerrosta kaavan (tehty kuplamuovista) päälle molemmin puolin.  Työtä pyöritellään siis 6 kertaa ympäriinsä ja villa kiinnittyy.  Ensimmäisessä kuvassa on syntymässä huopakiveä ja oikeanpuoleisessa kuvassa tehdään tossuja.

Tässä on menossa jo 3. eli viimeinen kerros ja kuviot ovat tekosessa.

töppöstä syntymässä

 

Kaavamuovi on saatu juuri huovan sisästä pois ja toisessa kuvassa on suoritettu jo vanutus eli töppönen jo jotakuinkin lopullisessa koossaan.

Kun paljon käyttää näin mukavia töppösiä, olisi syytä panna nahkapalaa pohjiin.

Valmista tossua, vielä kosteana.

 

Huovutetun kuvan ( seinälle …)  tekoakin ehdittiin ja tässä on hämähäkin verkkoa syntymässä.siitä tuli hieno ja harmikseni valmiin työn kuvaus unohtui.  Usein käykin niin että työn tiimellyksessä ja innostuksessa ei kuvauksia muista lainkaa.

 

Kiven täyttöä menossa.

Näihin tulee vielä ehkä pirtanauhaa tossun varteen ?