kierrätys


20180906_105502

Syksy on saapunut helteisen kesän perään.  On siis erilaisten kerhojen aika aloittaa.

Minulla on  Siilinjärven Vuorelassa kuvataideyhdistyksemme lasten kuviskerho ja lupauduin sen ohjaajaksi kymmenelle taiteilijanalulle.  Kolmannen kokoontumiskerran aiheena oli pienesti ympäristöteokset.  Teimme oman pienen risukudoksemme luonnon antimista.  Koska olikin sateinen päivä, keräsin valmiiksi puutarhan ”rusuja sekä viimeisiä kukkia”.  Olin suunnitellut etukäteen keräävämme lasten kanssa oksia lisää pihaympäristöstä mutta ei nyt onnistunut.   Kehyksien kepukat olin kerännyt mäntymetsästä ja sitä löytyy lähistöltäni runsaasti.  Tein kehykset etukäteen valmiiksi sillä ei se ole ihan yksinkertaista pienten lasten tehdä lyhyessä kerhoajassa.  Loimet lapset loivat itse.

Tällaista kaunista syntyi:

20180906_104958

Olihan nämä kuvattava kun risut ovat katoavaa kuvakerrontaa.

Mainokset

20180522_130835

Tykkään pyöritellä kuteita ja nämä materiaalit löytyivät läheltä.

Värimandaloita kehiin !

Indikissa tuli ihmettelemään uutta tuunausta, samoin minä tuumaan mitä tästäkin tulisi.  Jokatapauksessa katselin isoa tukevaa pahvia ja leikkasin sen ympyräksi.

Olen jo vuosia tuumaillut tällaista kudontaa ja nyt sen toteutan, näin kesäisinä päivinä kun isommat kevätpuutarhatyötkin jo tehtynä.

Pahvi on tässä halkaisijaltaan n. 50 cm, tein leikkausviillot n. 5 cm välein ja parittomilla viilloilla.  Loimen loin tukevasta puuvillapunoksesta, jota olen käyttänyt makramepunontoihin.  Se ei jousta joten pysyy napakkana punotessakin.

pahvikudonta

Pahviympyrä ja loimet

 Valitsin erilaisia materiaaleja kuteiksi : kankaisia- ja trikoisia matonkuteita, merinovillatopsia, pörrölankoja jne.

 

 

Riippuen kuteen materiasta pujottelin perinteisesti palttinana tai kuten ensimmäisessä kuvassa oranssilla kuteella.

Tämä oli niin kivaa tekemistä milloin terassilla aamuauringossa, illalla pihakeinussa tai TV:n äärellä.  Helppo pyöritellä missä vain ja välillä leikkelin uutta kudetta saadakseni uusia värejä.  Matonkuteitahan minulla riittäisi mutta ovat muualla eli mattokudonnassa Tuusniemellä.

20180524_160530

Ensimmäiset 3 valmiina

Mitä näistä oikein tulee ?

pefletit puutarhassa

20180527_071053

20180527_071156

Aika nopeasti selvisi että olisi kivat pefletit minun puisille, koville keittiön tuoleilleni.  Lämmittäisivät kivasti talvella ja kun laitoin merinovillaa paksusti niin paksunpehmeät vaikka retkialustoiksi.  Taidan tehdä seuraavaksi pyöreää mattoa hula-hularenkaan avulla !

Tärkein asia, näitä tehdään lastenkin kanssa.  Olen varannut jo monet isot pahvit tulevaan kudontaan.

Seuraava postaus taitaa kuitenkin olla muunlaisia punontoja, makrameeta kun olen niitä jo kuvaillut.

Tämän Joulun olen kokonaan kotona Riistavedellä ja sekö on tehnyt sen että Jouluni rakentuu kerrankin ajoissa.  Tietysti tämä blogini päivitys peräpäivinä, nyt jo 22. pvä teki tämän ”sisustamisen” aktiiviseksi.  Jatkuvasti jouluaskartelua, kuvausta, tietokonneella oloa.  Tietokoneella aika paljonkin kun juuri ennen joulukuun alkua asensin kokonaan uuden koneen uusine päivityksineen.  Opettelemista riitti kiireiden lomassa mutta onhan ollut hyväksi kun kone toimii nyt kuin unelma ja tämä wordpressikin on joutuisan yksinkertaista.

Nyt viimeiset punaiset sekä perinteiset joulujuttuni esille !

Kuvan vasemmalla on joululiinani ja oikealla joulumattoni, oma kutomia tietysti.  Joulun tuntu tulee parhaiten näistä.  Alempana olevassa kuvassa on liinani pää kuvattuna ja siitä selviää  loimien ja kuteiden rakennetta.  Tässä on käytetty materiana kokonaan jämälankoja – ohuita ja erilaatuisia, vähän kuin ”Saori-tekniikassa”.

20171222_095632

20171222_102308

Tämä vihreä matto sai väistyä punaisen tieltä vaikka olisihan sekin sopinut hyvin jouluun.  Mutta kun vaihto tekee sitä joulua !  Kierrätystä mattojenkin teko on ollut.  Jos kangas ei kelpaa enää muuhun ompeluun, joutaa se maton kuteeksi.

 

20171222_101539

Tämän peiton laitan sohvani selkämyksen taakse sillä tämä on hyvin esillä.  Peiton olen ostanut valmiina matkoilta ja on israelilaista käsityötä.

20171222_10022220171222_102105

Nämä aplikoimalla tehdyt työt sijoitan ikkunaani ulkovaloa vasten.  Amarylliksen ja kuusen olen tehnyt värjäämistäni kankaista ja vinonauhankin taitoin kapean kapeaksi.  Ompelun olen tehnyt kokonaan käsintikkauksella. Työt tein kurssityönä Järvenpäässä joskus 25 vuotta sitten ja ovat aika pieniä.

Ja vielä muutama kuva –  ei niin punaista:

20171219_06550220171219_065047

 

Marimekon ”Jokapoika” sai uuden elämän esiliinana.

Tämä paita kuten muutkin vaatekaapissani olevat  Jokapoika- paidat ovat tosi vanhoja ja siten vahvaa, paksua kangasta.  Tätä raitakangasta Marimekko aloitti tuottaa 1954 enkä oleva varma oliko laatu jo heti tätä, ei mene puhki millään.  Olen ostanut nämä paidat kirpputorilta 80- luvun lopulla ja pitänytkin niitä työpaitoina.  Jotenkin niukkaa mallia kun kokolappua katsoo.  Ja taatusti kierrätystä !

Näin netistä kuvan, jossa miesten paidasta oli ommeltu esiliina.  Sehän vaikutti kätevältä kun vaatekaapissa on melkein jokaisella omia sekä miesten paitoja käyttämättömänä.  Kirpputoriltakaan ne eivät mene kaupaksi, edes eurolla, mutta kangas on hyvää eikä raaskita kaatopaikalle niitä kuskata.

Siis ompelemaan essuja ja tämän musta/valkoraitaisen varaan itselleni ja muut lahjoitan/laitan Marttamyyntiin.

Leikkuutyötä ensin:  Hihat pois kainaloiden alta aloittaen leikkuuta raglan mallisena  kauluksen taakse … jätä pari senttiä niskaan kangasta jotta on ommellessa käännösvaraa.  Itse en tykkää noista tärkätyistä kauluksista joten jätän vain ”kanttikauluksen” jäljelle.  Vasemmasa kuvassa on hihan suu leikattu ja siitä tulee reilu tasku.  Myöhemmässä kuvassa se näkyy paremmin kuin tässä kankaassa.  Takakappaleesta leikataan ylimääräinen pois ja siitä sekä hihojen kappaleesta riittää essun helmaan laittaa tarvittaessa pituutta lisää niinkuin tässä tein.

Tämäkin kangas on vahvaa vanhaa laatua mutta hihojen suissa näkyy jo värikulumaa.

Oikeanpuoleisen paidan olen pilkkonut jo aikoinaan paidaksi itsellni.  Olin ottanut kaulusta sekä hihansuuta pois joten taskut ovat nyt ilman hihakanttia.  Tämäkin paita ihanaa tukevaa laatua.

Sain ystävältäni kassillisen miehensä pieneksi jääneitä paitoja ja mahtavasti niistä taidan ommella ainakin parikymmentä essua naisille sekä miehille.  Mukana oli kauniita laskoskoristeisia valkoisia juhlapaitoja joten juhlaesiliinoja tulee myös kehiin.

Huomaa että eri kankailla voi myös  leikitellä varsinkin kun paidan oma kangas loppuu.

Olen kyllä tehnyt aikaisemminkin miesten paidoista uutta mm. raglanhihaista kesäpaitaa itselleni sekä yöpaitaa…örkki-nukeiksi tilkut jne.

Hihat pois, takaa yläosa pois. hihat taskuiksi ja lopuksi käännöshuolittelut + vyö, VALMIS 

Jatkan kangastilkkuaskartelulla pehmokuusella.

Olen nähnyt netissä kuvia erilaisista kuusijutuista, joihin voi hyvin käyttää näitä kangastilkun jämiä.  Kaikki jämät ovat niin minun juttujani ja hyvä mieli tulee kun saan ne käytetyksi.  Minusta ihan järkevästi vaikka ehkä jonkun muun mielestä turhaa energian käyttöä.  Ompelu vain on niin mukavaa – ajoittain.

20171203_211455

Kankaat ovat vanhoista paidoista, mekoista, tyynynpäällisistä ja silputuksi tuli aikaisemmin tehtyjä kuvatekstiilejäkin.  Erilaisia nappejakin saa käytetyksi kuusen latvaan ja näissä olen sitonut napista paperinarun lenksuksi.

20171203_211335

…oksan karahkaan, kuuseen, paketin päälle…

Kepparini hujahtivat heinäkuuksi kirjastomme näyttelyvitriiniin.

Paikka on Riistaveden keskustassa.  Kuvat ovat harmillisesti suttuisia kun lasin läpi kuvasin mutta jotain kuitenkin selvinnee.  Tilakin on pieni kun lähtökohtana pidin runsautta ja tuli kuormattua autoon vaikka mitä. Keppareiden ympärille/taustalle laitoin vanhempia töitäni:   huovutettua unikkopeltoa, ryijy/huovutuskoivua,huopakiviä mattona ja kivinä, pieniä maalauksia hepoista… siis keppareiden runsauden sarvi tuli näyttelystäni tällä erää.

Keppareiden materiaali on tietysti vanhoista töistäni, joita olen uudistanut/silpunnut viimeiset vuodet.

20170703_193227

20170703_152347

20170703_143452_resized

Kepparini ovat matkanneet Järvenpään PuistoPluskadulla ja nyt palautuivat tähän näyttelyyn.

Seuraavan kerran hepat kirmaavat la 15.7. Riistaveden perinnepäivillä ja uusi näyttely rakentuu keppareiden ympärille syyskuuksi Pytingin Puodin Vintille.  Silloin pidämme avajaiset la 2.9. klo 12-16. ja samalla kaikille lapsille ja lapsenmielisille keppariesterata.  Näistä lisää myöhemmin elokuussa ja toivomme tietysti että kesää riittää syyskuussa kun tämä alku on ollut ”ei niin kesää”.

 

20160924_181146_resized

Siniset kaverukset jäivät laitumelle ilta-auringossa ja yökin menee siellä mukavasti.  Nämä kepparit olen tehnyt aikoinaan tekemistäni villabuklee-kaulaliinoista.

Viereiset kepparikaunottaret kuoriutuivat 90-luvulla tekemästäni kuvakudoksesta.  Kuvakudos on kudottu kangaspuissa ohuesta villalangasta gobeliinitekniikalla.  Ja arvata saattaa kuinka monta tuntia kuvan kutomiseen on mennyt.  Nämä  2 tulevat siten näyttelyyn eikä ilmeisesti koskaan voi hinnoitella myyntiin.

Onhan keppareilla ovat nimetkin mutta olkoon omana tietonani toistaiseksi.

Nämä kaverukset majailevat Ruosteisen Kuun – putiikissa (myytävänä) Kellokosken ruukilla.

Etummainen ”pastilli”-keppari on huopakankaaseen kirjaillusta isosta ”lintu-kuvasta”.  Näyttelytyöksi sekin aikoinaan tehty mutta en kelpuuttanutkaan sitä ja tämä kangas jäi lojumaan komeron perukoille.  Nyt sain kirjotusta kuvasta 4 kappaletta kaunista satukepparia.

Kaikki kepparit olen tehnyt oman varastoni vanhoista näyttelytöistä, vanutetuista neuleista, villasukista, villakankaista, huovutuksista…. vain mielikuvitus on rajana – siis jokainen keppari oma persoonansa.  Sisus on vanua ja villaa ja kun päällinen on aina villaa, huovutan pintaan lisäkuviot.

”Punapää”: n olen ommellut huovutuksesta, jonka tein 10 vuotta sitten Picasso-näyttelyyni.  Aiheena oli ”*Guarnica”, jossa Pabo P. kuvasi kylän tuhoa Espanjan sisällissodassa. Taiteilijan maalaus oli iso (niin oli oma huovutuksenikin n. 200 x 160 cm ) ja yksi hänen tunnetuimmista töistään.  Siinä keskeisenä oli haavoittunut hevonen.

20170514_080243

Enter a caption

Pidimme lasten kanssa KEPPARI-TAPAHTUMAN  10.6. Pytingin Puodilla, Järvenpäässä  ja siitä nämä kuvat.

Hepat olivat oikeassa käytössä ja kauniissa maisemassa, kauniina kesäpäivänä saimme onnistuneet  estekisat pidetyksi.  Runsas osanotto ja hurja innostus tähän harrastukseen on niin totta.  Minulla ja tytöilläni oli niin kiireinen päivä että kuvat jäivät ottamatta itse estehyppelyistä.  Venlan isä oli tehnyt oikeat hevosesteet !!

Seuraavan kerran vien keppareita esittelyyn Järvenpään Blues-kadulle kesäkuun viimeisinä päivinä ja kerään voimia uuteen estekisatapahtuman järjestelyihin syyskuun alkuun.  Näyttelykin on keppareista heinäkuussa Riistaveden kirjastolla joten keppareiden teko jatkuu edelleen.

Linkki edelliseen kepparijuttuuni.

Seuraava sivu »