kierrätys


Marimekon ”Jokapoika” sai uuden elämän esiliinana.

Tämä paita kuten muutkin vaatekaapissani olevat  Jokapoika- paidat ovat tosi vanhoja ja siten vahvaa, paksua kangasta.  Tätä raitakangasta Marimekko aloitti tuottaa 1954 enkä oleva varma oliko laatu jo heti tätä, ei mene puhki millään.  Olen ostanut nämä paidat kirpputorilta 80- luvun lopulla ja pitänytkin niitä työpaitoina.  Jotenkin niukkaa mallia kun kokolappua katsoo.  Ja taatusti kierrätystä !

Näin netistä kuvan, jossa miesten paidasta oli ommeltu esiliina.  Sehän vaikutti kätevältä kun vaatekaapissa on melkein jokaisella omia sekä miesten paitoja käyttämättömänä.  Kirpputoriltakaan ne eivät mene kaupaksi, edes eurolla, mutta kangas on hyvää eikä raaskita kaatopaikalle niitä kuskata.

Siis ompelemaan essuja ja tämän musta/valkoraitaisen varaan itselleni ja muut lahjoitan/laitan Marttamyyntiin.

Leikkuutyötä ensin:  Hihat pois kainaloiden alta aloittaen leikkuuta raglan mallisena  kauluksen taakse … jätä pari senttiä niskaan kangasta jotta on ommellessa käännösvaraa.  Itse en tykkää noista tärkätyistä kauluksista joten jätän vain ”kanttikauluksen” jäljelle.  Vasemmasa kuvassa on hihan suu leikattu ja siitä tulee reilu tasku.  Myöhemmässä kuvassa se näkyy paremmin kuin tässä kankaassa.  Takakappaleesta leikataan ylimääräinen pois ja siitä sekä hihojen kappaleesta riittää essun helmaan laittaa tarvittaessa pituutta lisää niinkuin tässä tein.

Tämäkin kangas on vahvaa vanhaa laatua mutta hihojen suissa näkyy jo värikulumaa.

Oikeanpuoleisen paidan olen pilkkonut jo aikoinaan paidaksi itsellni.  Olin ottanut kaulusta sekä hihansuuta pois joten taskut ovat nyt ilman hihakanttia.  Tämäkin paita ihanaa tukevaa laatua.

Sain ystävältäni kassillisen miehensä pieneksi jääneitä paitoja ja mahtavasti niistä taidan ommella ainakin parikymmentä essua naisille sekä miehille.  Mukana oli kauniita laskoskoristeisia valkoisia juhlapaitoja joten juhlaesiliinoja tulee myös kehiin.

Huomaa että eri kankailla voi myös  leikitellä varsinkin kun paidan oma kangas loppuu.

Olen kyllä tehnyt aikaisemminkin miesten paidoista uutta mm. raglanhihaista kesäpaitaa itselleni sekä yöpaitaa…örkki-nukeiksi tilkut jne.

Hihat pois, takaa yläosa pois. hihat taskuiksi ja lopuksi käännöshuolittelut + vyö, VALMIS 

Mainokset

Vanhat kirjat kiertoon/käyttöön !

Tässä on yksi oiva käyttä vanhoille kirjoille, jotka muutoin menisivät jopa roskikseen.  Minä olen sitä ikäluokkaa joka lapseni oppi että kirja on arvotavara enkä missään tapauksessa laita sitä kokonaan hävitykseen.

”Joulukorttien säilytin” on aika kiva ja siinä säilyvät (ainakin seuraavaan jouluun) saamasi joulukortit kauniisti esillä joulun ajan ja vielä ruokapöydän päässä koristeenakin.

20171208_071312

Ota hylattäväksi tuomittu vanha kirja.  Taittele 2-4 sivua kerrallaan korkeussuunnassa kahtia kohti kirjan sivutyveä.  Kuva kertoo tämän paremmin.  Tee taitokset koko kirjalle ja mieluiten puolesta väliä jatkat taittamista takaosasta käsin keskustan suuntaan niin sivut pysyvät tasapainossa.  Ei sitten mitään liimauksia tarvita.

Alakuvan kirjassa kansien sisäosa oli jo valmiiksi joulunpunainen joten en liimaillut siihen mitään kuvia/tekstiä.  Tämä korttikirja on tämän joulun tuotos ja olen saanut yhden joulukortin ja senkin suoraan käteen.  Siinä se odottaa postin tuomia uusia joulukortteja.  Aikaisemmissa kuvissa olen liimannut sisäkanteen mm. jouluisia kuvia, postimerkkejä jne.

Nyt  kaikki  kortit tulevat vasta jouluviikolla kertarysäyksellä.  Siis en tykkää koska olisi kiva saada korttia pitkin joulukuuta rauhassa, tasatahtiin.  Mukavahan niitä on lähetellä punaisessa kuoressa mutta, mutta… kaikki yhtäaikaa jäävät huonommalle huomiolle ja haluaisin korttisäilyttimeeni tervehdyksiä aikaisemmin.

Jatkan kangastilkkuaskartelulla pehmokuusella.

Olen nähnyt netissä kuvia erilaisista kuusijutuista, joihin voi hyvin käyttää näitä kangastilkun jämiä.  Kaikki jämät ovat niin minun juttujani ja hyvä mieli tulee kun saan ne käytetyksi.  Minusta ihan järkevästi vaikka ehkä jonkun muun mielestä turhaa energian käyttöä.  Ompelu vain on niin mukavaa – ajoittain.

20171203_211455

Kankaat ovat vanhoista paidoista, mekoista, tyynynpäällisistä ja silputuksi tuli aikaisemmin tehtyjä kuvatekstiilejäkin.  Erilaisia nappejakin saa käytetyksi kuusen latvaan ja näissä olen sitonut napista paperinarun lenksuksi.

20171203_211335

…oksan karahkaan, kuuseen, paketin päälle…

Kepparini hujahtivat heinäkuuksi kirjastomme näyttelyvitriiniin.

Paikka on Riistaveden keskustassa.  Kuvat ovat harmillisesti suttuisia kun lasin läpi kuvasin mutta jotain kuitenkin selvinnee.  Tilakin on pieni kun lähtökohtana pidin runsautta ja tuli kuormattua autoon vaikka mitä. Keppareiden ympärille/taustalle laitoin vanhempia töitäni:   huovutettua unikkopeltoa, ryijy/huovutuskoivua,huopakiviä mattona ja kivinä, pieniä maalauksia hepoista… siis keppareiden runsauden sarvi tuli näyttelystäni tällä erää.

Keppareiden materiaali on tietysti vanhoista töistäni, joita olen uudistanut/silpunnut viimeiset vuodet.

20170703_193227

20170703_152347

20170703_143452_resized

Kepparini ovat matkanneet Järvenpään PuistoPluskadulla ja nyt palautuivat tähän näyttelyyn.

Seuraavan kerran hepat kirmaavat la 15.7. Riistaveden perinnepäivillä ja uusi näyttely rakentuu keppareiden ympärille syyskuuksi Pytingin Puodin Vintille.  Silloin pidämme avajaiset la 2.9. klo 12-16. ja samalla kaikille lapsille ja lapsenmielisille keppariesterata.  Näistä lisää myöhemmin elokuussa ja toivomme tietysti että kesää riittää syyskuussa kun tämä alku on ollut ”ei niin kesää”.

 

20160924_181146_resized

Siniset kaverukset jäivät laitumelle ilta-auringossa ja yökin menee siellä mukavasti.  Nämä kepparit olen tehnyt aikoinaan tekemistäni villabuklee-kaulaliinoista.

Viereiset kepparikaunottaret kuoriutuivat 90-luvulla tekemästäni kuvakudoksesta.  Kuvakudos on kudottu kangaspuissa ohuesta villalangasta gobeliinitekniikalla.  Ja arvata saattaa kuinka monta tuntia kuvan kutomiseen on mennyt.  Nämä  2 tulevat siten näyttelyyn eikä ilmeisesti koskaan voi hinnoitella myyntiin.

Onhan keppareilla ovat nimetkin mutta olkoon omana tietonani toistaiseksi.

Nämä kaverukset majailevat Ruosteisen Kuun – putiikissa (myytävänä) Kellokosken ruukilla.

Etummainen ”pastilli”-keppari on huopakankaaseen kirjaillusta isosta ”lintu-kuvasta”.  Näyttelytyöksi sekin aikoinaan tehty mutta en kelpuuttanutkaan sitä ja tämä kangas jäi lojumaan komeron perukoille.  Nyt sain kirjotusta kuvasta 4 kappaletta kaunista satukepparia.

Kaikki kepparit olen tehnyt oman varastoni vanhoista näyttelytöistä, vanutetuista neuleista, villasukista, villakankaista, huovutuksista…. vain mielikuvitus on rajana – siis jokainen keppari oma persoonansa.  Sisus on vanua ja villaa ja kun päällinen on aina villaa, huovutan pintaan lisäkuviot.

”Punapää”: n olen ommellut huovutuksesta, jonka tein 10 vuotta sitten Picasso-näyttelyyni.  Aiheena oli ”*Guarnica”, jossa Pabo P. kuvasi kylän tuhoa Espanjan sisällissodassa. Taiteilijan maalaus oli iso (niin oli oma huovutuksenikin n. 200 x 160 cm ) ja yksi hänen tunnetuimmista töistään.  Siinä keskeisenä oli haavoittunut hevonen.

20170514_080243

Enter a caption

Pidimme lasten kanssa KEPPARI-TAPAHTUMAN  10.6. Pytingin Puodilla, Järvenpäässä  ja siitä nämä kuvat.

Hepat olivat oikeassa käytössä ja kauniissa maisemassa, kauniina kesäpäivänä saimme onnistuneet  estekisat pidetyksi.  Runsas osanotto ja hurja innostus tähän harrastukseen on niin totta.  Minulla ja tytöilläni oli niin kiireinen päivä että kuvat jäivät ottamatta itse estehyppelyistä.  Venlan isä oli tehnyt oikeat hevosesteet !!

Seuraavan kerran vien keppareita esittelyyn Järvenpään Blues-kadulle kesäkuun viimeisinä päivinä ja kerään voimia uuteen estekisatapahtuman järjestelyihin syyskuun alkuun.  Näyttelykin on keppareista heinäkuussa Riistaveden kirjastolla joten keppareiden teko jatkuu edelleen.

Linkki edelliseen kepparijuttuuni.

Keppareita esittelyssä !

Tuunaustekemiset jatkuvat ja hyvä niin sillä mikäs sen mukavampaa.

Olen tällä erää tehnyt näitä pari viikkoa.

Pikkutyttöni ovat innokkaita heppahoitajia ja ratsastus keppareilla on mainiota liikuntaakin.  Ensin niitä tehdään, varustetaan ja sitten hoidetaan sekä liikutellaan.  Talviloma Riistavedellä meni jotakuinkin Venlan, Iidan ja Lotan keppareiden tiimoilla.  Mutta nyt innostuin minäkin todenteolla näitä tuunaamaan enemminkin.  Josko jopa myyntiin asti.  Taidan suunnitella pienimuotoista näyttelyäkin hepoista.  Olenhan tehnyt muutaman maalauksenkin hevosista,  jota aihetta olen aikaisemmin eniten karttanut.  Mutta tämähän onkin kuin nuken tekoa ja sen kyllä osaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Koko touhu lähti  tälläkertaa näistä joutavista vanhoista töistä.  Ei niitä heitetä pois koska ovat tietysti mahtavaa materiaalia johonkin.  Nyt nämä villaiset kaulaliinat. sukat, kypärämyssyt sekä langat muokkasin kepparin rungoksi.  Villalangan neuloin yksinkertaiseksi sukaksi ja osan niistä täplitin   Kaulaliinasta sai osittain hepan päätä ja loput neuloin lisää.  Pesukonevanutustakin olen käyttänyt muutamiin.  Kiva  sukan ohje keppariksi löytyy Yhteishyvän sivuilta.

Muutenhan loppu onkin ”heppanuken” muokkausta:  turpa (suu), korvat, tukkaharja,  silmät, sieraimet, kuviointia …  Neulahuovutus on tässä myös paikallaan sillä heppa on villaa ja villakuoren alle olen myös asettanut osan villaa, osan tavallista polystervanua jotta ratsusta ei tule liian painavaa.

Lopuksi vielä kuvia:

20170416_12463120170416_112917_resized

Lotan kanssa olimme Pääsiäisen alla tyttöjen hevosta, Tuhkimoa hoitamassa ja ratsastamassa ja tietysti mukana yksi kepparikin.  Järvenpäässä ei lunta ja Tuusulanjärven jääkin jo lähtenyt mutta kotiin palatessani Riistavedellä on edelleen täysi talvi ja jäällä voisi vaikka auto ajaa.

20170416_124951

Hiihtolomaviikon viettona ovat olleet kuntoilun ohella pikkuompelukset.

Minä vain niin tykkään silputa kankaita ja katsoa mitä tulee tuloksena.  Kevät on selvästi jo tulollaan sillä pupujakin syntyy.

20170311_193621_resized

Tyttöpupu on saanut villaisen pitsimekon ylleen ja istuu maissiruohopellon reunalla.  Raotan tämän tekemistä mm: – mekko on aikoinaan tekemästäni jalkalampun varjostimesta, jossa oli huovuttamaani ohutta villakangasta ja metrin korkeana pieniä pitsivirkkauspaloja. Asiat uudistuvat ja lamppu tuli tiensä päähän ja materiaali muutaman vuoden kulutta tähän pupunukkeen.

Kuvaan nyt tässä muistiini näitä ”Olio-ötököitä”.  Nimet ovat olleet vaihdellen vaikka mitä ötökkää/oliota/otusta joten näillä minulle mieluisilla näyttää olevan monta nimeä  enkä osaa päättää mikä olisi oikea.  Onhan  siellä  kissaa, pupua, hiirtä,koiraa mörköä, joita mutrusuita syntyy mutta eivät mielestäni lainkaan vihaisina  heppuleina.

 

 

20170311_193922_resized

20170311_193723_resized

20170311_193825_resized

20170310_095110_resized

Oma vaatekomero on antoisa kangastilkkuvarasto.  Sitä vain huomaa että moni vaate on myös tullut tiensä päähän kun ovat hyllyllä käyttämättöminä.  Ja minähän en heitä mitään roskiin joten uusiokäyttöön sitten.

20170311_193511

Ja lopuksi viimevuotisista olioista kuvaa:

20160314_074701

Koko viikon näitä tuli tehdyksi hiihtoviikon kuntoilun lomassa.  Kun viikkoon ei ollut yhtäkään kokousta/opiskelutuntia, aurinkoisia päiviä monta, – hiihtoa ja lumikenkäilyä, kelkkailua ja huonompana sääpäivänä kuntosalia +++ oliompeluksia !

Seuraava sivu »