Paperin taittelu laatikoksi on niin mukava juttu että laitan sen tähän joulukalenteriini.  Taittelutyöt ovat suosittua kaiken ikäisille (lapset tykkäävät erityisesti) ja useimmiten ajankohtainenkin niinkuin nyt joulun alla.  Ja onhan tämä jälleen kierrätystyötäkin kun meillä tulee jätepaperiin erilaista  aikakausilehteä, paketointipaperia, tapetin paloja jne.

Ota esim n. A4 kokoinen paperi ja taittele siitä 2 kappletta samansuuruista neliötä, toinen tulee laatikon pohjaksi ja toinen taasen kanneksi.

Taittelutöissä tulee olla aina jämptin tarkka ja taitokset tehdä teräviksi.

Kun on saatu neliöön keskipiste taita jokainen kulma siihen (kuva ylävasemmalla).  Seuraavaksi taita suorat sivut keskipisteeseen.  Oikeassa kuvassa paperi on vavattu tämän taittelun jälkeen.  Nyt on kaikki taittelu tehty.

20171209_140621

Avaa paperitaitokset ja hahmota keskellä oleva neliö, joka tulee olemaan laatikon koko eli pohja tai kansi.  Tähän olen ruksannut neliön kulmat selvennyksen vuoksi.

Nyt tarvitsemme sakset, joilla leikkaat suoraan taitosta pitkin merkattuun pisteeseen asti.  Leikkaa myös viereinen viilto pisteeseen.  Seuraavaksi teet samat leikkausviillot vastapäisiin kohtiin.  Ei missään tapauksessa viereisiin sillä silloin lähtee kulma pois ja mitään ei saa poistaa paperineliöstä.

20171209_143827

Tässä on leikkausviillot tehty ja nyt viimeiseksi taitat laatikon reunat pystyyn ja laatikon päädyn reunat, joiden yli asettelet tuon kuvassa olevan yläkolmion.  En nyt osaa äkkiseltään ja tässä kiireessä sitä selvemmin sanoa mutta kun hetken pyörittelet työtä niin kyllä se siitä selkii.  Tällainen taittelutyö kuten kaikenlainen askartelu/kuvan tekeminen kehittää hahmottelua ja senhän on tulevaisuutta !

20171209_141039

Tee kaksi samanlaista niin saat kannenkin laatikollesi.  Kuvassa olen tehnyt laatikoita erilaisista tukevammista hylätyistä kirjan sivuista, lehtien ja mainosten kansista jne.

Lopuksi etsin netistä tähän yhden opaskuvituksen, jossa ei ole käytetty edes saksia:

45f697bd3ddb1ddb22c7bcda9be41850

Mainokset

Jatkan kangastilkkuaskartelulla pehmokuusella.

Olen nähnyt netissä kuvia erilaisista kuusijutuista, joihin voi hyvin käyttää näitä kangastilkun jämiä.  Kaikki jämät ovat niin minun juttujani ja hyvä mieli tulee kun saan ne käytetyksi.  Minusta ihan järkevästi vaikka ehkä jonkun muun mielestä turhaa energian käyttöä.  Ompelu vain on niin mukavaa – ajoittain.

20171203_211455

Kankaat ovat vanhoista paidoista, mekoista, tyynynpäällisistä ja silputuksi tuli aikaisemmin tehtyjä kuvatekstiilejäkin.  Erilaisia nappejakin saa käytetyksi kuusen latvaan ja näissä olen sitonut napista paperinarun lenksuksi.

20171203_211335

…oksan karahkaan, kuuseen, paketin päälle…

Kepparini hujahtivat heinäkuuksi kirjastomme näyttelyvitriiniin.

Paikka on Riistaveden keskustassa.  Kuvat ovat harmillisesti suttuisia kun lasin läpi kuvasin mutta jotain kuitenkin selvinnee.  Tilakin on pieni kun lähtökohtana pidin runsautta ja tuli kuormattua autoon vaikka mitä. Keppareiden ympärille/taustalle laitoin vanhempia töitäni:   huovutettua unikkopeltoa, ryijy/huovutuskoivua,huopakiviä mattona ja kivinä, pieniä maalauksia hepoista… siis keppareiden runsauden sarvi tuli näyttelystäni tällä erää.

Keppareiden materiaali on tietysti vanhoista töistäni, joita olen uudistanut/silpunnut viimeiset vuodet.

20170703_193227

20170703_152347

20170703_143452_resized

Kepparini ovat matkanneet Järvenpään PuistoPluskadulla ja nyt palautuivat tähän näyttelyyn.

Seuraavan kerran hepat kirmaavat la 15.7. Riistaveden perinnepäivillä ja uusi näyttely rakentuu keppareiden ympärille syyskuuksi Pytingin Puodin Vintille.  Silloin pidämme avajaiset la 2.9. klo 12-16. ja samalla kaikille lapsille ja lapsenmielisille keppariesterata.  Näistä lisää myöhemmin elokuussa ja toivomme tietysti että kesää riittää syyskuussa kun tämä alku on ollut ”ei niin kesää”.

 

20160924_181146_resized

Siniset kaverukset jäivät laitumelle ilta-auringossa ja yökin menee siellä mukavasti.  Nämä kepparit olen tehnyt aikoinaan tekemistäni villabuklee-kaulaliinoista.

Viereiset kepparikaunottaret kuoriutuivat 90-luvulla tekemästäni kuvakudoksesta.  Kuvakudos on kudottu kangaspuissa ohuesta villalangasta gobeliinitekniikalla.  Ja arvata saattaa kuinka monta tuntia kuvan kutomiseen on mennyt.  Nämä  2 tulevat siten näyttelyyn eikä ilmeisesti koskaan voi hinnoitella myyntiin.

Onhan keppareilla ovat nimetkin mutta olkoon omana tietonani toistaiseksi.

Nämä kaverukset majailevat Ruosteisen Kuun – putiikissa (myytävänä) Kellokosken ruukilla.

Etummainen ”pastilli”-keppari on huopakankaaseen kirjaillusta isosta ”lintu-kuvasta”.  Näyttelytyöksi sekin aikoinaan tehty mutta en kelpuuttanutkaan sitä ja tämä kangas jäi lojumaan komeron perukoille.  Nyt sain kirjotusta kuvasta 4 kappaletta kaunista satukepparia.

Kaikki kepparit olen tehnyt oman varastoni vanhoista näyttelytöistä, vanutetuista neuleista, villasukista, villakankaista, huovutuksista…. vain mielikuvitus on rajana – siis jokainen keppari oma persoonansa.  Sisus on vanua ja villaa ja kun päällinen on aina villaa, huovutan pintaan lisäkuviot.

”Punapää”: n olen ommellut huovutuksesta, jonka tein 10 vuotta sitten Picasso-näyttelyyni.  Aiheena oli ”*Guarnica”, jossa Pabo P. kuvasi kylän tuhoa Espanjan sisällissodassa. Taiteilijan maalaus oli iso (niin oli oma huovutuksenikin n. 200 x 160 cm ) ja yksi hänen tunnetuimmista töistään.  Siinä keskeisenä oli haavoittunut hevonen.

20170514_080243

Enter a caption

Pidimme lasten kanssa KEPPARI-TAPAHTUMAN  10.6. Pytingin Puodilla, Järvenpäässä  ja siitä nämä kuvat.

Hepat olivat oikeassa käytössä ja kauniissa maisemassa, kauniina kesäpäivänä saimme onnistuneet  estekisat pidetyksi.  Runsas osanotto ja hurja innostus tähän harrastukseen on niin totta.  Minulla ja tytöilläni oli niin kiireinen päivä että kuvat jäivät ottamatta itse estehyppelyistä.  Venlan isä oli tehnyt oikeat hevosesteet !!

Seuraavan kerran vien keppareita esittelyyn Järvenpään Blues-kadulle kesäkuun viimeisinä päivinä ja kerään voimia uuteen estekisatapahtuman järjestelyihin syyskuun alkuun.  Näyttelykin on keppareista heinäkuussa Riistaveden kirjastolla joten keppareiden teko jatkuu edelleen.

Linkki edelliseen kepparijuttuuni.

Keppareita esittelyssä !

Tuunaustekemiset jatkuvat ja hyvä niin sillä mikäs sen mukavampaa.

Olen tällä erää tehnyt näitä pari viikkoa.

Pikkutyttöni ovat innokkaita heppahoitajia ja ratsastus keppareilla on mainiota liikuntaakin.  Ensin niitä tehdään, varustetaan ja sitten hoidetaan sekä liikutellaan.  Talviloma Riistavedellä meni jotakuinkin Venlan, Iidan ja Lotan keppareiden tiimoilla.  Mutta nyt innostuin minäkin todenteolla näitä tuunaamaan enemminkin.  Josko jopa myyntiin asti.  Taidan suunnitella pienimuotoista näyttelyäkin hepoista.  Olenhan tehnyt muutaman maalauksenkin hevosista,  jota aihetta olen aikaisemmin eniten karttanut.  Mutta tämähän onkin kuin nuken tekoa ja sen kyllä osaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Koko touhu lähti  tälläkertaa näistä joutavista vanhoista töistä.  Ei niitä heitetä pois koska ovat tietysti mahtavaa materiaalia johonkin.  Nyt nämä villaiset kaulaliinat. sukat, kypärämyssyt sekä langat muokkasin kepparin rungoksi.  Villalangan neuloin yksinkertaiseksi sukaksi ja osan niistä täplitin   Kaulaliinasta sai osittain hepan päätä ja loput neuloin lisää.  Pesukonevanutustakin olen käyttänyt muutamiin.  Kiva  sukan ohje keppariksi löytyy Yhteishyvän sivuilta.

Muutenhan loppu onkin ”heppanuken” muokkausta:  turpa (suu), korvat, tukkaharja,  silmät, sieraimet, kuviointia …  Neulahuovutus on tässä myös paikallaan sillä heppa on villaa ja villakuoren alle olen myös asettanut osan villaa, osan tavallista polystervanua jotta ratsusta ei tule liian painavaa.

Lopuksi vielä kuvia:

20170416_12463120170416_112917_resized

Lotan kanssa olimme Pääsiäisen alla tyttöjen hevosta, Tuhkimoa hoitamassa ja ratsastamassa ja tietysti mukana yksi kepparikin.  Järvenpäässä ei lunta ja Tuusulanjärven jääkin jo lähtenyt mutta kotiin palatessani Riistavedellä on edelleen täysi talvi ja jäällä voisi vaikka auto ajaa.

20170416_124951

Hiihtolomaviikon viettona ovat olleet kuntoilun ohella pikkuompelukset.

Minä vain niin tykkään silputa kankaita ja katsoa mitä tulee tuloksena.  Kevät on selvästi jo tulollaan sillä pupujakin syntyy.

20170311_193621_resized

Tyttöpupu on saanut villaisen pitsimekon ylleen ja istuu maissiruohopellon reunalla.  Raotan tämän tekemistä mm: – mekko on aikoinaan tekemästäni jalkalampun varjostimesta, jossa oli huovuttamaani ohutta villakangasta ja metrin korkeana pieniä pitsivirkkauspaloja. Asiat uudistuvat ja lamppu tuli tiensä päähän ja materiaali muutaman vuoden kulutta tähän pupunukkeen.

Kuvaan nyt tässä muistiini näitä ”Olio-ötököitä”.  Nimet ovat olleet vaihdellen vaikka mitä ötökkää/oliota/otusta joten näillä minulle mieluisilla näyttää olevan monta nimeä  enkä osaa päättää mikä olisi oikea.  Onhan  siellä  kissaa, pupua, hiirtä,koiraa mörköä, joita mutrusuita syntyy mutta eivät mielestäni lainkaan vihaisina  heppuleina.

 

 

20170311_193922_resized

20170311_193723_resized

20170311_193825_resized

20170310_095110_resized

Oma vaatekomero on antoisa kangastilkkuvarasto.  Sitä vain huomaa että moni vaate on myös tullut tiensä päähän kun ovat hyllyllä käyttämättöminä.  Ja minähän en heitä mitään roskiin joten uusiokäyttöön sitten.

20170311_193511

Ja lopuksi viimevuotisista olioista kuvaa:

20160314_074701

Koko viikon näitä tuli tehdyksi hiihtoviikon kuntoilun lomassa.  Kun viikkoon ei ollut yhtäkään kokousta/opiskelutuntia, aurinkoisia päiviä monta, – hiihtoa ja lumikenkäilyä, kelkkailua ja huonompana sääpäivänä kuntosalia +++ oliompeluksia !

Nyt oli aika laittaa poronsarveni käyttöön ja esille.

Kun kauniiden pihapäivien jälkeen tulee vettä monta päivää taivaalta kuin saavista, saivat luut sommittelukyytiä katoksen alla.

Tätä juttua olen miettinyt päässäni jo muutaman vuoden.  Olihan ”sarvipäät” näyttelyni jo kolmatta vuotta sitten ja sitäkin tein 2-3 vuotta.  Monenmoista aineistoakin olin kerännyt mutta loppujen lopuksi vain muutama sarvi tuili talomme sisääntulokatoksen seinälle.

Olen hankkinut aikoinaan (n.15 v sitten) pitkää pyykuitua nipun.  En edes muista miksi ja sitä nippua olen pyöritellyt mukani nämä vuodet.  Nyt sen käytön kekkasin kun huomasin että onhan tämä sitkeän vahvaa ja taipuu mukavasti ympyräksi – ei muuksi taitteluksi.  Pienen päähän sopivan renkaan punoin myös ja jätin säästöön.  Teen siitä aikanaan seppeleen.

Kaikki muut kuidut taivutin kahdeksi renkaaksi ja tiukasti sidontalangalla kiinni.  Minulla on ikivanhoista kangaspuista vielä jäljellä tukinsiirtotangot ja saatan niitäkin tarvita….

20160630_191447_resized

Lehmän sarvet + muut keramikkaluut saivat toisen paikan tällä kertaa.

20160630_191456_resized

20160630_193455_resized

20160630_211104_resized

Muutaman päivän tarvikkeet olivat levällään eri muodoissaan makustellen.  Kallonkin halusin mukaan kun sellainen minulla oli ”piilossa”.

20160705_085426_resized

Katoksen seinä on aika iso ja paljaan tylsä minun mielestäni.  Siksi halusin siihen jotain somistusta.  Alapuolella ovat polkupyörät kun ovat jatkuvasti esillä ja käytössä.  Siihen alas ei siis voinut panna mitään vihreää niinkuin muutoin olisin halunnut.

Kaksi naulaa ja niihin ripustettu Poronluukehäni !  Sain sen seinälle siten ihan ite kun kehä tuli tarpeeksi jäykäksi.

20160705_090353

Valmis !

20160705_090532

Tässä vielä vanhaa kuvaa Siilinjärven Artsin ”Sarvipäät” näyttelystä 2013.

Artsi 2013 022