Kepparini hujahtivat heinäkuuksi kirjastomme näyttelyvitriiniin.

Paikka on Riistaveden keskustassa.  Kuvat ovat harmillisesti suttuisia kun lasin läpi kuvasin mutta jotain kuitenkin selvinnee.  Tilakin on pieni kun lähtökohtana pidin runsautta ja tuli kuormattua autoon vaikka mitä. Keppareiden ympärille/taustalle laitoin vanhempia töitäni:   huovutettua unikkopeltoa, ryijy/huovutuskoivua,huopakiviä mattona ja kivinä, pieniä maalauksia hepoista… siis keppareiden runsauden sarvi tuli näyttelystäni tällä erää.

Keppareiden materiaali on tietysti vanhoista töistäni, joita olen uudistanut/silpunnut viimeiset vuodet.

20170703_193227

20170703_152347

20170703_143452_resized

Kepparini ovat matkanneet Järvenpään PuistoPluskadulla ja nyt palautuivat tähän näyttelyyn.

Seuraavan kerran hepat kirmaavat la 15.7. Riistaveden perinnepäivillä ja uusi näyttely rakentuu keppareiden ympärille syyskuuksi Pytingin Puodin Vintille.  Silloin pidämme avajaiset la 2.9. klo 12-16. ja samalla kaikille lapsille ja lapsenmielisille keppariesterata.  Näistä lisää myöhemmin elokuussa ja toivomme tietysti että kesää riittää syyskuussa kun tämä alku on ollut ”ei niin kesää”.

 

20160924_181146_resized

Mainokset

Siniset kaverukset jäivät laitumelle ilta-auringossa ja yökin menee siellä mukavasti.  Nämä kepparit olen tehnyt aikoinaan tekemistäni villabuklee-kaulaliinoista.

Viereiset kepparikaunottaret kuoriutuivat 90-luvulla tekemästäni kuvakudoksesta.  Kuvakudos on kudottu kangaspuissa ohuesta villalangasta gobeliinitekniikalla.  Ja arvata saattaa kuinka monta tuntia kuvan kutomiseen on mennyt.  Nämä  2 tulevat siten näyttelyyn eikä ilmeisesti koskaan voi hinnoitella myyntiin.

Onhan keppareilla ovat nimetkin mutta olkoon omana tietonani toistaiseksi.

Nämä kaverukset majailevat Ruosteisen Kuun – putiikissa (myytävänä) Kellokosken ruukilla.

Etummainen ”pastilli”-keppari on huopakankaaseen kirjaillusta isosta ”lintu-kuvasta”.  Näyttelytyöksi sekin aikoinaan tehty mutta en kelpuuttanutkaan sitä ja tämä kangas jäi lojumaan komeron perukoille.  Nyt sain kirjotusta kuvasta 4 kappaletta kaunista satukepparia.

Kaikki kepparit olen tehnyt oman varastoni vanhoista näyttelytöistä, vanutetuista neuleista, villasukista, villakankaista, huovutuksista…. vain mielikuvitus on rajana – siis jokainen keppari oma persoonansa.  Sisus on vanua ja villaa ja kun päällinen on aina villaa, huovutan pintaan lisäkuviot.

”Punapää”: n olen ommellut huovutuksesta, jonka tein 10 vuotta sitten Picasso-näyttelyyni.  Aiheena oli ”*Guarnica”, jossa Pabo P. kuvasi kylän tuhoa Espanjan sisällissodassa. Taiteilijan maalaus oli iso (niin oli oma huovutuksenikin n. 200 x 160 cm ) ja yksi hänen tunnetuimmista töistään.  Siinä keskeisenä oli haavoittunut hevonen.

20170514_080243

Enter a caption

Pidimme lasten kanssa KEPPARI-TAPAHTUMAN  10.6. Pytingin Puodilla, Järvenpäässä  ja siitä nämä kuvat.

Hepat olivat oikeassa käytössä ja kauniissa maisemassa, kauniina kesäpäivänä saimme onnistuneet  estekisat pidetyksi.  Runsas osanotto ja hurja innostus tähän harrastukseen on niin totta.  Minulla ja tytöilläni oli niin kiireinen päivä että kuvat jäivät ottamatta itse estehyppelyistä.  Venlan isä oli tehnyt oikeat hevosesteet !!

Seuraavan kerran vien keppareita esittelyyn Järvenpään Blues-kadulle kesäkuun viimeisinä päivinä ja kerään voimia uuteen estekisatapahtuman järjestelyihin syyskuun alkuun.  Näyttelykin on keppareista heinäkuussa Riistaveden kirjastolla joten keppareiden teko jatkuu edelleen.

Linkki edelliseen kepparijuttuuni.

Mekkotehdas-kirjankansi

Ostin uuden käsityökirjan !

Tämän aiheen kirjat ovat olleet vuosikymmeniä heikkouteni.  Tätä kirjaa olin jo odottanut  ja uskoin siitä tulevan hyvän mutta siitä tulikin vielä niin…niin kaunis, kovakantinen, iso, paljon kuvia, paljon ihania pikkuisia ja kaikinpuolin kehuttavaa, … kaunista paperia jne.

Oletteko lukeneet ”Mekkotehdas”-blogia ?  Siitä tämä on saanut alkunsa, klikkaa tästä.

Kirjassa on tietysti tyttöjen mekkoja mutta paljon myös muuta kivaa ommeltavaa lasten leikkeihin.  Itse en juuri nyt ompele uutta mekkoa kun juuri vein tytöilleni monta kappaletta ja kohta jo ”hukkuvat” niihin ihanuuksiin.

Olin kuitenkin tosi iloinen kun törmäsin kirjassa keppiheppaleikkiohjeisiin.

Olin jo vuosi  suunnitellut hepan tekoa mutta ei tullut aloitetuksi.  Mutta nyt !!!

Venla täyttää kohta 6 vuotta ja päiväkotikavereita on tulossa kylään.  Venlan ainokaiselle hepalle päätinkin tehdä kaverit ja oikein tallillisen,  joka lapsivieraalle omansa.

Heppoja syntyi siis 7 kappaletta.  Materiaali löytyi vaivatta omasta työhuoneympäristöstäni.

keppihepat yhdessä koukussa

Taidan olla aika lapsellinen mutta näitä lasten juttuja on kaikkein mukavinta tehdä,  menevät varmasti käyttöön ja tarpeeseen.

Kangasnauhoja, huopanauhoja, kulkusia, helminauhoja, vanutettua villaa, keppejä, villalankoja, liimaa – kaikki oli jo valmiina odottamassa tekemistä.  Ihan helppoa ompelemista, josta aloittelijaompelijakin uskoakseni selviää.  Ja voihan hepan pään tehdä vanhasta villasukastakin.

Tämä oikealla on selvästi jo vanha heppa.  Keppikin on luonnosta aikoinaan otettu ja ollut ennen hernerivien tukena.  Muut kepit ovat rekvisiittavarastoani ajan patinoimia ja nyt tulivat loistokäyttöön.

 

Tytyyhän tallissa yksi pikkuinen ponikin olla.  Ajattelin pikku Lottaa, juuri yksi täyttänyt.  Kohta hänkin laukkaa ponillaan.

Koko komeus (yksi näyttää puuttuvan kuvasta)  odottaa vain taluttajiaan, ratsastajiaan ja ennenkaikkea harjaamista ynnä muuta hoitamista.

Vielä kirjassa on ohje kypärästä – tietysti sellaisetkin pitäisi tehdä jokaiselle – ehdinköhän ?

Tein myös muuta juhla-rekvisiittaa kun kirjassa oli viiriäkin tehty.

Ei kun tillkkukangasvarastoille ja kun yhden tekee, syintyikin samantien 5 kappaletta.

Viirejä ripustelin Innocumiinkin.  Viikon päästä jo juhlimme ja leikimme mm. heppahoitajia.  Saapi nähdä ehdimmekö ja tykkäävätkö lapset niistä lainkaan.