Valmistelen muutamaa näyttelyä ja niistä ensimmäinen avataan jo parin viikon kuluttua.
”Luovaa kierrätystä” on Kävityökerhomme, Vinniklubin yhteiskokoomanäyttely.
Työhuone (myös koti) on ollut aika ”levällään” eli keskeneräistä tekoa ja ajatusta paikat pullollaan.
– muutama kuva:
Työpöytä sai uuden pinnan vanhasta serigrafiavedoksesta sekä lyijykynäpiirroksesta. Muu pinta on kaavalehteä sekä uusiopaperia.
Kuvasta näkyykin että vuosia on tämä vedos ollut matkassani ja jo oli aika laittaa kiertoon. Kuvassa on linopiirrosta (musta) ja värillistä silkkipainantaa. Minulla on vanhoja vedoksi tallella vaikka kuinka – mitenhän ne työstäisi jatkoon – mielenkiintoista !
Vanha kulahtanut tiikkitarjotin sai uuden pinnan myös linopiirroksesta sekä maaleista.
Lakkausta tällaiset työt, jotka ovat käyttöesinetiä, tarvitsevat ohuita kerroksia useampia. Välillä kuivausta joten aika pitkäkestoisia ovat nämä tekemiset.
Pieni poronvasa on paperireliefinä- kultamaalausta jo kerros !
Jotenkin minulla kummallinen kultakausi meneillään. Sitä maalia laittaisin vaikka jokaiseen työhön. Aikaisemmin en olisi kuvitellutkaan käyttäväni hopeaaja kultaa.
Poronvasa taitaa olla tulossa tauluksi tai mistäs sitä vielä tiedän mihin ´kokonaisuuteen se päätyy ?
Kauristuolini alkaa olla valmis ja siitä teen oman jutun jossain vaiheessa. Tämä projekti on kestänyt 2 kk ja olen todella tyytyväinen- kerrankin.
Tämän ”kauriinsilmien” myötä HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ !
Nyt tulee pitkä rimpsu kuvia kiven huovutuksesta !
Tämä kuvasarja on lukijoiden toive ja muistiksi niillekkin, jotka ovat käyneet huovutuskursseillani.
Huovutusta voi tehdä niiiiin monella tapaa ja itse olen huomannut että lukuisissa kirjoissa jokainen tekee sen erilailla.
Mutta periaate on aina: villa huopuu vedellä, saippualla ja hankaamisella.
Tässä kuvasarjassa teen ”villapussin” isolle kivelle ja lopuksi se täytetään vanulla. Tuloksena on kivityyny ( pituus 66 cm ), ihana pehmeä kivi sohvalle tai lattialle.
Yritän tehdä mahdollisimman yksinkertaiset ohjeet. Itse en tykkää yhtään lukea ohjeita sillä kuva kertoo mielestäni parhaiten. Työvaiheita on kuitenkin paljon ja olen kehittänyt tässä oman tapani, jolla opetankin nämä jutut. Tekniikka on sama kuin esim hattujen, pannumyssyjen jne teossa:
tarvittava materiaali: kuplamuovia kiven kaavioksi, karstattua villaa, hyttysverkkoa, astia, tiskiharja ja mäntysuopaa, lämmintä vettä
Lisäksi pikkasen efektilankoja (kuvan vasemmassa nurkassa) kiven elävöittämiseen eli villa- ja sekoitelankoja, jotka huopuvat erilailla kuin perusvilla. Niin ja liian kosteuden poistamiseen pyyhe. Huovututtaessa eivät vedet vello pitkin joten lattia voi olla vaikka puuparkettia.
Leikkaa suunnittelemasi kiven kokoinen muoto kuplamuovista kaavioksi. Huomaa että villa huopuessaan kutistuu 30-40 %.
Kiveen tulee 3 kerrosta ohuen ohutta villakuitua ja tietysti molemmin puolin kaaviota ( a) ja b) – puolet ). Kuvassa näytän karstatun villakuidun suunnan. Kun tarkastelet villaasi, huomaat miten päin kuidut ”aukeavat”.
Kerrokset lyhyesti:
I krs. a)- puoli : -tämä tulee kiven sisimmäksi kerrokseksi ja ei siten tulee näkyviin. Itse teen sen useimmiten luonnon valkoisesta villasta koska se huopuu parhaiten. Värjäämättömät villat ovat siinä suhteessa parhaimmat. Jos haluat selvästi tumman kiven lopputulokseksi, laita heti alusta lähtien tummat kerrokset.
Siis ohuesti villakuidut n. 3 cm yli kaavion reunojen ja kuidun suunta minulla tässä kuvassa poikittain. Villakuidun suunta on tärkeä huopumisessa.
Ripsuttele vesi villalle niin että se juuri ja juuri kastuu.
Hyttysverkon avulla pyörittelet käsilläsi niin että joka paikasta vesi läpäisee villakerroksen. Tässä vaiheessa ei huovuteta enempään.
Käännä kaavio varovasti toisinpäin ja olet I krs:n b) – puolella. Käännä ylimenneet villat kaavion renaa myötäillen uudelle b)- puolelle. Ole tarkka reunoista sillä tämä vaihe on lopputuloksessa ehdottoman tärkeää.
I krs:n villat ovat valmiit kun olet tehnyt kääntänyt jälleen kaavion ja kääntänyt yrimääräiset villat kaavion päälle.
II krs ( keskimmäinen kiven kerros ) a) – puoli: Tässä laitan toisen kerroksen villat harmailla ja kuidun suunta toisin päin kuin ensimmäisessä kerroksessa. Aloittelijan on syytä noudattaa tällaista järjestelmällisyyttä sillä kokemuksesta tiedän että kerrokset ovat työn touhussa jossain vaiheessa muutoin sekaisin.
Toinen kerros, molemmat puolet tehdään samoin kuten ensimmäisessä kerroksessa.
Täässä on vielä II krs meneillään. Huomioin jo lopullisia värejä ja villat kuultavat lopullisessa työssä toistensä läpi kuten vesivärityössä.
II krs:n a ja b- puolet valmiina.
III krs a) – puoli : Viimeiseen kerrokseen villat tulevat kaavion reunan mukaisesti – ei siis yli reunojen.
Huomioi lopullinen väritys ja kuitujen suunta muuttuu jälleen eli on sama kuin I krs:ssa.
Laita päällimmäiseksi efekti/kuvio lankoja mielesi mukaan. Kokeile erilaisia ja -värisiä ja erilailla huopuvia – lopputulos voi yllättää positiivisesti.
Efektlankojen päälle laita ohuesti jonkin verran villaa, jotta pienet osat sekä vähemmän huopuvat langat kiinnittyvät lopulliseen pintaan.
Lopuksi huovuta kaikki hyttysverkon avulla. Muista molemmat puolet ja mieti puolien ”yhdistymistä” värityksissä. Nyt työ on pannukakkuna mutta kohta siinä on etu- taka- ja sivupuolet.
Kaikki villa 3 kerrosta ja molemmin puolin laitettuna !!!!
Työ on vielä vanumaton ja villat melko irtonaisena. Nyt huovutat (ensin varovasti) puörivin liikkein molemmat puolet niin että voit siirtää työn varovasti bambuverholle.
Itse käytän seuraavassa vaiheessa bambu-verhoa mutta ilmankin pärjää. Tällainen kuituverho nopeuttaa huomattavasti huovutuksessa.
Ensin varovasti kivi rullataan verhoon ja rullausta korkeintaan 20 kertaa. Onhan huopapussin sisällä runsaasti vettä ja kuplamuovikin.
Muista käyttää liian veden poistamiseen pyyhettä.
Vaihda moneen kertaan kiven rullaussuuntaa ja rullausta kerrallaan vain se 20 kierrosta.
Nyt on vanumista jo tapahtunut ja kiven loppullista kuviointia näkyvissä.
Selvitä sopiva kohta aukon leikkaamiselle. Tässä työssä tein sen kohtaan, jonka väritys ei miellyttänyt ja siihen tulee lopuksi aukkoa peitettäessä uudet villat.
Aukko on vain käden mentävän kokoinen ja nyt muovi pois !
Kiven reunan huovuttaminen tapahtuu kuten kuvassa. Käy huolellisesti sauma läpi (muutkin alueet) huovuttaen saippuan kera. Jos villa tuntuu nahkealta, laita saippuaa suoraan käsiin.
Kuvassa ovat kätenikin jo aika rypyillä mutta käsirasvaa en juuri tarvitse kun minulla on huovutuskausi menossa. Lampaanrasva villassa on todella hyvä hoitoaine.
Kun villa on vanunut melko lujaksi, on rutistuksen vuoro. Tässä teen sen kaatoaltaassa ja kuumatta vettä hieman lisäten. Tämän vaiheen voi tehdä monella tavalla, esim: rutistellen työpöydällä, heitellen pöydälle tai lattialle… Kunhan työlle tulee liikettä eri suunnille ”pyöritellen”.
Huuhtelu: ensin kylmällä, kuumalla ja viimeiseksi kylmällä vedellä.
Huuhtoessakin tapahtuu vielä jonkinverran huopumista.
Lopuksi kaulin on hyvä tasotteluun.
Nyt on kivipussi valmis.
Tyynyn täytön vuoro: Vanua – jota saa mm. vanhan tyynyn täytteistä jos haluat harrastaa kierrätystä. Pese tyynysi ensin pesukoneessa ja kuivata.
Koska tämä kuvattava tyyny on iso lattiatyyny, laitoin mukaan aika paljon vaahtomuovin palasia koska tyynystä piti tulla tanakka ja istuttavakin.
Aukko naamioidaan reiluilla kerroksilla villakuituja ja huomioi väritys. Näitä aukkovilloja ei enää pestä ja sekin vaikuttaa lopulliseen väritykseen.
Aukko huovutetaan huopakoneen neulalla. Tätä en enää ohjeista tarkemmin kun tätä tekstiä on jo nyt mielestäni liikaa. Useimmat osaavatkin käyttää neulaa = kuivaneulahuovutusta.
Iso kivi valmiina muiden pienempien lattiakivieni kera.
Seuraava Vinniklubi-käsityökerhomme on jo ensi maanantaina 18.3.13 klo 16-20.
”Luovaa kierrätystä” – näyttelymme lähestyy ja sitä suunnittelemme.
almistuneet työt mukaan ja tarinat niille !
Omat käsityöt mukaan ja näytän lisäksi jotain yksinkertaista punontaa jätepaperista.
Kuvassa kierrätysmateriaaleista tehtyä: vasemmalla paperivati paperimassalevyistä, jotka on tehty viiralla. keskellä sanomalehdestä punottu korkea kori sekä oikealla piimapurkista tehty kori.
Punonta on yksinkertaista mutta (kuten kaikki käsillä tekeminen) vaatii näppäryyttä ja totuttelua…
Näytän ja teemme tuon maito/piimä/mehupurkista tehdyn punonnnan. Siinä ovat jo valmiina pohja sekä loimet ja kuteet tehdään muusta paperista.
Ota mukaan: – sakset, – maitopurkkeja, – klemmareita (käytetään kuteita punoessa apuna) ja – kudepaperia, jos haluat käyttää jotain erityistä väriä.
-paperitaittelua ja paljon…
Välillä käy niinkin että ötökät valtaavat työpajani ja hauskoja juttuja syntyy.
Materiaali on täysin kierrätettyä. Tosin vanu oli nyt ennen käyttämätöntä ja sitä on aina varastossani. Nämä otukset ovat siitä hauskoja että kaavoja ei tarvita ja yksinkertaistaminen on muodoissa se juttu. Loppukoristelu on sitten asia erikseen ja jokaisesta tulee oman näköisensä. Nimiäkin tulee keksittyä ihan itestään vaikka en mikään runoilija olekkaan.
Kaikki tuli tehdyksi eilen ja hyvälle tuulellehan tuosta tuli kun valtasivat olohuonettani. Piristi flunssaista oloanikin !
Vielä kuva tekeleen aloituksesta. Ensin toki aloitetaan käpälistä ja niiden vanutäytöstä. Vanua laitan hyvin vähän sillä olion pitää tuntua kädessä tosi pehmoselta ja onhan sen osatkin kaikki paksusta, vanutetusta neuleesta. ”Punaisen kuu-ukon” materiaali on vanhasta pikkutytön hameesta ja puuvillaa.
Nämä kaikki hauskuudet taitavat tulla huhtikuussa avattavaan ”Luovaa kierrätystä” näyttelyyn !
Luovaa kierrätystä
Pitkästä aikaa on tämä viikonloppu ihan itelläni. Niin ja olen vielä flunssainen.
Tämä tietää lyhyttä, kevyttä lenkkeilyä ulkoillen ja loput tunnit pengon kangasvarastojani.
Nyt syntyi pari tyynyä pikkutytöilleni ja isommalle tytölleni pieni verho.
Konekirjonta on siitä mukavaa että tilkut tulevat käyttöön ja kankaan loput menee täytteiksi vaikkapa huopakivilleni. Saanpahan edes jotain riepuja ”tuhottua” ja se onkin aika tyydyttävää. Olen nimittäin kohta lirissä kankaitteni ja puolivalmisteideni kanssa eli varastotilat pursuilevat.
Tässä muutama kuva tekoprosessista:
Olen piirtänyt toiselle tyynylle kissan kuvan ja toiselle jänön. Tässä ovat kuvat jo silitetty liimaharsolle ja leikattu ääriviivojaan myöten. Tyynyn etupuolen kangas on vaaleanpunaista tytön mekkokangasta ja kakkospuoli entisestä pöytäliinasta oranssiruudullista kangasta. Tarkoitus oli saada väriä.
Ensin konekirjosin ”kukkulan” kissalle. Kukkula on myös vanhasta pöytäliinasta ja jätin hapsuja mukaan. Ompelukoneessani käytän kirjotessa parsinjalkaa.
Ompelin kaksinkertaisen vanulevyn saumoihin ja täytin vähän vanua niiden väliin. Alareunan ompeli yksinkertaisesti päälliompeleella.
Tyytyväinen kissa valmiina tyynyssään.
Ajattelin että pieni tyttöni voisi tykätä pienestä tyynystä, jota voi kuljetella minne milloinkin.
Toinen tämän päivän projekti oli pikkuverho, jota pikkutyttöjen äiti tarvitsee pikaisesti.
Edellinen verho tuhoutui varovaisessakin käsinpesussa. Syy oli ilmeisimmin auringonvalo, joka vuosien varrella oli haurastuttani ohuen silkin.
Tillalle piti saada vastaava valoa päästävä materiaali. Minulla olikin sopiva pala, jollaisen olen tehnyt pari vuotta sitten materiaalikokeiluna ”huovutuspilkkuina” taftikankaalle. Nyt oli mukava saada tämäkin kangas hyvään tarkoitukseensa varastosta pyörimästä. Käänsin reunat ja lisäsin ylös verhotankolenksut ja suitsait valmis.
Pari kuvaa verhoista, jotka roikkuvat omissa ikkunoissani. Nämäkin ovat materiaalikokeiluja eli miten huovutus toimii kankaana.
Viimeinen kuva on reiitettyä neulahuopaa huovutettuna.
Ulkona on pureva pakkanen ja aurinko pilkottaa mukavasti – siis kävelylenkille flussaisena päätä tuulettamaan. Onnistuuhan se kun minulla ei ole (koskaan) kuumetta ja pukeutuu sopivasti, säädellen vauhdin edelleen sopivaksi.
Kevättä !
Astan tekstiilikuvat 