huhtikuu 2012


Niinkuin… ei muuta olisi.. ei tekemistä !

Mutta kun nämä paperitaittelut jotenkin vain kiehtoo ja aina silloin ihmettelen mikä siinä on, järkeä ei ainakaan.

Kun bongasin tämän sivun netistä, olin myyty.  Nyt löytyi jälleen yksi hauska tapa käyttää vanhoja karttojani uusiokäyttöön.  Olenhan suunnistaja, jolle edelleenkin kertyy karttoja, näkyisin kuitenkin paljonkin vähemmän.   Muut ihmiset käyttököön vaikka vanhoja opaskarttoja.

Ohjeesta oli mielstäni helppo selvittää taittelut.  Origamitaittelussa tarvitaan jämptit taitokset ja neliöstä aloitetaan.

Kainuun rastiviikon vanhoja karttoja sekä viime kesän lasten suunnistuskoulun karttoja on tietokoneeni vieressä käden ulottuvilla.

Kartat ovat jo kerran rutisteltu suunnistuskisoissa mutta vahvaa, säänkestäväähän tuo materiaali on.  Siten oivallista vaikka naruun pujotettavaksi.

Nyt kartat roikkuvat ”härpäkkeenä” työhuoneeni kattokyntteliköstä.

Näitä leikkasin/taittelin paperipusseista kun oli joutavaa aikaa eräässä  myyntitapahtumassa.  Myynti oli hiljaista mutta aina jotain hauskempaa pitää keksiä ja syntyi pakkauspusseistani paljon neliöitä, edelleen vaikka pikkuVenlan puhallettavaksi.  Se puhaltaminen oli minusta hauskinta ja miksei lapsestakin.  Hauska oli asiakkaastakin.

Vappunauhoja tehden hyvää kevättä kaikille askartelijoille !

Mainokset

Kovia kiviä, joista tulikin pehmeitä kiviä !

kivikasa syntymässä

 Oma kivikasani kasvaa edelleen ja taitaa kasvaa elokuuhun asti.

Nyt se kasvaa monella muullakin kivihuovutukseen hurahtaneelle.  Kerrottakoon heti aluksi että huovutuksen sisällä ei ole kiveä vaan vanua.  Nämä toimivat siten tyynynä missä vaan.

Parina iltana tällä viikolla opetin muotohuovutusta omalla tavallani Siilinjärven Innocumissa.  Kivityynyjä syntyi yllättävän lyhyessä ajassa (aloittelijallakin) hirmu kasa.

Ja tässä kuvasatoa:

Pajassamme oli pari lastakin mukana ja Meri, juuri 6 täyttänyt, oli niin täysillä työssä ettei kukaan.  Arvata saattaa että taiteellista jälkeä syntyi !

Työn alkuvaihe jäi minulta kuvaamatta ja tässä on menossa jo vihoviimeinen 3. kerros – 3 kerrosta kivikaavan molemmilta puolilta ja päällimmäinen on sitten se kiven väripinta.  Meri laittaa vähän väriäkin meidän muiden valko/harmaa/musta-akselista poiketen.

Merin pikkusisko, Mea 8 kk mukana touhuissa hienosti.  Olihan uutta työhuoneen avaraa lattiaa tutustuttavaksi.

Villapussi valmistumassa ja tarkkana ”saumoissa”.

Loppuvaiheet jo menossa eli kiven täyttöä.  Taiteilijakäsityöläisiä kun olemme, kaikki kierrätetään.

Annoin aika tiukasti ohjeen että otamme mukaan omasta kaapista vanhimmasta päästä tyynyn, joka pestään pesukoneessa.  Ei tule ainakaan tunnetta että likaista käytetään.  Samalla tyynykanta uudistuu huushollissa.

Tiinan ihanat pikkuiset tyynyt ja taka-alalla Anne kaulii eli pikkasen tasoittelee ennen vanutäyttöä.  Huomaa että toisena iltana syntyy jo sarjatuotantoa vaikka kaikki eivät olleetkaan kuin yhden illan mukana.

 

Ruokomattoa apunakäyttäen varovasti !  Kuplamuovikaavio on vielä kiven sisällä tässä vaiheessa.

Sirpa  täyttöpuuhissa.

Meri on saanut täytteet tehdyksi ja sitten vain aukkoa paikkaamaan.  Huovutuskoneen neula on oiva väline.

Eikös tulekki mahtava tyyny.

  Väriä löytyy ja olisi löytynyt enemmänkin jos olisin arvannut ottaa mukaani muita värivilloja.

Jaana kiven täytössä.

Leena kiviaukon paikkauksessa.

Kevättäkin ilmassa !

Valmista ihailtavana.

Kyllä me olimme tyytyväisiä !

Anu kuvaa jotta heti kivikuvat maailmalle !

Olihan meitä muitakin mukana mutta kaikesta ei ehtinyt millään kuvia napsia.  Ja allekirjoittanutkin selvisi hengissä.

Nyt on tarvetta näyttää muillekin millainen reissu oli mummalla ja Venlalla 5v.

Pitkään olimme jo puhuneet että lähdemme kaksin risteilylle ja kun huomasimme että Siljalla on erityinen muksu-risteily – sinne siis.

Matka oli hieno ja pikkuisen ehdoilla mentiin, minullekin oikein mieluisesti risteillen.

Käsityöläinen kun olen – tuli melkein kade niille, jotka ovat päässeet aikanaan mukaan rakentamaan Tukholman lasten ykköspaikkaa, Junibackenia Djurgårdenilla (Skansen).

Hienoa mielikuvituksellista käsityötä, kaikki tyynni !

Olympiasataman laivarannasta irtaudutaan.  – tarkkana !

Takaisin tullessamme Venla olikin jo sitä mieltä että hän haluaa isona juuri tämän laivan kapteeniksi.  Muut haluttavat ammatit hänellä ovat puutarhuri, eläinlääkäri, mäkihyppääjä, äiti (4 lasta).

Seuraavaksi tulee kuvaa Junibackenin satujunasta, joka oli huikea elämys !

Lumoava Satujuna johdattaa matkustajan suoraan Astrid Lindgrenin satujen maailmaan Vaahteramäen Eemelin kotikonnuille, Ronja Ryövärintyttären metsämaisemiin, Katto Kassisen kotiin Tukholman kattojen ylle sekä tietenkin Veljeni Leijonamielen seikkailuihin.  Lisäksi Junibackenissa voi vierailla Peppi Pitkätossun pienoiskokoisessa Huvikummussa, sekä seurata teatteriesityksiä.

Tästä se satujunamatka alkaa.

 Juna meni milloin maatasolla milloin ihanasti ilmassa leijaillen kertoen Astrid Lindgrenin sadut – hienosti valaistuja pienoismaailmoita satukirjan sivuilta.  Me olimme omassa vaunussa ja saimme omalle kielellemme tarinat.

Rotta oli vähän pelottava, kaikki kun oli niin todelliseksi tehty.  Ja se rotan häntä !!

"Veljeni Leijonamielen tuonpuoleinen ihana paikka"

Satutorilla voi tavata niin Alfons Åvergin (Mikko Mallikas), Mimmi Lehmän kuin Kattokassisenkin.  Ja paljon muuta  seikkailua itse kokien.

Peppi Pitkätossun hevonen

Viirukissan talo

..pyörittämistä

Pesosen ihmeellinen verstas

"Mitähän nuo pojat puuhaavat ja minäkin haluaisin lentää"

..vanhanajan suksilla puisella ladulla - koko latu eestaa oli aika nasta juttu.

...tämäkin jostain sadusta, olisinko lumihaltija ?

..jääkarhun selässä

Tällä kertaa kuvaa Huvikummun edestä jossa teatterin väki laulattaa lapsia.  Mutta kun tuo ruottin kieli ei luonnistu ! Kiva oli kuitenkin katsella ja mukana muutoin.

- Flamencoa tanssien argentiinalaisen (vai olikohan espanjalaisen) tanssiryhmän kanssa

Laiva oli aika suuri.

Tapasimme Muumipeikon, Pikku Myyn ja Titi-nallet Riitan kanssa.  Ja kaikkia halattiin oikein kunnolla.

Johan tuli kuvia ja aina ei tuossa vauhdissa kamera ollut käsillä mutta pieni osa tässä.

Ruoka maistui kuten aina näillä laivoilla, pallomeri tietysti  moneen otteeseen, majakat valossa -jees !! Ja ja.. melkein ehjänä päästiin kotiin Järvenpäähän.  Mitä nyt mummana jouduin kantamaan Venlaa kera matkatavaroidemme laivarannassa, junalle.  Taksi piti ottaa vaikka tarkoitus oli juuri nyt mennä ratikalla kun Venla ei ole vielä koskaan ollut sellaisessa kulkuvälineessä.  Venla loukkasi  jalkansa viimeisenä iltana ennen nukkumaanmenoa eikä kenkää sopinut laittaa jalkaan- ei astua jne.

  Mutta ihanaa että jo kolmen päivän päästä Palmusunnuntaina oli reipasta tyttöä virpomassa.