LINNUT , vihdoinkin !
Lintuaiheisia töitä on tullut tehdyksi vuosikymmenien ajan silloin tällöin, mutta viimeiset kaksi vuotta aika ahkerasti.
Jonkun mielestä niitä on tullut jo kyllästymiseen asti. Kun tein kuvaa, ymppäsin eli kokeilin siihen useimmiten lintuaiheen jossain muodossaan. Linnut ovat yllättävän sopeutuvia jokaiseen mielenlaatuun ja tilanteeseen. Se on nyt kokeiltu ja eiköhän ne ole nyt käsitelty loppuun kun huomenna 3.10. ovat Lintujen avajaiset.
Kahden vuoden tulosten parhaimmisto on näytillä Siilinjärvellä, kirjaston näyttelytilassa.
Meillä on myös työpaja ja suunnitteilla on tehdä meille kaikille lapsuudesta tuttuja paperitaitteluorigameja,
Kaksi vuotta sitten minulla oli Muonan Anun kanssa näyttely samassa paikassa aiheena ”Sarvipäät”.
Samanlaisella konseptilla lähti lintuaihekin liikkeelle.
Nyt pyysin ensikertalaiseksi (= eka oma näyttelynsä ) mukaani Marjo Mälkösen ja vuosi sitten joukkoomme tuli Inni Nenonen.
Yhdessä ideoimme linnut kierrätystarpeistosta tulevaksi monenlaiseen muotoon mm: maalauksia seinille eri tekniikoilla, veistoksia eli installaatioita paperista, langoista, kankaista jne. – kaikesta siitä materiaalista, joka löytyy jo valmiina kotoa. Minulla erityisesti on vanhaa varastoa aikaisemmista näyttelytöistä ja niitä olen tuunannut jo moneen kertaan uudeksi, pilkkoen, yhdistellen, päällepiirtäen…
Tässä vasemmalla on työ nimeltään ”Ikea kohtaan Marimekon”. Seinätekstiili on nimensä mukaisesti kirjottu/aplikoitu noista kankaista ja niitähän minulla on pari kaapillista. Tekstiilin yläpuolella työn pohjana on vanha puupiirroslevy ja siinä lintukangaspala.. Tein 80-luvulla ahkerasti grafiikkaa ja muutaman painolevyn olen säästänyt tänne asti. Aikoinaan kun muutin Järvenpäästä pois vein kaikki, ihan kaikki metalligrafiikan kuparilevyni kaatopaikan kierrätykseen. Kyllä kaatiksen hoitaja sitä pinoa ihmetteli mutta vakuutin niiden olevan aitoa kuparia ja eiköhän niille löydy joku kierrätyskanava. Nyt kaduttaa moinen luovutus. Mitähän kaikkea niistä olisi saanutkaan ?
Oikean puoleinen työ on tehty sarjakuvana ”Lintujen vuodenajat”. Se on tussimaalaus huovalle ja lisäksi olen aplikoinut linnut, vanhoista värilapuista, koneommellen. Kokeilin myös sanomalehdestä + valkoista, pikkasen mustaa maalausta – kepeiksi työn päihin. Tuli linnut koivikkoon vuoden kierrossa ja sarjakuvamaisesti tekstiä mukana.
Tekstiilikollaasit ja niiden alapuolella tolpalla on ”linnunpesä rivien välissä” sekä Marjon kaksi paperilintua pesässään.
Kuvan yläosassa roikkuu Marimekon rikkimennyt sateenvarjoni ja niissä kangaslinnut, joita tein 6 vuotta sitten Picasso-näyttelyyni. Lintuja on tullut käytettyä vuosien varrella moneen ja n.120 silloin tehtyä lintua vetelevät kohta viimeisiään.
Kuvan oikeassa reunassa on Innin ”Lintupuu” – tosin tässä vielä keskeneräisenä.
Maalausteni pohjat ovat vanhoja ja ja niissä useampaan kertaan valmistunut näyttelytyökin. Monesti hylkään vanhoja töitäni, joista hävitän kankaat ja säilytän kiilakehykset uusiokäyttöön. Löysin varastostani kiilapuita jopa vuodelta -85 ja ei kun uusi pellavakangas pohjustukseen ja uusi työ tekeille.
Monen työn takana on myös toinen työ. Minusta kätevää koska varastohan loppuu jos aina tekee uutta. Tässä voisi tietysti sanoa että työt myydään. Mutta ei niitä kukaan osta, siis luovutan lapsilleni (aikuisia jo) ja annan lahjaksi. Kotigalleriani seinätkin uudistuvat tiuhaan tahtiin.
Huovutettuja sulkia olen tehnyt monella lailla ja tässä osa. Sulkien työstäminen oli minusta kaikkein hauskinta. sitä kun voi kuvitella vaikka miten.
Viimeiseksi tekemäni työ (valmistui pari päivää sitten) eli ”kesäkana”. Koko kesän sen tekoa suunnittelin kun muutamat kaverini esittelivät facessa omia kesäkanojaan, siis eläviä. Minä en voi ottaa eläviä joten halusin pihalleni pari metallikanaa. Repäsin sen viimetipassa eli syyskuun vika päivä ja innoittajana oli meidän vanha ruosteinen katiska, joka odotti metallikeräykseen viemistä.
Marjon sekatekniikalla tekemiä lintutauluja vanhoista koulutauluista.
”Häviävän kankaan linnut” – lintukankaita ja ompelulankaa.
Minulla on aika lailla konelankarullan loppuja (ite ostettuja, äidin ja kaverin varastoja) ja menihän tähän aika monta rullallista ompelukoneella tikattaen. Häviävän kankaan olen ostanut jo 15 vuotta sitten ja sitä hipelöinyt ja säästänyt oikeaan hetkeen. Nyt oli sen aika.
Tämä tulee maisemaikkunaani verhoksi.
Marjon paperikulhoja leijailemassa.
”Mustia lintuja” olen maalannut ja työstänyt tekstiileihin. Musta linnut ovat sydäntäni lähellä kun ovat jotenkin puhuttelevia moneen mielenlaatuun – ei pelkästään synkistelyyn.
Innin Lintupuu ja Marjon variksen pesä (jämäpuusta sekä – villasta), lisänä minun huopakiviä. Tein vanhoista kivirakkakivistä pienen villamaton.
Marjon origamilintuja hänen lintupaperikulhoista roikkumassa ja niiden alla nuoren poikansa aikoinaan virkkaamia pipoja – nyt linnunpesinä.
Marjo näyttelyä rakentamassa.
Innin lintuaiheisia maalauksia laulunkerronnassa.
huovutettuja sulkia + pieniä maalauksia teepussin päälle
… ripustus suunnitteilla
Inni näyttelyn rakentelussa ja alapuolella minä.
Paljon tuli töitä ja tilakin vaikuttaa jo ahtaalta mutta tarkoitus oli tehdä iloinen, värikäs, kierrätysideoissan puhutteleva näyttely, josta moni toivomme mukaan löytää itselleenkin ahaa/idea – elämyksiä.
