Astan tekstiilikuvat

Tänään torstaina, heti kun kirjaston näyttelytila avautui, tyhjensimme 2 autoa + peräkärryn Siilinjärven Artsiin.

Niin alkoi päivän urakka – työt hakivat paikkansa pikkuhiljaa mutta kuitenkin mahdollisimman joutuisasti.

Pysytytys kesti suunnitellusti n. 7 tuntia.

Jokusesta tämä voi näyttää epätoivoiselta urakalta mutta hyvin selkeä juttu tämä.  Muutaman työkokonaisuuden viritys oli kyllä etukäteen työlästä ja sitähän se oli kun seinään ei saa laittaa mitään kiinni vaan ripustus tulee korkealta, melkein korkean tilan katonrajasta.

Hauska kuva, jossa Anu ryhtyi lapiomaan kiviä röykkiöksi ( työnimeltään ”rakka” ).  Lapio oli näyttelytilan varastossa ja sillähän pienemmät kivet lapioitui sutjakkaasti.  Miksihän tuollainen lapio tilassa olikin ?  Eihän kukaan ole etukäteen tiennyt että minä tuon ison kiviröykkiön sisätiloihin ?

– pienten kivipussien tyhjentämistä,

Meitä oli Kauko (kuvassa) minä ja Anu työporukkana.

Hämähäkin verkot nyt virityksessä ja se olikin tosi viiraamista näille seinille ilman seinäkiinnittämistä.  ”Rakka ” onkin jo valmiina.

Sopisiko tämä vielä tähän ?  Ei sovi ja useitä töitä jäikin pois.  Mutta hyvä niin kun oli mistä valita.

Lopuksi näyttelyluettelon konsepti !   Ja sen puhtaaksi kirjoittaminen illalla koneen ääressä.

…valmistunutta..

Tämän”kauris-tuolin” tekoprosessia olen kuvannut paljonkin tässä blogissani.  Kaivan sen linkin tähän myöhemmin mutta nyt niin uupunut olo että kunhan saan edes nämä kuvat tänne ja sitten nukkumaan.

tässä linkki kauristuoliin

-söpöläiset nurkassa

kalliomaalaus huovutettuna

Melkein raakaa pellavakuitua virkkauksena ja siihen aseteltuna poro-lauma – virkkausta sekin.

Melkein kaikki materiaali on kierrätettyä tai omista vanhoista varastoista.

Moni Anun työ puuttuu kuvauksista ja hänellä oli paljon virkattuja + sekatekniikkaisia ötököitä – nekin tietysti ovat sarvipäisiä.

Vihdoin sain ohjeita miten rakennan oman värttinän.

Ja eikun vauhtia…

Oikea reiden sivu on jo mustelmalla kun värttinä saa vauhtia.  Ehkä tekniikka kehittyy pikkuhiljaa.

Tässä on vielä yksi uusiokäyttö vanhoille cd-levyille.  Asetin 4 kappaletta levyjä päälleikkäin pujottaen pyöreälle puukepille.  Sitten maalarinteippiä tarpeeksi kerroksia molemmin puolin jotta levyt ovat tukevasti ja suorassa paikallaan.  Kepin lyhyeen päähän ruuvikoukku ja värttinä on valmis.

Ensimmäiset kehräykkset tässä:

Minulla on runsas varasto erilaista sekalaista lankaa, karstavillaa ja merinovillahahtuvaa…  niitä on hyvä värttinöidä yhteen lankakeriksi.  Ja sanottakoon että tykkään möykkyisistä langoista eli tää on niin mun juttuni !

Ensimmäinen ajatus on neuloa/virkata vapaasti ja löyhästi vaikkapa kaulaliinaa.  Saas nähdä milloin raaskin ja mihin tarkoitukseen nämä päätyvät.  Nyt teen vain paljon keriä ja niitä on kiva katsella.

Ihan niinkuin ei minulla olisi muuta tekemistä mutta nyt just teenkin sitä mikä on mukavaa.

Näyttelyni "sarvipäät" -avajaiset  lähestyvät ja viimeiset päivät olen tykästynyt pitkästä aikaa huovuttamaan, vuorossa kangasta- pintoja!!!

Ajatus olisi tehdä uusi avajaismekko ?

”Sarvipäät”- odottavat Siilinjärven kirjaston Artsiin siirtoa ja tässä kauris-tuolini on jo juhlatuulella.

Viimeviikolla oli syysloma ja minulla etelästä pieniä lomalaisia.  Laitettiin lastenjuhlat pystyyn ja kauriskin sai juhlakoristelun.

Asta Salminen

ja

Anu Muona

”Sarvipäät”  1.11.- 27.11.2013

Siilinjärven kirjaston Artsin näyttelytilassa, Kasurilantie 5

av.  ma – pe  klo 10 – 19

la  klo  10 – 15  ( la 2.11. pyhäinpäivänä suljettu )

Tervetuloa avajaisiin ma 4.11. klo 17 – 19

Nyt on saatava lämpöä sisään.  Takkaan tuli ja leivinuuni tuli toisen kerran testattua eli opettelua sen käyttössä.

Syksy on tullit ihan oikeesti ja sitten onkin aika testata uunia ja sen leivinuunia.  Ihana lämpö täydestä koivupesällisestä kehittyi jo aika kuumaksi mutta tarkoitus olikin nostaa kunnolla leivinuuniin lämpöä.  Pahaksi onneksi uunin lämpömittari oli jäänyt sisään ja sehän ei kestänytkään tuota roihua sillä seurauksella että mittarin taulukko paloi olemattomiin.  Olin sitten ainoastaan uunin kuumuudesta (asteikosta) oletuksen varassa.  Taitaisi olla parasta ostaa seuraavaksi kunnollinen uunilämpömittari, jota voi seurata luukun ulkopuolelta.

Puiden palattua saan pellit kiinni ja sitten vain paistokset sisään.

Tähän vielä selvennykseksi että lämpömittari oli tämän yläluukun sisäpuolella – ei siis tulipesässä.

…lasagnea ja omenapiirakkaa..

Lasagne taisi olla sopivassa lämmössä ja oikean ajankin mielestäni mutta omenapiirakkaa sain pitää uunissa pitkään.  Molemmista tuli hyvää vaikka lämpötilasta en tiennytkään asteikkoa.  Minullahan taitaa olla oikeaa maalaistalon emännän vikaa kun näppituntuma jo oikea.

Sitten lämmintä ylle:

  Tuunasin jo vuosia sitten tekemäni fliisitakin, joka oli jäänyt kuitenkin käyttämättä.   Se tarvitsi hieman kavennusta ja valkoisuudessaan vähän väriä.  Ratkaisin tuon väriongelman siten että ”vapaakirjoin´” ompelukoneellani takin selkään kukkaheiniä ja siihen mukaan huopalankaa tehosteeksi.

Piirsin reippaalla kädellä mustalla liidulla kuviot ja eikun kirjoomaan ompelukoneen parsinjalkaa käyttäen.  Minä niin tykkään tästäkin kuvantekotavasta.

..eiköhän jo tarkene,

”Kauristuolini” oli saapunut paikalleen ruokpöydän päähän Keiteleen näyttelystä, kunnes se jälleen matkaa seuraavaan näyttelyyn Siilinjärvelle marraskuuksi.

Kyllä nyt tarkenen.

Aamulla olimme verkoilla ja vaatetta tarvitsi enemmän kuin talvella konsanaan.  Miten

sitä onkin nyt niin kylmää.  Kaksi kunnon kokoista kuhaa kuitenkin lämmittivät kivasti.