Siniset kaverukset jäivät laitumelle ilta-auringossa ja yökin menee siellä mukavasti.  Nämä kepparit olen tehnyt aikoinaan tekemistäni villabuklee-kaulaliinoista.

Viereiset kepparikaunottaret kuoriutuivat 90-luvulla tekemästäni kuvakudoksesta.  Kuvakudos on kudottu kangaspuissa ohuesta villalangasta gobeliinitekniikalla.  Ja arvata saattaa kuinka monta tuntia kuvan kutomiseen on mennyt.  Nämä  2 tulevat siten näyttelyyn eikä ilmeisesti koskaan voi hinnoitella myyntiin.

Onhan keppareilla ovat nimetkin mutta olkoon omana tietonani toistaiseksi.

Nämä kaverukset majailevat Ruosteisen Kuun – putiikissa (myytävänä) Kellokosken ruukilla.

Etummainen ”pastilli”-keppari on huopakankaaseen kirjaillusta isosta ”lintu-kuvasta”.  Näyttelytyöksi sekin aikoinaan tehty mutta en kelpuuttanutkaan sitä ja tämä kangas jäi lojumaan komeron perukoille.  Nyt sain kirjotusta kuvasta 4 kappaletta kaunista satukepparia.

Kaikki kepparit olen tehnyt oman varastoni vanhoista näyttelytöistä, vanutetuista neuleista, villasukista, villakankaista, huovutuksista…. vain mielikuvitus on rajana – siis jokainen keppari oma persoonansa.  Sisus on vanua ja villaa ja kun päällinen on aina villaa, huovutan pintaan lisäkuviot.

”Punapää”: n olen ommellut huovutuksesta, jonka tein 10 vuotta sitten Picasso-näyttelyyni.  Aiheena oli ”*Guarnica”, jossa Pabo P. kuvasi kylän tuhoa Espanjan sisällissodassa. Taiteilijan maalaus oli iso (niin oli oma huovutuksenikin n. 200 x 160 cm ) ja yksi hänen tunnetuimmista töistään.  Siinä keskeisenä oli haavoittunut hevonen.

20170514_080243

Enter a caption

Pidimme lasten kanssa KEPPARI-TAPAHTUMAN  10.6. Pytingin Puodilla, Järvenpäässä  ja siitä nämä kuvat.

Hepat olivat oikeassa käytössä ja kauniissa maisemassa, kauniina kesäpäivänä saimme onnistuneet  estekisat pidetyksi.  Runsas osanotto ja hurja innostus tähän harrastukseen on niin totta.  Minulla ja tytöilläni oli niin kiireinen päivä että kuvat jäivät ottamatta itse estehyppelyistä.  Venlan isä oli tehnyt oikeat hevosesteet !!

Seuraavan kerran vien keppareita esittelyyn Järvenpään Blues-kadulle kesäkuun viimeisinä päivinä ja kerään voimia uuteen estekisatapahtuman järjestelyihin syyskuun alkuun.  Näyttelykin on keppareista heinäkuussa Riistaveden kirjastolla joten keppareiden teko jatkuu edelleen.

Linkki edelliseen kepparijuttuuni.

Jos joku kavereistani ei tiedä niin olen Kässämartta oman kylämme Riistaveden martoissa.

Yhdistyksillä on yleensä jokin projekti menossa ja Marttaliitolla niitä on aina useita.  Kässämarttana tartuin tähän uuteen virkkaus/neulonta projektiin, j0ssa teemme talkoilla vauvanpeittoja Helsinkiin Uuteen Lastensairaalaan.  Peitot lähetämme vuoden lopulla valmistuvaan sairaalaan ja  ensimmäiset pikkupotilaat saavat  mukaansa pehmoisen peiton kotiin vietäväksi.

Peitoista oli ohjetta Martta-lehdessämme ( nro 6/2016 ) ja artikkelista kuvaa yläpuolella.

Minä motivoiduin virkkaamiseen omista perusvalkoisista, sinisistä ja punaisista villa- sekä puuvillalangoista, joita en juuri käytä – siis vitivalkoista enkä juuri sinisiäkään  suosi omissa töissäni.  Niitä olin aikoinaan ” joutunut” ostamaan ja jääneet ylimääräisinä nurkkiin makaamaan.  Mutta pikkupeittoihin ne sopivat mainiosti ja eikun virkkaamaan isoäidinruutua, muunneltuja ruutuja.  No, oikeastaan taidan käyttää noita värejä pirtanauhoissa.

Pari muutakin pikkupeittoa on valmiina neulottuna, neulojana Lea.  Ja useita on tekeillä.

Martat tekevät tietty sukkia  ja näitä syntyy aatellen tulevaa Joulumyyjäistä sekä lahjoitukseksi syöpäosaston potilaille…ym.. mitä nyt keksitäänkään.

20170324_102424_resized

Tällaiset sukat kelpaisivat minullekkin.

ryijysuunnittelua

Tässä kuvassa ollaan aloittelemassa Sylvin ryijyn suunnittelua.  Vieraileva kissa, olikohan Helmi nimeltään, on seurana ja löytänyt kivan tiirailupaikan.

Kässäkerhossamme teemme muutakin eli ihkaomia töitä ja oppia olen antanut mm. ryijyn suunnitteluun ja nukan neulaamista ovat muutamat tekijät jo aloittaneetkin.Tässä työssä on tarkoitus hyödyntää mahdollisimman paljon oman varaston lankoja – kierrätystä parhaimmillaan tämäkin.

20161101_140231_resized

”PEHMEÄ JA KOVA”

Tällä näyttelynimellä on Järvenpään Prisman Rantagalleriassa esillä minun pehmeitä huovutuksia ja JoukoLassilan sepäntuotteita, marraskuun ajan.

Prisma (SOK) teki aikoinaan uudisrakennukseensa hienon kulttuuripäätöksen rakentaessaan mainion tilan, 6 kappaletta lasivitriinejä kuukausittain vaihtuville näyttelyille.

Näihin lasikaappeihin saimme Joukon puukot ja muutamia muitakin sepän töitä loistavasti esille.  Joukon kauniita ja toimivia puukkoja ei ole ennen ollutkaan esillä Järvenpäässä.  Jouko tekee alusta loppuun kaiken itse (suunnittelu, sepän työt, tupet, puutyöt).  Minä sitten täydensin niitä pehmeillä villajutuillani.

Näitä puukkoja löytyy OMA-kaupasta Helsingistä ja mm. minun kalojani samasta OMA-kaupasta sekä Järvenpään Yläpytingistä.

Tässä kuvia vitriineistä:

Joukon puukkoja

Joukon puukkoja

Joukon riipuksia ja Astan huopasulkia sekä kaloja

Joukon riipuksia ja Astan huopasulkia sekä kaloja

Vitriinit 1 ja 2

Vitriinit 1 ja 2

Vitriinit 3 ja 4

Vitriinit 3 ja 4

Jouko ja puutyöstöteriä

Jouko ja puutyöstöteriä

Joukon puukkoja

Joukon puukkoja

Talventörröttäjät ikkunassa ja huopasulkia

Talventörröttäjät ikkunassa ja huopasulkia

Tervetuloa Järvenpään Rantagalleriaan, näyttely löytyy  Prismasta marraskuussa 2016.

20161101_155128

astalle-9

pehmea-ja-kova

”Kiveä ja Villaa ” 29.5. – 29.5.2016

Laitoin kesänäyttelyn keramiikko Atta Uotilan kanssa Pytingin Vintille.

Paikka on ihana historiallinen Vanhankylän Kartanomiljöö, Järvenpään Yläpytingissä.

Näyttelymme teemana ovat kivet, vesi, villa  tehtynä kivikeramiikka –  ja huovutustekniikkana  ja onhan mukana muutama vesiaiheinen maalauksenikin.

Ja tässä kuvia Pytingin Vintiltä:

20160529_155129_resized

20160529_155236_resized

20160529_155418_resized

20160529_155604_resized

20160529_155615_resized

20160529_155719_resized

20160529_163014_resized

20160529_180710_resized 20160529_185327_resized20160530_072146_resized

20160530_084552_resized

20160529_155013_resized

20160530_084726

20160529_154953_resized

Kädentaidot messut takanapäin sekä Helsingissä että Tampereella

Olen ollut Tampereella messuilemassa jo vuodesta 1995 ja ne olivatkin alkuvuodet muutamaan kertaan Tampere-talolla.  Nyt messut ovat messu- ja urheilukeskuksessa 4:ssä eri hallissa.  Näytteilleasettajia oli yli 800 ja niistä enenevässä määrin jo käsityötarvikemyyjiä.  Pari vuotta olin jo poissa ja päättänyt että nämä ovat ohi minun kohdaltani.  Toisin kävi kuitenkin tänä vuonna.

Jos jollakin kävi kauppa niin tarvikkeille, joita käsintekijät tulevat ostamaan ympäri Suomea.  Tulevat myös katsastamaan ideoita.

Luulen että jokainen liikennöitsijä oli laittanut (kaikki ?) bussinsa liikenteeseen viime viikonloppuna kohti Tampereen messuja. Parkkeeraustungos oli valtava ja ihmisiä paljon.  Itse kauppiaana on  sitä mieltä että kaupankäynti jo kärsii tuosta paljoudesta.  Mutta tiedä sitten.

20141114_102901_resized

Tampereen messuilla marraskuun puolessaväliä oli tämän näköinen pieni kulmaosastoni.

Osasto pitäisi saada harmooniseksi ja kauniiksi mutta myytävää tuotetta pitäisi olla tyrkyllä….ristiriitaista usein.

Pakkasin  tänä vuonna tuotteeni autoon (tavallinen henkilöauto) mahdollisimman minimaalisesti.  Siis kalaverkko huovutuksistani täyteen yhdelle seinälle ja muutama vanha näyttelytyö toiselle seinälle  ja pöydälle loput.

Kun on yksin roudaamassa tavarat messuiluun ja jälleen takaisin autoon ja kantomatkat useita satojakin metrejä, ovat kantovoimat otettava huomioon.  Näillä sitten mentiin mutta olisihan tuonne mahtunut lisääkin juttuja.  Kuvistani puuttuvat huovutetut kivet, joita on tuossa pöydän takana 3 säkillistä.  Ne näkyivät toiselta sivulta kivasti ja saivat huomiotakin monelta kävijältä.  Kivet liittyivät ”kalat verkossa” asetteluun.

20141114_102814_resized

Tässä näkyykin vähän kiviä ja kissanpesäkin.

20141114_102954_resized 20141113_094436_resized

20141114_103012_resized

Kauppa kävi jotenkuten ja myydyimmät artikkelit olivat ”kisu”, ”ahven”, pallot sekä sydämet.

Muutama kirjottu asustekin löysi tyytyväisen ostajan.

 Tällaisilla messuilla kulut ovat näyttelyasettajálle kovat,  pienimmässäkin osastossa, ja tavoite on saada edes ne katetuksi.  Näin kävi juuri ja juuri mutta työlle ei sitten mitään jäänytkään.

Saldoksi jää kova motiiviyrittäminen,  vanhojen ja uusien tuttavien iloinen tapaaminen,  upeat muiden osastojen ”selaaminen” ja muutaman Joululahjaostoksenkin tein.

20141117_071447_resized
20141117_071548_resized
20141117_071120_resized

Pikku Lotan nukelle löytyi ulkoiluhaalari ja vielä oikealla merkkikuvalla.

Sain myös pojaltani tilauksen Arsenaali-kaulahuivista.  Langat oli ostettava kun väritys on oltava ehdottomasti puhtaat punainen ja valkoinen eikä mitään murrettua sinnepäin.  Näin puhtaita värejä ei varastostani taida löytyäkkään vaikka lankaa olisi melkein joka lähtöön ja toiveeseen – edelleen…

20141117_071017_resized

Messuilu oli ohi sunnuntai-iltana ja vielä pakatessani huomasin mielenkiintoisen kirjan:  Origamia lapsille.  Tämä oli vielä ostettava ja tulihan sitä muutakin mukaan.

Tein kyllä huomion että itse ostin selvästi vähemmän kuin menneinä vuosina ja tämä taitaa olla viime vuosien ilmiö muillakin.


20141107_143647_resized
20141116_091556_resized

Vastapäätä omaa osastoani oli todella harmooninen osastokokonaisuus, jossa oli esillä vanhoista tapeteista tehtyjä lamppuja, pakkauksia ym sisustustuotteita .

Sitä ihailin 3 messupäivää ja tekijänä Maheka Design.

Helsingissä pidin työnäytöstä  pirta- ja lautanauhasta Järvenpään Käsintekijöiden osastolla ja siinä tehdessä mukavien ihmisten parissa aika meni siivillä. Huovutuksestakin tuli puhuttua molemmilla messkuilla melkein kieli solmuille.

 Nyt sitten tarkkaan harkintaan, olenko enää ensi vuonna näillä messuilla vaikka hienot ovatkin.  Taidan käydä minäkin Tampereella jatkossa vain ”asikkaana” fiilistelemässä.



”Mira Köymärin sanomalehtipallon sisällä voi uneksia paremmasta maailmasta”.

Minun huopakiveni ovat siellä sisällä pehmeinä tyynyinä vaikka kiviltä näyttävätkin.

Unessanoma

Habitare-messuilla 2013  oli Miran sunnittelema kilpailutyö ”Unessanoma”. Kilpailussa oli arkkitehtiopiskelijoilla tehtävänä suunnitella kaikkiin aisteihin vetoava Unitila, paikka, jossa voi uneksia paremmasta maailmasta. Tämä iglu palkittiin jaetulla kolmannella sijalla.

unessanoma 2

Tämähän on tietysti hyvää muotoilusuunnittelua, omaperäistä – onhan nyt juuri ajankohtaisena -retosteluun asti- kattava keskustelu menossa muotoilusta, taiteesta, plagioinnista ja sehän on taiteessa aina tervetullutta.

Todellista käsityöläisyyttä tämä on myös vaatinut kun Hesarin sivuja Mira on pyrittänyt n. 30 000 kappaletta.

Iglun sisällä pilkistävät minun kieveni.

 WP_000109

WP_000119

Valo siivilöityy sisällä luoden hämärän rauhoittumistilan ja sisään astuva kävijä huomaakin kivien olevan myös pehmeitä.

 
Kroatiassa kesäkuu 2013 179
kesäkuu 2013 175
Kun isot puut oli ”vaatetettu” oli pienten graffitien vuoro.  Valitsin puiston liepeiltä sopivia pieniä, kapeita pylväitä ja nimenomaan paikoista, jotka ovat hyvin havaittavissa.
kesäkuu 2013 180
Otin jo kotoa mukaani vanhoja neulepalasia, joita sitten yhdistin paikanpäällä virkaten.
Nopeaa ja kätevää !  Pääsin samalla tarkoituksenmukaisesti eroon vanhasta neuleroinastani.  Tosin joku voi olla eri mieltä kanssani.
 kesäkuu 2013 181
kesäkuu 2013 182
kesäkuu 2013 219
kesäkuu 2013 220
Tein 6 kappaletta pienia neulegraffiti-iskuja Kroatian reissullani Ludbregin kaupungin torin liepeille.  Sitten päätin lopettaa kun paikallinen emäntä ihmetteli tekosiani ja huomautti kauhuissaan huoltoauton saapuneen tuohon lähelle.  Näin olikin ja kävelin pokkana paikalta.  Varmasti us…kon kuitenkin että olin ihan hyvällä asialla ja luinhan juuri heidän Ilta-lehteään, joka ilmestyy useissa ’Euroopan maissa.  Heip!!  Sinne olin päässyt nimenomaan neulepuillani komealla kuvalla ja haastattelulla.  World Art Gameseista oli juttu ja puut siinä.
neulegraffitia Kroatiassa