Touko 2012


Mekkotehdas-kirjankansi

Ostin uuden käsityökirjan !

Tämän aiheen kirjat ovat olleet vuosikymmeniä heikkouteni.  Tätä kirjaa olin jo odottanut  ja uskoin siitä tulevan hyvän mutta siitä tulikin vielä niin…niin kaunis, kovakantinen, iso, paljon kuvia, paljon ihania pikkuisia ja kaikinpuolin kehuttavaa, … kaunista paperia jne.

Oletteko lukeneet ”Mekkotehdas”-blogia ?  Siitä tämä on saanut alkunsa, klikkaa tästä.

Kirjassa on tietysti tyttöjen mekkoja mutta paljon myös muuta kivaa ommeltavaa lasten leikkeihin.  Itse en juuri nyt ompele uutta mekkoa kun juuri vein tytöilleni monta kappaletta ja kohta jo ”hukkuvat” niihin ihanuuksiin.

Olin kuitenkin tosi iloinen kun törmäsin kirjassa keppiheppaleikkiohjeisiin.

Olin jo vuosi  suunnitellut hepan tekoa mutta ei tullut aloitetuksi.  Mutta nyt !!!

Venla täyttää kohta 6 vuotta ja päiväkotikavereita on tulossa kylään.  Venlan ainokaiselle hepalle päätinkin tehdä kaverit ja oikein tallillisen,  joka lapsivieraalle omansa.

Heppoja syntyi siis 7 kappaletta.  Materiaali löytyi vaivatta omasta työhuoneympäristöstäni.

keppihepat yhdessä koukussa

Taidan olla aika lapsellinen mutta näitä lasten juttuja on kaikkein mukavinta tehdä,  menevät varmasti käyttöön ja tarpeeseen.

Kangasnauhoja, huopanauhoja, kulkusia, helminauhoja, vanutettua villaa, keppejä, villalankoja, liimaa – kaikki oli jo valmiina odottamassa tekemistä.  Ihan helppoa ompelemista, josta aloittelijaompelijakin uskoakseni selviää.  Ja voihan hepan pään tehdä vanhasta villasukastakin.

Tämä oikealla on selvästi jo vanha heppa.  Keppikin on luonnosta aikoinaan otettu ja ollut ennen hernerivien tukena.  Muut kepit ovat rekvisiittavarastoani ajan patinoimia ja nyt tulivat loistokäyttöön.

 

Tytyyhän tallissa yksi pikkuinen ponikin olla.  Ajattelin pikku Lottaa, juuri yksi täyttänyt.  Kohta hänkin laukkaa ponillaan.

Koko komeus (yksi näyttää puuttuvan kuvasta)  odottaa vain taluttajiaan, ratsastajiaan ja ennenkaikkea harjaamista ynnä muuta hoitamista.

Vielä kirjassa on ohje kypärästä – tietysti sellaisetkin pitäisi tehdä jokaiselle – ehdinköhän ?

Tein myös muuta juhla-rekvisiittaa kun kirjassa oli viiriäkin tehty.

Ei kun tillkkukangasvarastoille ja kun yhden tekee, syintyikin samantien 5 kappaletta.

Viirejä ripustelin Innocumiinkin.  Viikon päästä jo juhlimme ja leikimme mm. heppahoitajia.  Saapi nähdä ehdimmekö ja tykkäävätkö lapset niistä lainkaan.

Mainokset

Porontalja – ryijy edistyy iltaisin televisiota katsellessa ja nyt viikonloppuna mökillä aamuauringossa linnunlaulu taustamusiikkina.

mökkipihalla ryijyn tekoa

Mökillä aamusella.

Huomaa villasukat jalassa ja yöpujama päällä.

ryijy tässä vaiheessa

Tämähän valmistuu nopeasti – vaikka ryijyä onkin.  On se niin hauska ryijytekniikka.

Lankahässäkkä on melkoinen kun sopivia valitsee ryijyneulaansa ja poron molemmat puoliskotkin pitäisi saada suunnilleen samanvärisiksi.

Olen jo muutamaan kertaan tutkinut lankavarastoni jotta kaikki sopivat värit ovat käytössä.  Ja onhan niitä lankoja löytynyt ja näyttää siltä että tulevat riittämään sillä porontalja on jo loppukolmanneksellaan.

porontalja kohta loppusuoralla

Vielä pari lähikuvaa tekniikasta…

Mielestäni kuva kertoo enemmän kuin osaan tähän selostaa mutta niille, jotka haluavat opetella ryijynukan teon, löytyy googlaamalla hyviä ohjeita.

käsityöniloa kaikille – lomalaisillekin !

Nyt pitkästä aikaa on vuorossa ryijyn tekoa.

Kun on näyttelyä tähtäimessä ja aiheeseen sopii jokin eläin, on vuorossa lankavarastojeni penkominen.

Nyt olen aloittanut Porotaljan teon ja nimenomaan ”vapaalla ryijytekniikalla”.  Se on todella luova ryijytekniikka.  Ja haastetta syntyy melkoisesti kun kaikki materiaali pitää löytyä jo olemassa olavasta varastostani : ryijysäkkikangasta = tavallista tukevaa palttinasidoksista pellavapohjaa, langoiksi puuvillaista / villaista / pellavaa / sekoitelankoja  – paksut sekä ohuet,  1 ryijyneule  – huom! yksi neula riittää kun tehdään tällä tekniikalla, jossa riveistä ei piitata – kunhan nukat tehdään tarpeeksi tiheästi.

pororyijy

Pororyijy, josta tulee ensin näyttelyyn talja seinälle ja jatkossa ehkä mattotalja lattialle.  Ja tässä vaiheessa en taida nukkia edes leikata auki.  Muutoin leikkaan nukat vasta viimeiseksi.

Ryijynteko alkutaipaleellaan.  Indi- kissani tykkää nukkua siinä yönsä.

Piirrän paperille pienen porontaljan kuvan ja luonnostelen sen tussilla suoraan pellavapohjalle.  Siitä sitten vain tekemään oman värisuunnitelman mukaisesti.  Poron väritys kun on ihan kokovalkoisesta, harmaita ja hyvinkin tumman ruskeiksi.

Tietysti olen ensin lajitellut valtavasti sopivia lankoja, kerinyt kerävärit moninkertaisesti sävy sävyyn.  Ja näyttää siltä että omat lankavarastot riittävät.  Tarkoittaneen että aika paljon on lankoja kertynyt vaikka jo monia vapaan ryijytekniikan  eläintaljoja olen tehnyt menneinä vuosina.

porotaljan tekoa ja kuvassa mukana huovutettuja papanoita

huovutettuja papanoita

Nämä papanat ovat pellavaisia, huovutettuja.

Jokin minua kiinnostaa näissä papanoissa, joita olen jo tehnyt erikokoisina, villasta sekä pellavasta kera erilaisten efektien.

pellavapapanoita

villasta vuovutettuja pieniä kiviä

Poronpapanat ovat nyt pienempiä (lähempänä todellisuutta) ja virkatut ensin huopuvasta langasta jonka jälkeen vanutettu pesupussissa pesukoneessa (kirjopesu 40 astetta).

…nyt värillisenä  – tietty kun saattavat tulla tulevaan näyttelyyn  – ehkä..

Mutta VAPAA RYIJYTEKNIIKKA  on niin hauska ryijyn tekemisessä että työ sujuu nopsasti.

Lisää ryijyjäni löytyy ”taidetekstiileistä” (klikkaa yläpalkkia).

Seuraava ja viimeinen Vinniklubi tältä keväältä on ma 7.5.

Mielessäni pyörii vaikka mitä kässäkerholaisille teetettäväksi mutta näihin olen päätynyt.  Tarkoitta että jos ei ole sitä omaa juttua mukana.

Seuraavaa voisi tehdä:

Tällaisella voisi olla käyttöäkin sillä onhan kohta monet kevään juhlat tulossa:

Äitienpäivä

Helluntai

Koulun ja

Päiväkodin päättäjäiset–  Opeille !!!

ja

monet muut häät..kihlajaiset……ja muutoin vain kesän kunniaksi kukka rintaan !

Tuon mukanani neulahuopaa sekä merinovillahahtuvaa.

Kauden päätökseksi laitan kaikki tekemään, maalaamaan, liimaamaan kollaasia– yhteistä sekä omaakin.

Saapi nähdä mitä syntyy, ainakin piilossa olevien taiteilijoiden teoksia.

Ota mukaasi sakset, jotain kivaa kuvamuistoa, pitsihörhöä (pienet määrät riittää) tai mitä mateiriaa haluat.

 Kauden päätöksen muisteloksi pidämme nyyttärikestit !

Terveluoa !

Huomaan että omat vaatteeni ovat parhaimmat kun saan ne vanhasta uudistaen.

Tätänykyään parasta on kun käyn ilmasessa huoneessa ja sieltä löydän joitakin kuoseja/vaatteita, joista muotoilen itselleni (tai pikkuisille tytöille) jotain ihan uutta.  Siitä materiaalistahan tulee hauskat ratkaisut ihan melkein itsestään kun ompelukset joutuu ratkaisemaan jotenkin ”väärinpäin”.

Muutama päivä sitten otin mukaani liivimekon ja t-paidan.  Molemmat olivat joustavaa materiaalia ja sopivan värisiä.  Mekko oli aikamoinen rötkylä ja t-paita taasen minun lempiväriäni joka kevät.

Nämä + ompelukone ja hommiin !

Mekon helman käännösompeleet olivat katkeilleet ja kun millään en saa omalla koneellani sitä korjattua samanlaiseksi piti kehitellä jokin ”naamiorimpsu” sitä peittämään.

Leikkasin ylimääräisestä kankaasta pitkän…pitkän kaitaleen, jota ei tarvinnut mitenkään huolitella kun ei rispaannu.  Sitten vain keskelle poimutuslanka.  Rimpsusta jäi vähän ylimääräistä ja kieputin sen ruusukkeeksi.  Jotta se tulisi esille, ompelin keskelle pienen virkkaukseni, joita löytyy aina vanhoista varastoistani.  Ja löytyi sopiva värikin, joka yhdistää yläosan.  Sanottakoon että näitä varastokoreja täytyy olla aina käden ulottuvilla.  Arvata saattaa että koreja putkahtelee joka pöydän päässä siellä täällä.

liivimekko valmiina

Kaula-aukkoa en korjaillut mitenkään.  Hiha-aukotkin tein helpoimmalla tavalla eli käänsin vain reunaa nurjalle kun oli sopivan joustava materiaali.  Tosin kaula-aukkoon en ole ihan tyytyväinen mutta kelvatkoon toistaiseksi näin.

Lähden tänään  vaihtamaan aikaisemmin ostamaani saumuria.  Tai sitten kauppiaan on saatava se minulle ymmärrettävään kuntoon.  Olen sen kanssa tapellut jo kolme kuukautta ja nyt on mitta täysi.

Nämä liivimekkotuunauksetkin tein tavallisella ompelukoneellani.

Erittäin tyydyttävää tällainen vaatteiden osto – ei maksanut mitään ja voihan tuon kuluneen ajan huonomminkin käyttää.

Samalla kertaa otin myös parit ”keväthousut” tuunattavaksi.  Kuosit olivat just minun näköiset.

Housut olivat hyvät mutta nyt ylhäältä tiukat.  Istuvuuden sain lisättyä housun liian pitkistä lahkeista kangasta. Tässä on vielä vyötärönlenkki vanhalla eli väärässä paikassa.

Nyt lenkki korjattuna.

Toisten housujen kangas oli joustavaa ja niin keväistä.  Istuvuus oli hyvä ja tarvitsin vain lahkeiden lyhennyksen.

Jälleen kerran huomasin että lyhyydestä on hyötyä.  Aina voi katkaista ja saahan siitä tarvittavaa kangasta – jos tarvii.

Eikä maksanut nämäkään mitään.  Minulla on jo nykyisin omanatunnon tuskia jos ostan täysin valmista vaatetta itselleni.  Jos niin käy  teen siihen jotain muutoksia kuitenkin – aina.

Vappu on takana ja ensi maanantaina on tämän kevään viimeinen Vinniklubimme.  Siitä lisää lähipäivinä.