Astan tekstiilikuvat

Kesä parhaimmillaan, puutarhaa askarrellaan, uidaan yhtenään ja kohta ennakoin jo tulevaa talveakin.

Iso huopa ( vanha huovutustyö ) alustaksi ja siihen aloitan kartoitusta.  Lähtökohtana ovat omat lenkkimaastot, josta on jo tehty suunnistuskartta.

Tästä alkoi eilen illalla verannallani karttatekstiili, jota on suunnitelmissa ”rakentaa” seuraava syksy ja taitaa mennä talvikin ennenkuin on valmista.

Aloitin vapaasti piirtäen ensin vedet eli pikkujärvet – sitten korkeuskäyrät.  Huomaat että käyriä on paljon myös suppina/monttuina ja todellisuus maastossa on muotoja sekä korkeuksia paljon enemmän mutta tekstiilissä on vain yksinkertaistettava .

Seuraavaksi olivat vedet sinisestä kankaasta ja muu maastopohja tullee ?? huovutuksena /kankaista. Sitten tulevat maastokäyrät, polut, tiet, kivet jne kirjaillen koneella ja käsin.

Mitä lie tuleekaan ?

Moni muukin pitkäaikainen projekti tuli viimeisen viikon aikana alulleen.

Hellettä ja mukavasti vieraitakin on ollut viimeiset viikot mutta pää muhii ajatuksia ensi talveksi.

Olin oman kylämme perinnepäivillä ja siellä oli museon pihalla mm kattopäretalkoot.  Kylän miehet ovat tehneet jo muutaman kesän päreitä ja minäkin ostin pienen kasan,

Olen itseasiassa haaveillut tällaisista päreen pätkistä jo pitempään ja nythän ne tulivat mukavasti vastaan ja eikun ostamaan niitä pienellä rahalla kasa.

Mitä niihin maalaan on vielä hakusessa.  Pohjustin ne kuitenkin malauspohjieni perään samaan syssyyn ja eiköhän aiheeksi tule jotain seuraavan näyttelyni tiimoilta…?

Mäntypistiäinen istahti pinolle, joka on siis mäntyä.

Maalauspohjia ja kattopäreitä

Ja vielä projektia, joka on  tässä vaiheessa lopputulokseltaan arvoitusta.

Nämä on tässä nimeltään ”Päppylöitä” ja tehdyt vanhoista huovutuksistani.

Olen pannut vanhoja (näyttely) töitäni säläksi ja jotain uutta kehittynee..

Jatkamme kesää ja kohta haenkin pikkutytöt Järvenpäästä Riistavedelle.  Toivon niin kovin että ainakin vedet pysyvät lämpiminä niin saamme pulikoida kylliksemme Melavedellä.

Marjastusta myös !

Minulla on ollut läjä vanhoja kiilakehyksiä, jotka ovat olleet aikoinaan maalauksissa ja kuvakudoksissa.  Kuvat oli revitty hävitykseen ja puisilla kiilakehyksillä on ollut oma arvonsa.

Tulikin aika nostalginen olo kun laskin että kehykset ovat 30 vuoden takaa.  Puista löytyi tietysti vanhat merkinnät (nimeni, teoksen nimi ja vuosiluku),

Huh !! 80- lukuhan oli aivan äskettäin !

Nyt tuli aika laittaa niihin uudet pellavakankaat. Ja eikun naputtelemaan pellavakangas kehyksiin ja Gessoa (pohjustusmaali) muutama kerros tasaiseen tahtiin.

Tästä vaiheesta  tykkään erityisesti kuvan teossa.  Jotenkin se on niin meditoivaa eikä taulua ole vielä varmuudella ”pilattu”.  Kaikki on vielä niin kaunista ja puhdasta.

Siksi en tykkää nykyisin paljon käytetyistä kaupasta valmiina ostetuista pohjista.  Tulisihan ne halvemmaksikin mutta ei- ite pohjustan !

Levitin työpajani takaverannalle, jonne auringonpaiste loppuu ennen puoltapäivää.  Mukava paikka ja hienolla järvinäköalalla.

Kaivoin vanhoja huovutuksiani ja tällainen löytyi: Picasso-näyttelyni iso huovutuskuva ja tunnistettavasti esittää  ”Guarnica” – maalauksen keskiötä eli haavoittunutta hevosta.

Nyt se meni uusiksi eli tarkoittaa että tämä vanha työ menee materiaksi tuleville töille.  Ensin se saa olla taulujen pohjustustöiden suoja-aluksena.  Tuleepahan siihen siten valkoisia maalitahroja ja varmasti vanha näyttelytyö menee nyt uuteen käyttöön.

8 kappaletta taulupohjaa tulee valmiiksi.

Kuvassa on vasta ensimmäinen pohjustuskerros tehty ja huomenna jatkan…

Maalausinto on ollut jo jonkin aikaa kova ja nyt se voisi alkaa … kunhan annan sille aikaa.

ENSIVIIKOLLA  jatkan ja maaluksia syntynee !

Kesä on vain tahtonut kulua kesämeiningillä, varsinkin kun tulivat oikeat kesäkelit.  Tänäänkin meni 4 tuntia pelkkien kalaverkkojen selvittelyssä ja muikkuverkon saaliin puhdistamisessa ja taisi mennä pari tuntia vielä niiden mainingeissa.  Mutta lopputuloksena oli maittavat paistetut muikut  ja huomenna paistetaan lisää ja tietysti ulkona. Ja tulihan muutamaan kalakukkoon aineksia pakastimeenkin.

Nyt nautitaan kesästä !

Ompelusessioni jatkuu kun kesäinen lämpö antaa edelleen odottaa ja puutarha jakselee itsekseenkin.  Tulihan meille (Riistaveden kohdalle) vihdoin sadepäiväkin maanantaina ja tiistaina.  Sateet ovat totaalisesti kiertäneet puutarhani ja olen joutunut viime viikolla kasteluhommiin jo useasti.

Nyt sitten joutaa ommella kun intoakin vielä on.

Vuorossa on pikkutytöille hellehaalaria kun ovat niin muodissakin pitkästä aikaa.  Ainakin luulen niin.  Mallit löytyy samaisesta  Suuresta Käsityölehdestä kuin edellisissä parissa postauksessani oleva naisten kangasmekko (Afrikka-kangasmekko).  Odotellaan siis toiveikkaasti kauniita kesäilmoja.

Venlan ( 8 v ) puku.  Housuosan kuosi on Finleysonin vanha malli.

Kankaat löytyivät varastostani ja puvun yläosa on trikooneulosta ja alaosat vanhoja verhokankaita, jotka nekin kirpputorilta ostettuja vuosia sitten.

Kiva oli saada nämäkin kankaat käyttöön.

Lotan ( 3 v ) puku, jossa tuttu unikko-kuosi.

Tämä kuvio herättää aina huomiota kun liikkuu maailmalla sillä kaikki (ulkolaiset ) muistavat nämä.

Vanhat kuosit ovat melko tanakkaa puuvilla, toisin kuin nykyiset Marimekon kankaat.  Sauman taitokset tahtovat näkyä mutta eihän se haittaa menoa.

Ja tässä tytöt haalareissaan.

Laitoin puvut postipaketilla Järvenpäähän  ja ehtivät mukavasti mukaan Tallinnan risteilylle.  Ja tulihan ne kesäiset kelitkin.

Ompelin vielä Antille pari paitaa kun häneltä tuli mittojen mukainen tilaus peruspaidasta.  Äidin mieltä se vain hivelee kun edelleen kelpaa tekemiseni.

Kuvassa yksi versio, jonka ompelin pellava/puuvillakankaasta ja jo kymmeniä vuosia kaapissani olleena.

Tasku näyttää tulleen vähän vinoon mutta sehän vain lisää käsityöläisyyden hyvää piirrettä.

Paidan kaavojen löytäminen ei ollutkaan yksinkertaista kun nykyiset käsityölehdet ovat pulloon naisten sekä lasten kaavoja  – ei miehille.

Nyt on 2 paitaa tehty ja jos koko on oikea – näitähän tekee samantien muutaman lisää helpostikin kun niksit muistissa.  Paitoja olen tehnyt aikoinaan enemmänkin mutta taidot ruostuvat jos tekoväliä on yli 10 vuotta niinkuin minulle on käynyt.

Kaava löytyi Suuri Käsityölehti 2010/4