Vielä viimeinen Ugandan kummimatkamme päivitys, jossa kerron kohtaamisista kylillä ja raiteilla, elämästä  siellä.

Ryhmäkuvamme. jossa mukana vapaaehtoisia ja kylän lapsia.  Minä olen oikealla kirjavamekkoisena, aurinkolasit päässä.

 

kuviin haluttiin

Ugandan luonto on kaunista, vuoden ympäri virhreänä ja maa melko punaista.  Siis hienot värikkäät kontrastit,  Vaikka nyt oli kuivakausi ja edellinen sadekausikin aika kuiva, niin vihreyttä näki paljon, suorastaan hämmästytti.  Mielestäni ihmisetkin ovat erittäin kauniita, kaikki aikuiset pitkiä ja hoikkia.

Ihmisten keski-ikä jää alle 20 vuoden sillä lapsia ja nuoria on paljon.  Väestöstä alle 18-vuotiaita on 57 % ja mediaani-ikä 16 v.

Muutamia haasteita lisää:  Lapsikuolleisuus Ugandassa on 55/1000. Lasten ripulitaudit ja malaria yleistä, samoin huonot hygieniakäytännöt ja tietämyksen puute.  HIV- tartunnat ovat nousussa, 650 000 AIDS-orpoa, 32 000 AIDS- kuolemaa vuodessa.  Nuoret käyvät keskimäärin 5.4 vuotta koulu ja joka kolmas peruskoulun lopettava ei osaa lukea ja laskea tokaluokkalaisen tasolla.  Opettajaa kohti saattaa olla yli sata oppilasta, opettajia ei ole riittävästi, erityisesti naisopettajia.  Lukutaito 10-16 vuotiailla on 63 % ja 15- 24- vuotiailla 86/90 %.   Näihin haasteisiin WV tekee työtänsä.

 

 

tyypillinen afrikkalainen puku /juhlapuku

Ystävällisyys ja kiitollisuus oli heillä päällimmäisenä kun kylävierailimme.

Lasten leikit ovat ulkona ja jalkapallo kait mieluisinta.  Peli sujui hienosti räsy/narupallollakin.

 

Kylän laidalla oli hautausmaa.

Savimajat olivat pimeitä, vain ”savureikä” seinässä ja sisäänmenoaukko- ovi verholla peitettynä.  Sillä oli tietysti omat etunsa.

 

Astioiden kuivaustelineet on nykyisin tehty ilmaviksi ja ruoka-astiat siten ylhäällä pois eläinten sotkettavista.

 

 

 

Näitä rakennelmia näki ja uteliaisuuttani kävin ottamassa lähikuvan.  Naulojahan tässä oli käytetty kun kuvittelin että jokin perinteinen rakennesidos luonnonkuidusta olisi ollut.

 

banaanipuut

 

Tämä puukasvusto on kait sitä rakennusten materiaalia ja puurimoja näki paljon kaupattavan kadunvarsikaupoissa.

Tässä kuvassa jakkimyyjä ja minä sainkin häneltä maistiaisviipaleen.  Se maistui melonin ja ananaksen välimuodolta mutta ei niin makealta.  Metka tapa oli sitä syödäkkin ja Valatinon setä opasti minua sen ”viipaloimisessa”.

tyypillinen torikauppias ja torikojut

 

lihakauppias varjossa

Katuleipurit tässä olivat todella ripeän taitavia.  Seurasimme heidän työskentelyään jonkun aikaa kun automme joutui pysäköimään kadun varrelle.

Tyypillinen taksin kuorma tai sitten perhe siirtyy paikasta toiseen.  Usein näki ajajan edessä vielä kuormaa tai jopa pienen lapsen.  Mopo/motskareita tuotetaan Kiinasta ihan omaa halvempaa mallia.  Jos iso osa mopoista olisi autoja niin aika mahdoton liikennekaaos olisi – niin luulemme.  Mutta ihanan värikästä !!!!

Valtateillä oli aika useasti tätä matkamme varrella, molempiin suuntiin ratsioita.

Polkupyörällä kulki myös paljon tavaraa.

Kantamukset kuljetetaan perinteisesti päälaella.

Sadekausi on kohta alkamassa joten ojat olivat kaivettu ojennukseen teiden laidoille.

 

Tässä vähän tylsä kuva mutta minulle muistutukseksi otin sen.  Bensa-aseman nuori myyjä täytti autojen tankit ripeästi iso setelitukku kädessään ja siinä meni samalla sujuvasti rahastus sekä vaihtorahojen anto.  Ugandassahan ei ole kolikoita lainkaan ja esim. 20 000 sillinkiä vastaa alle viittä euroa.

 

Tällaisia kauppoja näki kaupungeissa paljon.  Puhelimia ja palvelimia myytiin tietysti sielläkin.

 

Aurinkokennoja on hyvä siirrellä sopivasti ja aurinkohan paistoi.

 

Me matkalaiset vessajonossa.  On tainnut jäädä kertomatta että WC  oli reikä lattiassa mutta oli ovi ja ehkä toimiva hakanenkin.  Paremmissa versioissa reikä oli jopa kaakelista.  Ei ollut yllätys kun oli etukäteen tiedossa.  Useimmiten oli käsienpesu mahdollisuus.  Nuorempanahan tuo wc- malli oli ihan tavallista Euroopassa matkustaessa.

dav

Kylän lapsille meni viimeiset nukkeni tässä.

nuket

Peinet ”olio”- nukkeni afrikkakankaisina.

Me matkalaiset päätimme yhteistuumin kerätä WV:lta saamiimme keräyslippaisiin varat kylän kaivoon. mahdollisesti kahteenkin.  Sellainen käsipumppuinen porakaivo maksaa 7000 euroa.  Kaivo kylän keskellä tai koulun liepeillä auttaa koko kyläyhteisöä, erityisesti naisia ja lapsia, jotka perinteisesti ovat huolehtineet veden hankinnasta.  Kaivon myötä kaikkien elämä muuttuu paremmaksi ja puhdas vesi on elinehto.

Lopuksi meidän matkalaisten kuskit !  Olivat aivan huippuja ja ei kertaakaan (ainakaan minulla) tullut turvaton olo vaikka liikenne ja teiden kunto oli mitä oli.

Mooses (keskellä) oli minun autokuntani ajaja – huippu tyyppi ! Tämä kuva on otettu matkamme päätteeksi   suuvuttuamme lentokentälle kotimatkalle lähtöön.

Mainokset