myssyjä


20160313_081647_resized

Pipoja on syntynyt !

Päähän on todella piristävää saada välillä uusi kuosi pipona.

Kaksi vuotta sitten ostin monta kivaa mallia trikookangaspaloja Jyväskylän Käsityömessuilta.

Niitä olen katsellut ja vähän säästellytkin jotta jotain kivaa niistä saisi pikkutytöille.  Näin talvella minulla iskee ompeluhimo ja tartuin melko helppoon pipoteemaan.  Kaavojakin löytyy ja eikun ompelemaan vähän eri kokoisina moneenkin päähän, minulle, tytölle ja pikkutytöille.

Olen tosin ommellut tänä talvena jo vaikka mitä, mm. 5 mekkoa itelleni ja hirmu kasan uusia pehmo ötököitä.  Näistä enemmän toisella kertaa.

20160310_113858_resized

Osan pipoista tein kokonaan kaksinkertaiseksi ja osaan laitoin alareunan leveänä käänteenä ja muutoin yksinkertaisena.

20160310_112816_resized

Pari vuotta sitten minua tietysti kiinnosti kaikki lintuaiheiset kankaat kun ”linnut” mielessä tulevana näyttelyaiheena.

20160310_112745_resized

Tällä kertaa oli pipoihin ainoa kierrätyskangas kuvan ylinnä oleva harmaanvihreä samettitrikoo, jonka leikkasin vanhoista colitsihousuistani.  En ollut käyttänyt niitä enää moneen vuoteen.  Hyvä kuosi siinä joten uuteen käyttöön kelpasi hyvin.

Olen aikaisemmin silpunnut monta vanhaa t-paitaani pipomateriaaliksi ja niistä tässä.

Kädentaidot messut takanapäin sekä Helsingissä että Tampereella

Olen ollut Tampereella messuilemassa jo vuodesta 1995 ja ne olivatkin alkuvuodet muutamaan kertaan Tampere-talolla.  Nyt messut ovat messu- ja urheilukeskuksessa 4:ssä eri hallissa.  Näytteilleasettajia oli yli 800 ja niistä enenevässä määrin jo käsityötarvikemyyjiä.  Pari vuotta olin jo poissa ja päättänyt että nämä ovat ohi minun kohdaltani.  Toisin kävi kuitenkin tänä vuonna.

Jos jollakin kävi kauppa niin tarvikkeille, joita käsintekijät tulevat ostamaan ympäri Suomea.  Tulevat myös katsastamaan ideoita.

Luulen että jokainen liikennöitsijä oli laittanut (kaikki ?) bussinsa liikenteeseen viime viikonloppuna kohti Tampereen messuja. Parkkeeraustungos oli valtava ja ihmisiä paljon.  Itse kauppiaana on  sitä mieltä että kaupankäynti jo kärsii tuosta paljoudesta.  Mutta tiedä sitten.

20141114_102901_resized

Tampereen messuilla marraskuun puolessaväliä oli tämän näköinen pieni kulmaosastoni.

Osasto pitäisi saada harmooniseksi ja kauniiksi mutta myytävää tuotetta pitäisi olla tyrkyllä….ristiriitaista usein.

Pakkasin  tänä vuonna tuotteeni autoon (tavallinen henkilöauto) mahdollisimman minimaalisesti.  Siis kalaverkko huovutuksistani täyteen yhdelle seinälle ja muutama vanha näyttelytyö toiselle seinälle  ja pöydälle loput.

Kun on yksin roudaamassa tavarat messuiluun ja jälleen takaisin autoon ja kantomatkat useita satojakin metrejä, ovat kantovoimat otettava huomioon.  Näillä sitten mentiin mutta olisihan tuonne mahtunut lisääkin juttuja.  Kuvistani puuttuvat huovutetut kivet, joita on tuossa pöydän takana 3 säkillistä.  Ne näkyivät toiselta sivulta kivasti ja saivat huomiotakin monelta kävijältä.  Kivet liittyivät ”kalat verkossa” asetteluun.

20141114_102814_resized

Tässä näkyykin vähän kiviä ja kissanpesäkin.

20141114_102954_resized 20141113_094436_resized

20141114_103012_resized

Kauppa kävi jotenkuten ja myydyimmät artikkelit olivat ”kisu”, ”ahven”, pallot sekä sydämet.

Muutama kirjottu asustekin löysi tyytyväisen ostajan.

 Tällaisilla messuilla kulut ovat näyttelyasettajálle kovat,  pienimmässäkin osastossa, ja tavoite on saada edes ne katetuksi.  Näin kävi juuri ja juuri mutta työlle ei sitten mitään jäänytkään.

Saldoksi jää kova motiiviyrittäminen,  vanhojen ja uusien tuttavien iloinen tapaaminen,  upeat muiden osastojen ”selaaminen” ja muutaman Joululahjaostoksenkin tein.

20141117_071447_resized
20141117_071548_resized
20141117_071120_resized

Pikku Lotan nukelle löytyi ulkoiluhaalari ja vielä oikealla merkkikuvalla.

Sain myös pojaltani tilauksen Arsenaali-kaulahuivista.  Langat oli ostettava kun väritys on oltava ehdottomasti puhtaat punainen ja valkoinen eikä mitään murrettua sinnepäin.  Näin puhtaita värejä ei varastostani taida löytyäkkään vaikka lankaa olisi melkein joka lähtöön ja toiveeseen – edelleen…

20141117_071017_resized

Messuilu oli ohi sunnuntai-iltana ja vielä pakatessani huomasin mielenkiintoisen kirjan:  Origamia lapsille.  Tämä oli vielä ostettava ja tulihan sitä muutakin mukaan.

Tein kyllä huomion että itse ostin selvästi vähemmän kuin menneinä vuosina ja tämä taitaa olla viime vuosien ilmiö muillakin.


20141107_143647_resized
20141116_091556_resized

Vastapäätä omaa osastoani oli todella harmooninen osastokokonaisuus, jossa oli esillä vanhoista tapeteista tehtyjä lamppuja, pakkauksia ym sisustustuotteita .

Sitä ihailin 3 messupäivää ja tekijänä Maheka Design.

Helsingissä pidin työnäytöstä  pirta- ja lautanauhasta Järvenpään Käsintekijöiden osastolla ja siinä tehdessä mukavien ihmisten parissa aika meni siivillä. Huovutuksestakin tuli puhuttua molemmilla messkuilla melkein kieli solmuille.

 Nyt sitten tarkkaan harkintaan, olenko enää ensi vuonna näillä messuilla vaikka hienot ovatkin.  Taidan käydä minäkin Tampereella jatkossa vain ”asikkaana” fiilistelemässä.



Sain vihdoin saumurini sisäänajettua.

  Annoin itselleni pari ompeluhetkeä ja siitähän syntyi jälkeä nopeasti.  Eniten menee aikaa suunnittelussa ja kaavojen selvittämiseen.  Kangasvarastoni pöllyytin ja leikkuujätteestä tulee hyvää huopatyynytäytettä.  Semmoinen iso ”lattiakivi” kun täytyy tehdä tällä viikolla.

Syksy on jo pitkällä, pipoja tarvitaan ja niitä syntyi, pari liivimekkoa molemmille pikkuisille, Venlalle ja Lotalle.

Näiden mekkojen kangas on uutta, ihan kaupasta ostettua samettitrikoota.  Sen kuvaaihe oli vain niin makee ja mettäihmisille sopiva.  Huom, minä olen se mettäihminen mutta pikkutytöt ovat varmaan samaa laatua, luulen niin.

Tein mekot melko lyhyeksi jotta toimisivat päiväkodin touhuissa.  Taskuja oli myös toivottu.

Siilinjärven Kontista löytyi sopiva, siisti frotejousteinen mekko Venlalle.  Tytöille on toivottu samanlaisia ompeluksia ja tein sitten Lotalle ( 1½v )  omansa minun vanhasta poolopaidasta, joka oli puuvillajousteista neulosta ja oikean värinen.

Ite tekemät napit ( tehty Fimomassasta ) somistukseksi mutta taskut jätin Lotalta pois.  Ehkä hän ei osaa niitä vielä vaatia.  Tuo materiaali ei olisi oikein luonnistunut siististi taskuiksi.

Bampi on suloinen pikkutytön hatussa.  Malli on Mekkotehtaan kirjasta ja pipon kaava syksyn Ottobre-lehdestä.  Tässä muodossa on se muotijuttu eli pipon latvus on löysä !

Kaapollekin ( Liisan kummipoika ) pipo !  Kaikki aplikaatiot on kiinnitetty kaksipuolisella liimaharsolla ja ommeltu kapealla siksakilla päältä.  Olen käyttänyt myös ompelulankana kontrastiväriä elävöittämään yksiväristä kangasta.

Pipot ovat tehdyt tukevammista trikoopaidoista, pupuaplikaatiot ja Fimonapit somisteina.

Pikkutyttöjen äiti toivoi ulkotöihinsä pipoa ja pupukuvio on mielestäni just passeli, onhan se työnantajan logossakin.

Kukkakuviota äidin pipon reunaan,  touhuaahan hän kaiket päivät puistoissa ja puutarhoissa.

Vielä pari pipoa, jotka taitavat jäädä omaan käyttööni.  Kaiken muun laitan nyt pakettiin ja posti vie Järvenpäähän.

Kotityöhuoneeni pursuaa kaikenlaista materiaa, ihan liikaa, tiedetään.

Ja kaikki pitäisi olla mieluiten esillä jotta tulisivat mielekkääseen käyttöön.  Siitähän se inspiraatio lähtee.

Olen viime päivinä pääsääntöisesti käsitöissä tehnyt ompelua ja nimenomaan vanhoista vaatteista/kankaista/neuleista.

kirjan kansi

Tämä kirja on ompelijatuunaajan toivekirja kun haluaa pienelle vaatetta.  Ja pienen vaatematerian saa omista vaate/kangasvarastoista riittämään helposti.

  

Hyväkuntoinen vanha veluuripaita sai uuden muodon.  Harmaa samettinen neulos ja toisesta paidasta resorireuna sekä korviin punaiset kangaslaput liimaharson avulla – lopputulos aika hauska loppukesän pipo Venlalle.

Ongelma tuli saumurissa ja jouduin osan saumoista tekemään tavallisella ompelukoneellani – hyvin se niinkin käy.

  Olin ostanut käytetyn saumurin talvella 2-vuoden takuulla.  Vanha Bernette- saumurini  oli jo niin oikkuileva ja kovassa käytössä palvellut melkein 30 v.  Siis hankintaa uusi saumuri ja tällä kertaa käytettynä.  Mutta niinhän siinä kävi että jouduin monien tuskailujen jälkeen vaihtamaan sen ihka uuteen.  Kävin eilen tekemässä hankinnan ja valintani oli Berniina, joka on toivottavasti hyvä minulle seuraavat 20 v ?? ja sen jälkeen tyttärelleni vielä hänen ikänsä.  Oli nimittäin niin kallis kotikäyttöön tarkoitettu saumuri – 1150 €.  Nyt oikein hirvittää tuo hinta mutta myymälässä myyjä taisi puhua minut pyörryksiin enkä sitä silloin ehtinyt pahemmin päivitellä.

Jatkossa taidan sitten surautella kangasvarastoani pienemmäksi uudella Berniinallani.

Tässä vielä tuunauksia ompelukoneella:

Fliisipaita sai uuden muodon pipoiksi – Lotalle ja Venlalle.  Pipojen kangas riitti hihoista ja resorit toisesta paidasta.  Kettukuvat ovat vanhaa varastoani ja nämä ovat jo 20 vuoden takaa kangaspainantatilkkuja.

Edelleen pipoja molemmille tytöilleni mutta nyt kangas on uutta samettitrikoota, joita käyn säännöllisesti fiilistelemässä kangaskaupóissa.  Siellä on niiiiiin ihania kuoseja ja pakko oli ostaa.  Tästä kankaasta tulee lisää liivimekkoja  kunhan ensi viikolla saan uuden saumurini käyttöön.  Resori on kuitenkin vanhaa.

Kierrätyskeskuksen ilmaisesta huoneesta tarttui kerran mukaani heiman vanuttunut täysvillainen paita.  Siinä oli kaunis helmakirjonta ja näin heti sen mahdollisuudet.

Syntyi itselle minihame.

minihame villapaidasta

Tällainen lyhyt neuloshame on mahottoman mukava päällä, ei kiristä eikä ole juoksuaskelten tiellä. Tulen käyttämään tätä (ainakin kotona) paljon.

Ja loppuun vielä yksi tuunaus huonekalulle – pallille, jonka pinta harmillisesti keväällä kupruili kukkaruukkutaimituksessa.

Vanhoja pitsiliinoja löytyy ja aikaisemman näyttelyn avajaistuunauksina käytettyjä tärkättyjä liinoja olen laittanut pallin pintaan.  Tässä on siis jo muutamaan kertaan kierrätettyä materiaalia uudessa käytössään.

Nyt on viikonloppu edessä ja ohjelmassa jälleen autokeikka Etelä-Suomeen – huopakivet pois Lahdesta ja tietysti samalla Järvenpäässä pikkutyttöjä tervehtimään.  Sinne matkaavat pipot ja muutamat villasukat…

nuelojille vielä yksi syksyinen kuva inspiraatioksi:

Talvikelit ovat nyt parhaimmillaan ja hiihdetty on !

Suomi-pipo tai Hakulis-pipo tai Hakulisen pipo

 Ja kun tällaisen pipon asettelee päähänsä ja lähtee ladulle, johan huomataan.

Tällä pipolla onkin monta nimeä: Hakulis-pipo, Hakulisen pipo, Suomi-pipo, maaottelupipo 50- luvulta.  Tämän mallin muistan itsekki lapsuudesta ja ne kovat Veikko Hakulisen hiihtosuoritukset kilpailuissa 50- ja 60- luvuilta.

Silloin seurattiin suomalaisia urheilijoita kansainvälisillä laduilla.  Nyt seuraan enemmän huikeita maisemia – no kyllä hienot urheilijatkin säväyttävät ja heidän onnistumisensa tuuletuksineen.  Olen senverran itsekkin kilpaillut että jotain tuntuu rinnassa kun katselee televisiosta urheilijan onnistumista.

Hakulis-pipo

 Tämän pipomallin suunnittelin ja olen tehnyt myyntiin jo useita vuosia.  Edelleen tekeminen jatkuu ja kokoja löytyy niin miehille kuin naisille.  Neule on konepestävää villaa ja vuoriosa merseroitua puuvillaa, hinta 24 euroa.