Kepparihepat


Joulukalenterini päivitykset jatkuvat – jo 15. päivä peräkkäin ja kohta saa miettiä tosissaan mitä tähän laittaa tulevat päivät.  Katsookohan näitä kukaan sillä kuvia aukeaa vain kun klikkaat linkkiäni ?

Päivät ovat niin pimeitä sisällä että pikku kepparit pääsivät kuvaukseen ulos.

20171215_104247

Pienen ratsastajan söpöläiset jonossa ja aloitan vasemmalta:

1) Vili, joka on vauhdikas menoltaan, takkutukka  ja luova luonteeltaan sillä näkeehän sen jo turkkinsä väristä.

2) Söpö, joka on unelmoija luonteeltaan ja ohjaksetkin näyttää nyt hukanneen.  Uskollinen ja rauhallinen pienelle ratsastajalle.

3) Lurppa, jo on saanut nimensä aina hymyilevästä turvastaan.  Perso on syömisessä ja helposti kaikenlaisiin puskiin pyrkivä – siis syömään.  Tarvitsee siten tiukempaa komentoa metsälenkeillä.

4) Keltsu on vauhdikas menoltaan kuten Vilikin ja kaveruksia parhaimmasta päästä.  Aina ovat seuraamassa että missä toinen on menossa.  Paras pitää siis samalla laitumella.

Keirrätystä tämä keppareiden tekeminen on minulla.  Vanhoja näyttelytöitäni pilkon hevosten nahoiksi. Vasemalla olevan ”Lintusein” nahka on isosta villakankaalle tehdystä  kirjontatyöstä, jota tein pari vuotta lintuaiheiseen näyttelyyni.  Enkä loppujen lopuksi sitä näytille asettanut.  Mutta monta kepparinahkaa siitä tuli.  Keskimmäisen ”Aniliinin” nahka on vanhasta kuvakudos -tekniikalla kangaspuissa tehdystä työstä.  Oikeanpuoleinen on ”Kala” ja tehty paksusta huovutuksesta, joka oli kala-aiheisessa näyttelyssäni vuosia sitten.

Nämä yksilöt säästän itselleni sillä tarkoitus on rakentaa alkukesästä näyttelyä Järvenpäähän.

 

Joku kuvaongelma tuli keskenkaiken kun keppareiden päälaki leikkaantui mutta olkoon.

20171031_055820

Minun Joulumyyjäiskiireeni ovat ohi tällä kertaa ja nyt pääsin jälleen ompeluhommiin.  Kepparit siis pitkästä aikaa vuorossa sillä muutamia on huvennut Joulupukin kontteihin ja niin hitaita ovat tehdä että hommiin siis jotta kevääksi tulee näytettävää näyttelyyn.

Olen tällä viikolla ehtinyt jo 3 kertaa hiihtämäänkin,  MAHTAVAA. ja pari päivää surauttelin kangaspaitoja esiliinoiksi.  Niistä sitten päivitystä huomiseen joulukalenteriin.

Mainokset

Kesän ihania muistoja on paljon ja tässä yksi: Venlan pitämä 3:n päivän Kepparileiri mummolassa (Riistavedellä).

Venla ehti tehdä ennen leirinsä aloitusta muutaman päivän kepparivarusteita lisää entisten lisäksi.    Hän teki tietysti kaiken  mahdollisimman tarkkaan kuten leirillä ikään, olihan hän viimeksi leiriläisenä kuukautta aikaisemmin Harjamäen ratsastuskeskuksessa Siilinjärvellä.

Tässä kuvaa päivien kulusta ja monenlaisista tapahtumista.

20170718_150725

Suunnittelu on tärkeää ja ohjelmat, heppatehtävät ja ruokalistat Venla teki tarkasti valmiiksi.  Varusteteline oli tehty jo edelliskesänä ja uusia kepparivarusteita tehtiin valituille leirihevosille.  Jokaisella kepparilla piti olla omat loimet, suitset, riimut, riimunarut, pintelit ja siihen kuuluvat pintelipatjat.  Kuvassa varusteteline on vielä minun työhuoneessani ja aikamoinen työn huiske olikin jotta kaikki olisi Venlan mieleisesti.  Joitakin varusteita tehtiin vielä leirin aikana ja sehän oli vain opiksi oppilaille.  Kaikki varusteet + teoriatunnit Venla piti rantasaunan tuvassa, johon minulla ei ollut mitään asiaa.  Opettaja hoiti hommansa.

Oppilaina olivat Lotta 6 v., Ville 9 v. ja Venla 11 v. opettajana sekä tietysti minä Asta mummo 70 v. ruokahuoltajana/avustajana.

Tässä kahden ensimmäisen päivän tarkat ohjelmat. Kosmas päivä jäi kuvaamatta ja yhtä kiireiseltä sekin näytti.   Kuvaa klikkaamalla saatat saada tekstistä selvääkin.  Ohjelma oli  leirin ajan uunin kyljessä teipattuna.  Huom !  Venla itse suunnitteli ruokalistan ja sitä minun keittäjänä oli noudatettava.  Välipalat sitten valitsin itse ja ne puuttuvatkin listasta.

20170722_083227

Lotan aamupuuro.  Lotta teki puutarhassa pienen kierroksen ja nyt valintana oli syötävät metsäorvokit koristeluun.

Ennen aamupalaa ohjelmassa oli aina heppojen varustelu ym. sekä vienti laitumelle ja tarhaan, orit, ruunat ja tammat omille paikoilleen.  Kaikki hepathan eivät sovi pitää samalla laitumelle.  Tämän tietävät hevosten omistajat !

Kuvia estehypyistä:

Kuvissa vilahtaa teltta ja se oli kaksi yötä leiriläisten petipaikka.  Opettaja nukkui saunatuvassa kun toinen teltta olikin vuotava  ( sadetta ) ja vain yksi teltta siten käytössä.

Leirillä oli ekana päivänä leirikaste, joka jokaisella leirillä tulee olla.  Pikkasen hankalia tehtäviä, ainakin Lotan mielestä kun sokkona kuralätäkköön ym…

Ja vaikka päivät olivat ohjelmoidut löytyi moneen väliin aikaa hoitaa omaa kepparia ja tietysti uintia väliin ja monesti.  Vesi on kyllä ollut tänä kesänä heinäkuussakin 17-19 astetta mutta leiriläisten tahtia se ei haitannut.

20170722_112941_resized

Kouluratsastustakin opeteltiin esteilyjen lisäksi.  Toinen kuva on päätösestekisojen kartta radasta. Minun mielestäni oli heino Venlan tekemä ratakartta (karttafriikki kun olen).  Kilpailussa otettiin aika ja palkinnot tulivat kummallekin oppilaalle.

Kyllä olen ylpeä mummi sillä Venla suoriutui leiristänsä heinosti, hermostumatta pienempien touhuista, opetti rauhallisesti ja perusteellisesti kolmen päivän aikana monet asiat hevosten elämästä keppareihin sovellettuna.

received_10209369899594707

Onnellinen ruusukkeen omistaja, Ville

Kepparini hujahtivat heinäkuuksi kirjastomme näyttelyvitriiniin.

Paikka on Riistaveden keskustassa.  Kuvat ovat harmillisesti suttuisia kun lasin läpi kuvasin mutta jotain kuitenkin selvinnee.  Tilakin on pieni kun lähtökohtana pidin runsautta ja tuli kuormattua autoon vaikka mitä. Keppareiden ympärille/taustalle laitoin vanhempia töitäni:   huovutettua unikkopeltoa, ryijy/huovutuskoivua,huopakiviä mattona ja kivinä, pieniä maalauksia hepoista… siis keppareiden runsauden sarvi tuli näyttelystäni tällä erää.

Keppareiden materiaali on tietysti vanhoista töistäni, joita olen uudistanut/silpunnut viimeiset vuodet.

20170703_193227

20170703_152347

20170703_143452_resized

Kepparini ovat matkanneet Järvenpään PuistoPluskadulla ja nyt palautuivat tähän näyttelyyn.

Seuraavan kerran hepat kirmaavat la 15.7. Riistaveden perinnepäivillä ja uusi näyttely rakentuu keppareiden ympärille syyskuuksi Pytingin Puodin Vintille.  Silloin pidämme avajaiset la 2.9. klo 12-16. ja samalla kaikille lapsille ja lapsenmielisille keppariesterata.  Näistä lisää myöhemmin elokuussa ja toivomme tietysti että kesää riittää syyskuussa kun tämä alku on ollut ”ei niin kesää”.

 

20160924_181146_resized

Siniset kaverukset jäivät laitumelle ilta-auringossa ja yökin menee siellä mukavasti.  Nämä kepparit olen tehnyt aikoinaan tekemistäni villabuklee-kaulaliinoista.

Viereiset kepparikaunottaret kuoriutuivat 90-luvulla tekemästäni kuvakudoksesta.  Kuvakudos on kudottu kangaspuissa ohuesta villalangasta gobeliinitekniikalla.  Ja arvata saattaa kuinka monta tuntia kuvan kutomiseen on mennyt.  Nämä  2 tulevat siten näyttelyyn eikä ilmeisesti koskaan voi hinnoitella myyntiin.

Onhan keppareilla ovat nimetkin mutta olkoon omana tietonani toistaiseksi.

Nämä kaverukset majailevat Ruosteisen Kuun – putiikissa (myytävänä) Kellokosken ruukilla.

Etummainen ”pastilli”-keppari on huopakankaaseen kirjaillusta isosta ”lintu-kuvasta”.  Näyttelytyöksi sekin aikoinaan tehty mutta en kelpuuttanutkaan sitä ja tämä kangas jäi lojumaan komeron perukoille.  Nyt sain kirjotusta kuvasta 4 kappaletta kaunista satukepparia.

Kaikki kepparit olen tehnyt oman varastoni vanhoista näyttelytöistä, vanutetuista neuleista, villasukista, villakankaista, huovutuksista…. vain mielikuvitus on rajana – siis jokainen keppari oma persoonansa.  Sisus on vanua ja villaa ja kun päällinen on aina villaa, huovutan pintaan lisäkuviot.

”Punapää”: n olen ommellut huovutuksesta, jonka tein 10 vuotta sitten Picasso-näyttelyyni.  Aiheena oli ”*Guarnica”, jossa Pabo P. kuvasi kylän tuhoa Espanjan sisällissodassa. Taiteilijan maalaus oli iso (niin oli oma huovutuksenikin n. 200 x 160 cm ) ja yksi hänen tunnetuimmista töistään.  Siinä keskeisenä oli haavoittunut hevonen.

20170514_080243

Enter a caption

Pidimme lasten kanssa KEPPARI-TAPAHTUMAN  10.6. Pytingin Puodilla, Järvenpäässä  ja siitä nämä kuvat.

Hepat olivat oikeassa käytössä ja kauniissa maisemassa, kauniina kesäpäivänä saimme onnistuneet  estekisat pidetyksi.  Runsas osanotto ja hurja innostus tähän harrastukseen on niin totta.  Minulla ja tytöilläni oli niin kiireinen päivä että kuvat jäivät ottamatta itse estehyppelyistä.  Venlan isä oli tehnyt oikeat hevosesteet !!

Seuraavan kerran vien keppareita esittelyyn Järvenpään Blues-kadulle kesäkuun viimeisinä päivinä ja kerään voimia uuteen estekisatapahtuman järjestelyihin syyskuun alkuun.  Näyttelykin on keppareista heinäkuussa Riistaveden kirjastolla joten keppareiden teko jatkuu edelleen.

Linkki edelliseen kepparijuttuuni.

Keppareita esittelyssä !

Tuunaustekemiset jatkuvat ja hyvä niin sillä mikäs sen mukavampaa.

Olen tällä erää tehnyt näitä pari viikkoa.

Pikkutyttöni ovat innokkaita heppahoitajia ja ratsastus keppareilla on mainiota liikuntaakin.  Ensin niitä tehdään, varustetaan ja sitten hoidetaan sekä liikutellaan.  Talviloma Riistavedellä meni jotakuinkin Venlan, Iidan ja Lotan keppareiden tiimoilla.  Mutta nyt innostuin minäkin todenteolla näitä tuunaamaan enemminkin.  Josko jopa myyntiin asti.  Taidan suunnitella pienimuotoista näyttelyäkin hepoista.  Olenhan tehnyt muutaman maalauksenkin hevosista,  jota aihetta olen aikaisemmin eniten karttanut.  Mutta tämähän onkin kuin nuken tekoa ja sen kyllä osaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Koko touhu lähti  tälläkertaa näistä joutavista vanhoista töistä.  Ei niitä heitetä pois koska ovat tietysti mahtavaa materiaalia johonkin.  Nyt nämä villaiset kaulaliinat. sukat, kypärämyssyt sekä langat muokkasin kepparin rungoksi.  Villalangan neuloin yksinkertaiseksi sukaksi ja osan niistä täplitin   Kaulaliinasta sai osittain hepan päätä ja loput neuloin lisää.  Pesukonevanutustakin olen käyttänyt muutamiin.  Kiva  sukan ohje keppariksi löytyy Yhteishyvän sivuilta.

Muutenhan loppu onkin ”heppanuken” muokkausta:  turpa (suu), korvat, tukkaharja,  silmät, sieraimet, kuviointia …  Neulahuovutus on tässä myös paikallaan sillä heppa on villaa ja villakuoren alle olen myös asettanut osan villaa, osan tavallista polystervanua jotta ratsusta ei tule liian painavaa.

Lopuksi vielä kuvia:

20170416_12463120170416_112917_resized

Lotan kanssa olimme Pääsiäisen alla tyttöjen hevosta, Tuhkimoa hoitamassa ja ratsastamassa ja tietysti mukana yksi kepparikin.  Järvenpäässä ei lunta ja Tuusulanjärven jääkin jo lähtenyt mutta kotiin palatessani Riistavedellä on edelleen täysi talvi ja jäällä voisi vaikka auto ajaa.

20170416_124951

20160801_143132

Venla vauhdissa heinäkuussa Riistaveden maisemassa Wandillaan.

Wandi – keppihevosen koko nimi on jotain niin hienoa etten sitä muista enkä edes sen muita tietoja kuin että ori ja aika nuori vielä.

Joka tapauksessa kepparin teimmme, Venla ja minä, kesäkuussa mummolassa ja nyt oli varusteiden tekoa sekä esteratsastusta viikko-ohjelmassa.

Mainio kirja varusteista on tässä:

20160820_184541_resized

Kirjassa on hyvät ohjeet mummeillekin, jotka eivät itse ratsasta vaikka tykkäävätkin hevosista.

Teimme tällä yhteisellä viikollamme Wandille suojat, pintelit, suitset, riimun, loimen, toppaloimen, kuolaimet, ötökkäsuojat ja muutaman riimunarun.

Erilaisia solkia piti olla ja paljon.  Niitä löytyi varastostani ja muutaman leikkelin vanhoista laukkuhihnoista ja avaimenperistä.  Ostoksillakin olin käynyt mutta voi sentään että yksi lukkokin maksoi monta euroa.  Halvemmaksi tuli sitten metsästää niitä kirpputoreilta ja omista varusteista.

20160820_184645_resized

 

20160802_143057_resized

Henkka- serkku oli viikon Venlan kaverina ja ruuvaili ”koukut” vanhoihin messutelineisiini.  Näitä seinäkkeitä oli kaksi ja pienellä vaivalla oli hepan varusteteline valmis.

Sitten varustekuviin:

20160801_143652_resized

20160802_143211_resized

20160801_105758_resized

20160802_120000_resized

20160801_130046

Pihaliikuntaa parhaimmillaan:  esteratsastusharjoituksia ja   estekilpailuja, joissa minä sain olla myös tuomarina.

Hesosista en  paljoa mitään ymmärrä mutta estekisat ovat tuttua touhua.  Olenhan ollut monasti niitä katsomassa EA-hommissa.

Monena päivänä Venla rakenteli erilaisia esteratoja ja tukka putkella oli molemmalla hyppääjällä.

20160802_191734_resized

Pictures16

Venlalla olikin todellinen yllätys odottamassa kotonaan Järvenpäässä: oikea hevonen, Tuhkimo.

Oma poni on ollut molempien pikkutyttöjen onnentäyttymys ja on se tainnut olla heidän äitinsäkin haave jo 30 vuotta.

Että on ihana !!!

20160807_183200

Tässä alakuvassa on sitten uusin ompelukseni eli Tuhkimolle kuivatusloimi.

Tuhkimo on tamma ja Venla valitsi sen väriksi pinkin – kuinkas muuten.  Wandin väri oli sininen.

Olin ostanut aikoinaan Joulun alla kylpytakkikankaaksi paksua vohvelikangasta, jonka toinen puoli on froteeta.  Tekemättä jäi silloin ja nyt sekin tuli käyttöön.  Kahdeksan vuotta oli kangas hyllyllä.

Pinkkiruusukangasta tekstiväriksi.

20160818_185808_resized

FB_IMG_1471807132383

Nyt on tämä mummikin hevosjuttujen fani.

Seuraava sivu »