Minä ja vuosiraporttiTänään keskiviikkona oli kummilapsiemme tapaamiset.

Tässä minun  Valatinoni, juuri 10 täyttänyt.  Tämä kuva on vuoden 2016 vuosiraportista, jonka saamme aina loppuvuodesta sisältäen lapsen (perheenkin tietoja) terveydestä. koulunkäynnistä ja harrastuksista.

Aamulla oli lähtö WV:n hankekylään Kirewaan, johon olivat kokoontuneet meidän kaikkien kummilapset ja muutama perheenjäsenkin jokaiselta lapselta.  Valatinon perheestä olivat mukana pojan lisäksi äiti, isä ja setä ( isän veli). Iloinen yllätys oli kun isä onkin perheessä, toisinkun olin luullut. Sedän  kanssa olemme käyneet kirjeenvaihtoa perheen kuulumisista ja isästä en ole kuullut mitään.  Setä onkin sosiaalista tyyppiä toisin kuin veljensä.

Lasten esitys oli todella taidokasta.

Aina tanssi/lauluesityksissa oli porukan johtaja, jolla oli pilli tai sormi pystyssä ohjaamassa joukkoansa.

Ennen ”nimenhuutoamme oli leikitty ja laulettu. Lapset esittivät upeasti laulunsa ja tanssinsa, miten siinä olikin iso joukko reippaita ja taitavia. Heidän tanssinsa on niiiin extrakatseltavaa, huippu kulttuuria. Eilen kävikin ilmi että koulussa on tanssinopetusta, nimenomaan afrikkalaisen.  Toisin taitaa olla esim kuvaamataidon.  Keskityn nyt meidän ihka yhteiseen hetkeemme ( n. 3 t ).

Tässä sitten vihdoin tapaamme ! Kuva on heti nimenhuudon jälkeen otettu (kuvaajamme Sara).

Kauan odotettu tapaamisemme koitti vihdoin ja voi meitä. Itkuja olin pirautellut jo pari päivää näitä kylien lapsia tavatessamme mutta nyt olikin riemullista kun kohtasimme Valatinon kanssa. Valatino oli kyllä tosi ujo – luonnollista kyllä ja onhan jäännitys aikamoista.  Itse jännitin myös mutta kohta se oli tipotiessään.

kohta…

 

..vihdoin

 

Kummimatka Ugandaan 2018 /Suomen World Vision

Tässä sain äidinkin liikkeelle ja hän otti puhelimellani kuvan meistä.  Leenakin (vihreässä mekossa, taka-alalla)  odottaa vielä kummilastensa tapaamisvuoroa.  Leenalla oli todella jännää kun tapasi kaksi omaa kummilastansa ja omien tyttöjensä (Eiran ja Katjan) molemmat kummitytöt – tietysti vielä perheineen.

 

dav

Suunnittelin etukäteen yhteistä piirtämistä sekä jalkapallon peluuta. Näitä varusteita oli lahjakasseissani, joita olin tuonut Suomesta k.pojalleni, pikkusiskolle, isälle ja äidille.  Muutoinkin mukanani oli n. 30 pientä olionukkea, niitä minun kierrätysjuttujani,

 

20170310_095110_resized

Näitä olen jakanut muille pikkuisille, erityisesti nuorille äideille. Tänäänkin kohtasin 16 ja 17 vuotiaat lapsiäidit, 16 vuotiaalla  jo 7 kuinen vauva mukana.

 Jalkapallopelissä olin tietysti mukana mutta minusta ei kuvaa  siitä ja muutoinkin touhuttiin niin ettei kuvia syntynyt ja hyvä niinkin.

Piirsimme ja väritimme vuorotellen ja huomasin että Valatino on tarkka työskennellessään.  Huomioin myös että kirjoittaminen ei oikein sujunut, ei oma nimikään.  Oliko jännitystä liikaa ?

Lyhkäsesti kuvia:

dav

dav

dav

Minulla oli Valatinolle tarrakirjaa, maapallokirjaa kuvitettuna + siihen kuuluvat eri maiden eläintarrat.  Niitä askartelimme yhdessä ja toivon että hän ymmärsi homman jujun ja voi tehdä sitä kaverinsa kanssa.

Lisäksi sain pikkutytöiltäni kotoa lähtiessäni metallisia pikkuautoja, heidän tervehdyksiä talvisina piirustuksina, vaatetta.

 

dav

Minä Valatinon piirtämänä ja tulikin hieno kuva kun aikani selvitin homman tarkoitusta.

Jalkapallo oli varmasti mieluisin tuliainen ja se viimeistään kirvoitti hymyä suupieliin.

 

Yhteisiä leikkejä, tanssia oli paljon, kaikilla hauskaa ja varsinkin kylän väellä kun katselivat meidän touhuja.

köydenvetokisa, jossa minä ja Valatino mukana

 

WV: n hankkeet tulivat todella tutuksi. Molempina päivinä olemme tavanneet järjestön väkeä, isoa joukkoa paikallisia vapaaehtoisia, kylien\koulujen johtokuntia.  Mahtavan hienoa työtä kaikki tyynni.  Koskaan aikaisemmin en ole tuntenut itseäni näin tervetulleeksi ja kiitollisuus oli meillä kaikilla molemminpuolista.

 

Mainokset