Syksyä

Syksyn merkit ovat jo kaikkialla näkyvissä.

Villasukat ovat jalassa  ja puutarha ruskassa ja useita kesäkukkien siemeniä on tullut kerätyksi ensi vuoden satokaudelle: hullukurkkua, kehäkukkaa, pientä ja suurta samettikukkaa…kaikkia kukan nimiä en tiedäkkään mutta siemeniä kerätty talteen.

Aika rientää ja tämä blogikirjoittelukin on ollut vain mielessä, aiheita ja kuviakin olisi vaikka kuinka – mutta on tullut tehdyksi enemmän kuin kirjoiteltua.

Tässä muutama syyskuva:

Kesän vihoviimeiset vihannekset tuli otetuksi talteen eilen.   Muokkasin /siivosin kasvimaatani ja tulihan sieltä vielä pientä porkkanaa sekä punajuurta.  Porkkanat kasvoivat nyt hyvin eikä porkkankemppi iskenyt niinkuin useimpina kesinä on tehnyt.  Olisiko syynä se että pidin hallaharsoa taimilla heinäkuun lopulle saakka.  Mutta punajuuret eivät itäneet – vain muutama pieni taimi, joissa olikin yllätyksekseni pienet punajuuret.  Näistä tulee vielä uunijuurikkaita – NAM..

Kesä oli kasvimaalla itämiseltään erikoinen kun toukokuu ja kesäkuun alku oli ylilämmin, loppu kesäkuu tosi kylmää, heinäkuu hirmukuumaa.  Kasvien itäminen oli minulla aikataulullisesti vaikea.  Sipuli, tilli, punajuuri, mangolia, osin lehtisalattikin itivät kehnosti mutta kukat LOISTAVASTI.

Aloitin maalauskauteni vauhdikkaasti ja olihan se antanut odottaakin.  Olen asunut nykyisessä paikassani pitkälti toista vuotta ja vasta nyt tartuin maaalauspohjien ”täyttämiseen”.

Päässä aiheet olivat muhineet valmiiksi ja minun maalaamiseni tapahtuu sen jälkeen nopeasti.

 Linnut mielessä tällä kertaa ja tulee olemaan koko seuraava vuosikin.

Maalauspohjien väritystä eli edellisen maalauksen loppuvärit siirtyvät seuraavan maalauksen aloittamiseen.  Tämä tapa sopii minulle ja inspiroi uuteen alkuun ja onhan se aina säästöä.  En taida koskaan heittää väriä roskikseen.

Auringonkukkarinteeni puhkesi kukkaan ennen syksysäitä .  Nämä kukat ovat loppukesällä monesti ilahduttamassa sisätiloissakin.

Yllätyksekseni perennapenkistä löytyi vielä muutama uusi gladioluskin ja ne poimin myös maljakkoon.

Kun säät kylmenivät, aloitimme leivinuunin lämmityksen ja sinne sitten ensimmäiset sämpylät ja omenapiirakat.  Kyllä tulikin hyvät leipäset.  Jätän taikinan melko löysäksi ja vaivaamisenkin teen ainoastaan puuhaarukalla, en käsin.  Pitkän kohotuksen jälkeen taikinapalat pellille ilman vaivaamista.  Silloin leipään jää ilmakuplia  ja peltikohotuksenkin jätin pois.

Toivotaan kauniinkuulakkaita syysilmoja ja tuultakin vain nimeksi  sillä vielä olisi mieli kalaverkoille ja puutarhatöitäkin jäljellä runsaasti.