Pitkästä aikaa on tämä viikonloppu ihan itelläni. Niin ja olen vielä flunssainen.
Tämä tietää lyhyttä, kevyttä lenkkeilyä ulkoillen ja loput tunnit pengon kangasvarastojani.
Nyt syntyi pari tyynyä pikkutytöilleni ja isommalle tytölleni pieni verho.
Konekirjonta on siitä mukavaa että tilkut tulevat käyttöön ja kankaan loput menee täytteiksi vaikkapa huopakivilleni. Saanpahan edes jotain riepuja ”tuhottua” ja se onkin aika tyydyttävää. Olen nimittäin kohta lirissä kankaitteni ja puolivalmisteideni kanssa eli varastotilat pursuilevat.
Tässä muutama kuva tekoprosessista:
Olen piirtänyt toiselle tyynylle kissan kuvan ja toiselle jänön. Tässä ovat kuvat jo silitetty liimaharsolle ja leikattu ääriviivojaan myöten. Tyynyn etupuolen kangas on vaaleanpunaista tytön mekkokangasta ja kakkospuoli entisestä pöytäliinasta oranssiruudullista kangasta. Tarkoitus oli saada väriä.
Ensin konekirjosin ”kukkulan” kissalle. Kukkula on myös vanhasta pöytäliinasta ja jätin hapsuja mukaan. Ompelukoneessani käytän kirjotessa parsinjalkaa.
Ompelin kaksinkertaisen vanulevyn saumoihin ja täytin vähän vanua niiden väliin. Alareunan ompeli yksinkertaisesti päälliompeleella.
Tyytyväinen kissa valmiina tyynyssään.
Ajattelin että pieni tyttöni voisi tykätä pienestä tyynystä, jota voi kuljetella minne milloinkin.
Toinen tämän päivän projekti oli pikkuverho, jota pikkutyttöjen äiti tarvitsee pikaisesti.
Edellinen verho tuhoutui varovaisessakin käsinpesussa. Syy oli ilmeisimmin auringonvalo, joka vuosien varrella oli haurastuttani ohuen silkin.
Tillalle piti saada vastaava valoa päästävä materiaali. Minulla olikin sopiva pala, jollaisen olen tehnyt pari vuotta sitten materiaalikokeiluna ”huovutuspilkkuina” taftikankaalle. Nyt oli mukava saada tämäkin kangas hyvään tarkoitukseensa varastosta pyörimästä. Käänsin reunat ja lisäsin ylös verhotankolenksut ja suitsait valmis.
Pari kuvaa verhoista, jotka roikkuvat omissa ikkunoissani. Nämäkin ovat materiaalikokeiluja eli miten huovutus toimii kankaana.
Viimeinen kuva on reiitettyä neulahuopaa huovutettuna.
Ulkona on pureva pakkanen ja aurinko pilkottaa mukavasti – siis kävelylenkille flussaisena päätä tuulettamaan. Onnistuuhan se kun minulla ei ole (koskaan) kuumetta ja pukeutuu sopivasti, säädellen vauhdin edelleen sopivaksi.
Astan tekstiilikuvat 
Vastaa