Onkohan jo kevättä kun kesäpipojen virkkausta kokeillaan.

Huomenna on Vinniklubi-ilta ja lupasin neuvoa kirjovirkkausta.  En ole tehnyt sitä muutamaan vuoteen.  Vaikka aikoinaan tuli kuviovirkkausta tehtyä jatkuvasti ”matkatyönä” eli semmoinen oli helppo (pieneen tilaan) kuljettaa mukana varmuuden vuoksi.  Varmuuden vuoksi siksi että aina reissuissa on niitä hetkiä että käsityö on paikallaa eikä menetä hermojaan turhiin odotteluihin.  Kirja on toinen hyvä matkakumppani.

kirjovirkkaus 003

kirjovirkkaus 007

Siis virkkaamaan ja niinkuin aina, aluksi hidasta mutta jo pipon lopussa työ sujui kuin vanhalta tekijältä.  Ai kun oli kivaa tämä työskentely ja jälleen tuli leviteltyä eriväriset puuvillalangat ympärilleen.

2013-01-27 kirjovirkkaus

…kirjovirkattu pipo

Kulunut viikko oli niin taidevirikkeillä viritetty että pää suorastaan hikoilee.   Kävin mm Lapinlahden taidemuseon näyttelyssä.  Olihan elämäni yksi näyttelykohokohta pitkästä aikaa.  Siellä oli esillä kolmen tekstiilitaiteilijan työt – huikeaa osaamista ja erittäin kaunis näyttelykokonaisuus, ”Kohta” ja taiteilijat: Synnöve Dichoff, Helen Kaikkonen ja Aino Kajaniemi.   Käykäähän katsomassa jos vain asutte Pohjois-Savossa !

Kuvakudoksia – oi, niitä minun juttujani, joiden tekemisen olen jättänyt jo taakseni.  Olenhan muuttojeni myötä luopunut muutamista kangaspuistani mutta kyllä nyt meinaa kaduttaa moinen tarvikkeiden hävitys.  Nyt sitten on ”ympärilläni”  erinäinen määrä lankoja, villoja, pellavakuituja, joita virkkaa väkerrän uudesta näkökulmasta.  Jotain tullee sitten syksyksi.