Huomaan että omat vaatteeni ovat parhaimmat kun saan ne vanhasta uudistaen.

Tätänykyään parasta on kun käyn ilmasessa huoneessa ja sieltä löydän joitakin kuoseja/vaatteita, joista muotoilen itselleni (tai pikkuisille tytöille) jotain ihan uutta.  Siitä materiaalistahan tulee hauskat ratkaisut ihan melkein itsestään kun ompelukset joutuu ratkaisemaan jotenkin ”väärinpäin”.

Muutama päivä sitten otin mukaani liivimekon ja t-paidan.  Molemmat olivat joustavaa materiaalia ja sopivan värisiä.  Mekko oli aikamoinen rötkylä ja t-paita taasen minun lempiväriäni joka kevät.

Nämä + ompelukone ja hommiin !

Mekon helman käännösompeleet olivat katkeilleet ja kun millään en saa omalla koneellani sitä korjattua samanlaiseksi piti kehitellä jokin ”naamiorimpsu” sitä peittämään.

Leikkasin ylimääräisestä kankaasta pitkän…pitkän kaitaleen, jota ei tarvinnut mitenkään huolitella kun ei rispaannu.  Sitten vain keskelle poimutuslanka.  Rimpsusta jäi vähän ylimääräistä ja kieputin sen ruusukkeeksi.  Jotta se tulisi esille, ompelin keskelle pienen virkkaukseni, joita löytyy aina vanhoista varastoistani.  Ja löytyi sopiva värikin, joka yhdistää yläosan.  Sanottakoon että näitä varastokoreja täytyy olla aina käden ulottuvilla.  Arvata saattaa että koreja putkahtelee joka pöydän päässä siellä täällä.

liivimekko valmiina

Kaula-aukkoa en korjaillut mitenkään.  Hiha-aukotkin tein helpoimmalla tavalla eli käänsin vain reunaa nurjalle kun oli sopivan joustava materiaali.  Tosin kaula-aukkoon en ole ihan tyytyväinen mutta kelvatkoon toistaiseksi näin.

Lähden tänään  vaihtamaan aikaisemmin ostamaani saumuria.  Tai sitten kauppiaan on saatava se minulle ymmärrettävään kuntoon.  Olen sen kanssa tapellut jo kolme kuukautta ja nyt on mitta täysi.

Nämä liivimekkotuunauksetkin tein tavallisella ompelukoneellani.

Erittäin tyydyttävää tällainen vaatteiden osto – ei maksanut mitään ja voihan tuon kuluneen ajan huonomminkin käyttää.

Samalla kertaa otin myös parit ”keväthousut” tuunattavaksi.  Kuosit olivat just minun näköiset.

Housut olivat hyvät mutta nyt ylhäältä tiukat.  Istuvuuden sain lisättyä housun liian pitkistä lahkeista kangasta. Tässä on vielä vyötärönlenkki vanhalla eli väärässä paikassa.

Nyt lenkki korjattuna.

Toisten housujen kangas oli joustavaa ja niin keväistä.  Istuvuus oli hyvä ja tarvitsin vain lahkeiden lyhennyksen.

Jälleen kerran huomasin että lyhyydestä on hyötyä.  Aina voi katkaista ja saahan siitä tarvittavaa kangasta – jos tarvii.

Eikä maksanut nämäkään mitään.  Minulla on jo nykyisin omanatunnon tuskia jos ostan täysin valmista vaatetta itselleni.  Jos niin käy  teen siihen jotain muutoksia kuitenkin – aina.

Vappu on takana ja ensi maanantaina on tämän kevään viimeinen Vinniklubimme.  Siitä lisää lähipäivinä.